*

Kaj Sotala - Näkökulmia mieleen ja maailmaan Blogi on ikkuna kirjoittajansa ajatuksiin ja mielipiteisiin, sivuten yhteiskunnallisia aiheita psykologiasta tekijänoikeuksiin.

Sydämeni on vasemmalla, aivoni eivät tiedä missä olisivat

Jos minulta kysyttäisiin olenko oikealla vai vasemmalla, en osaisi vastata. Tai ainakaan en osaisi tiivistää vastaustani pariin sanaan.

Pohjimmaisia arvojani voi pitää suhteellisen vasemmistolaisina. Minusta valtion tehtävänä on luoda tilanne, jossa mahdollisimman moni yhteiskunnan jäsen voi mahdollisimman hyvin. Pidän vapautta tärkeänä, mutta pohjimmiltaan kuitenkin välinearvona. Jos valtion harjoittama sääntely vähentää vapautta mutta lisää hyvinvointia, on tilanne minusta hyväksyttävä. Koen pohjimmiltaan epäreiluksi sen, että eri ihmiset saavat eri määrän palkkaa vain, koska tekevät eri töitä.

Toisaalta on selvää, ettei suunnitelmatalous toimi. Vapaa markkinatalous luo tilanteen, jossa jokainen voi vapaasti toteuttaa omia halujaan ja tarpeitaan. Kilpailu auttaa pitämään hinnat alhaalla, ja kysynnän ja tarjonnan mekanismit ohjaavat tuotantoa paljon tehokkaammin, kuin mikään valtiollinen järjestelmä. Päättäjiä on usein monta syytä epäillä, ja ylhäältä päin sanellut päätökset ovat herkästi huonompia kuin ihmisistä itsestään lähtevät.

Mutta puhdas markkinatalouskaan ei tunnu oikealta. Minulla on pitkään ollut tarkoituksena laatia "mihin valtiota tarvitaan"-niminen kirjoitussarja, joka kävisi lävitse pitkän listan vapaan markkinatalouden ongelmia. Vapaa päätöksenteko aiheuttaa ylituotantoa mikäli tuottaja ei maksa kaikkia tuotannon kustannuksia (esim. saasteiden aiheuttamia haittoja) (negatiiviset ulkoisvaikutukset). Toisaalta seuraa alituotantoa, mikäli kolmannet osapuolet keräävät merkittäviä hyötyjä mitä tuottaja ei saa (positiiviset ulkoisvaikutukset). Ihmisille saattaa olla yksilöllisesti hyödyllistä toimia yhdellä tavalla, vaikka olisi kokonaisuudessaan kannattavampaa jos kaikki toimisivat toisin (koordinaatio-ongelmat ja osittaisoptimointi). Yksi yritys voi saavuttaa aseman, jossa se voi ilman valtion väliintuloa pyytää kuluttajilta käytännössä mielivaltaisia hintoja (luonnolliset monopolit). Korkeat tuloerot voivat herkästi johtaa epätasa-arvoiseen ja segregoituneeseen yhteiskuntaan, joka toimisi paremmin jos tuloeroja tasattaisiin.

Klassinen vapaan markkinatalouden ideaali olettaa myös ihmiset rationaalisiksi, omia halujaan järkevästi toteuttaviksi yksilöiksi. Mitä enemmän opin ihmispsykologiasta, sen skeptisemmin suhtaudun tähän ajatukseen. Ihmiset tavoittelevat sitä minkä kuvittelevat tekevän heidän onnellisiksi, eivät sitä mikä todella tekisi heidät onnelliseksi. Ja mitä tyypilliseen ihmiskäytökseen tulee, on tämäkin usein liioittelua: ihmiset tekevät usein asioita, joita tietävät katuvansa myöhemmin. Ihmiset eivät myöskään pyri uskomaan asioita jotka ovat tosia, vaan asioita joihin on mukava uskoa. Talouskasvu on valtaisan hyvä asia kehitysmaissa, mutta länsimaissa sen hyöty on paljon kyseenalaisempi.

Mutta tarkoittaako mikään tästä sitä, että olisi perusteltua kannattaa vahvaa valtiota? Libertaareja on montaa lajia, mutta heistä järkevimmät päättelevät jotakuinkin seuraavasti:

I think my libertarianism rests chiefly on the empirical proposition—a factual belief which is either false or true, depending on how the universe actually works—that 90% of the time you have a bright idea like “offer government mortgage guarantees so that more people can own houses,” someone will somehow manage to screw it up, or there’ll be side effects you didn’t think about, and most of the time you’ll end up doing more harm than good, and the next time won’t be much different from the last time.

Toisin sanoen vapaa markkinatalous on paha juttu, mutta valtio saa aikaan vieläkin pahempia tuloksia. Julkisen valinnan teorian mukaan valtion sääntely johtaa herkästi siihen, että päättäjät päätyvät eturyhmien ja firmojen taskuun. Teollisuudenaloja sääntelemään perustetut valtionvirastot päätyvät ajamaan kyseisten teollisuudenalojen etuja. Alussa hyvääkin tarkoittava valtiovalta tuottaa lopulta vapaata markkinatalouttakin pahemman tilanteen. Valtaan päässeet tahot käyttävät valtiota asenaan, jolla tuhota kilpailijansa.

Mitä taas tulee ihmisten epärationaalisuuteen, valtaan pääseminen ei maagisesti tee ihmisestä rationaalisesti ajattelevaa. Tavallinen harhakuvitelmien vallassa oleva ihminen voi tyypillisesti vahingoittaa lähinnä itseään ja lähipiiriään. Eduskunnassa oleva harhakuvitelmainen ihminen voi vahingoittaa kaikkia maansa asukkaita, ja globalisaation myötä miltei koko ihmiskuntaa. Robin Hanson:

Paternalism is policy intended to benefit some people by limiting their choices, like a parent who stops a kid from playing in the street.  Examples include laws requiring professional licensing and product safety features, or banning risky buildings, food, drugs, and financial investments. [...]

To evaluate if paternalism is good or bad, we need more than the sort of evidence that would convince regulators that they are less biased than citizens, or that would convince citizens that they are less biased than regulators.  After all, we expect each group to be biased in underestimating their own bias.

Without such evidence, paternalism is just arrogance, i.e., an unsupported presumption by regulators of their own superiority.

Päättäjät vaikuttavat usein aivan yhtä irrationaalisilta, kuin tavallinenkin kansa. Eli ehkä olisi pienempi paha, jos valtion tehtäviä rajoitettaisiin mahdollisimman paljon. Mutta sitten taas toisaalta... libertaarit esittävät monia hyviä huomioita, mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää että he olisivat ääripessimisminsä suhteen oikeassa. Valtioilla, kuten ihmisyhteisöillä yleensä, tuntuu olevan selkeä taipumus ajautua huonompaan suuntaan. Mutta sääntely saa silti aikaan paljon hyvää ja tarpeellista. Pohjoismaat tuntuisivat olevan niin hyvinvoivia kuin ovat nimenomaan suhteellisen ison ja vahvan valtion vuoksi. Ehkä valtion mahdollistama hyvinvointi on saavutettavissa, vaikka se vaatisikin ikuista valppautta. Ehkä libertaarit korostavat valtiovallan huonoja puolia vähän liikaakin. Scott Siskind:

(for example, it's easy to think of ways modern Western civilization is better than primitive tribal civilization - more wealth, less prejudice, fewer tapeworms. There are also a few counterintuitive hard-to-understand ways primitive tribal civilizations are better than us - closer family bonds, more attuned to the natural world. And so many intellectuals focus on these to the exclusion of everything else and talk about how Western society is hopelessly corrupt and evil. Where they should be saying "Western civ is great, but not quite as great as the average person might think," we instead get "Western civ is awful." This passes unchallenged because the good things about Western civ like absence of tapeworms have become background noise to which everyone has adjusted. One interesting marker for this kind of behavior is that people still feel contrarian when they say it even though everyone who hears it agrees with them.)

I feel that some aspects of opposition to regulation might be this kind of behavior. There's a large background of successful regulation (like banning lead and fluorinating water and not dumping trash on the streets and so on) that no one ever notices (unless they've just come back from a country that doesn't have it!) There's also some highly available examples of regulation that goes wrong. People feel like these must be hard to catch and so can start a death spiral around how intelligent they are to notice.

Kukaan ei tunnu oikeasti tietävän, missä oikea tasapaino valtion sääntelyn ja vapaan markkinatalouden välillä menee. En ainakaan minä. Tällä hetkellä kallistuin jossain määrin vahvan sosiaaliturvan ja varsin vapaiden markkinoiden yhdistelmään, mutta en tiedä onko sekään paras ratkaisu. Olen melko varma vain siitä, että tulen vielä muuttamaan mieltäni useaan otteeseen.

Minua voi myös halutessaan seurata Google Plussassa ja Facebookissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (54 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Suosittelen olemaan puhdas kapitalisti. Minä hoksasin muutama päivä sitten olevani sellainen:

http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8328...

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kyllä maailmaan mahtuu vielä pari uusorwellilaista määrittelyä lisää.
Hitler oli vegetaari, joka söi makkaroita ja kyljyksiä; vankilat ovat täynnä heteromiehiä, jotka ****vat toisia miehiä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mitä on kapitalismi?

Saako kapitalismissa perustaa yksityisiä organisaatioita kuten osuuskuntia?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hyvä kirjoitus muuten, Kaj!

Vilho Juntunen

Kaj!
Ei muuta kuin koko kroppa reilusti vaan vasemmalle.

Aleksei Riikonen

Vaikka ymmärtäisin nyky-yhteiskuntia niin hyvin että lähes täydellisellä varmuudella ja tarkalleen tietäisin mikä olisi paras paikka sijoittua talouspoliittisella vasemmisto/oikeisto-akselilla, tästä tiedosta olisi uskoakseni hyvin vähän hyötyä.

Minusta nimittäin näyttää varsin todennäköiseltä, että viimeistään parin sadan vuoden päästä maailma on joka tapauksessa täysin erilainen kuin nyt. Olettaen että ihmissivilisaatio pysyy hengissä, ei nimittäin kestäne rajattoman pitkään ennen kuin osaamme valmistaa mielellään meitä palvelevia ja meihin verrattuna vähintään yhtä päteviä ja älykkäitä koneita (joiden valmistaminen lisäksi on halvempaa kuin ihmisen valmistaminen tai kouluttaminen). Toisin sanoen, koneet tulevat syrjäyttämään ihmiset kaikista niistä tehtävistä mitä joku ihminen ei haluaisi tehdä ihan vain huvikseen ja vaikka ilman palkkaa. Samoin kyseisissä oloissa sivilisaation kokonaisvarallisuus olisi riittävä että kaikille ihmisille voitaisiin taata vaikka sitten mukava tyhjäntoimittajan elämä, jos sellainen on se mitä sattuvat haluamaan. (Jotain rajoituksia tosin pitää asettaa sille ettei ihmispopulaatio saa kasvaa niin nopeasti että se ylittäisi talouskasvun, joka toisaalta kyllä jatkuisi mm. niin kauan kuin avaruudesta löytyy uusia hyödynnettäviä resursseja.)

Eli olettaen että ihmiskunta selviää, jossain vaiheessa tulee mahdolliseksi toteuttaa kutakuinkin se "marxismi roboteilla", jota Zeitgeist-hörhöt väittävät mahdolliseksi jo nyt.

Mitä tulee sitten tähän nyky-yhteiskuntaan missä toistaiseksi elämme, kallistun kyllä vahvasti niiden fiksumman sortin libertaristien suuntaan, jotka huomauttavat että nykyään käytännössä kaikki käynnissä olevat projektit lisätä valtioiden valtaa ovat viemässä asioita huonompaan suuntaan. (Toki voidaan kuvitella monia periaatteessa mahdollisia fiksuja lisäsäännöstelyn muotoja, mutta ne lähes poikkeuksetta ovat sitten poliittisia mahdottomuuksia -- ja joskus myös taloudellisia mahdottomuuksia, sillä nykyiset hyvinvointivaltiorakenteethan ovat jo romahtamassa vastuuttomaan velanottoon (joko omaan tai niiden naapureiden joille kansantalouden tuotteita olisi tarkoitus myydä).)

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

"Minusta nimittäin näyttää varsin todennäköiseltä, että viimeistään parin sadan vuoden päästä maailma on joka tapauksessa täysin erilainen kuin nyt."

Tämä on toki aivan totta.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Sydämeni on vasemmalla, aivoni eivät tiedä missä olisivat"

Minulla puolestaan aivoni tietävät millä puolella pitää olla.

Sydänkin sijaitsisi kehon oikealla puolella, jos oikeistolaisuus olisi oikein.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Vasemmistolaisuus on väkivallalla tai sen uhalla toisen omaisuuden ottamista. Vasemmistolaisuus on omistusoikeuden kunnioittamattomuutta. Suomessa ei tätä tehdä, koska maaosuuskunta nimeltään Suomen valtio omistaa Suomen maan ja sen päällä olevat omaisuuserät. Suomen kansalaiset ovat tämän maaosuuskunnan omistajajäseniä. Suomessa yksityisillä ihmisillä ja yrityksillä on vain hallintaoikeuksia.

Jos ajattelet, että Viron valtion pitäisi maksaa Suomen valtiolle veroa, on tämä vasemmistolaisuutta, koska Suomen valtio ei omista Viron valtiota eikä Viron maata, vaan Viron valtio ja sen omistajajäsenet eli virolaiset.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Pidän vapautta tärkeänä, mutta pohjimmiltaan kuitenkin välinearvona. Jos valtion harjoittama sääntely vähentää vapautta mutta lisää hyvinvointia, on tilanne minusta hyväksyttävä.

Kuvitellaan utopistinen yhteiskunta, missä ihmiset on määrätty asumaan valtion ylläpitämissä elinlaitoksissa. Kaikki ihmiset asuvat mukavan lämpimissä ja pehmeällä materiaaleilla vuoratuissa huoneissa. Heille syötetään vain maksimaalisen terveellistä ruokaa, heidät pakotetaan liikkumaan vähintään x minuuttia kerran päivässä, heille opetetaan yleissivistystä z minuuttia päivässä ja niin edelleen. Jos joku kokisi itsensä masentuneeksi tästä vankeudesta tai vapauden puutteesta johtuen, hänet pakkolääkittäisiin. Tarttuvia sairauksia ei olisi, koska ihmisillä ei olisi käytännössä lainkaan fyysistä kosketusta toisiinsa. Lisääntyminen tapahtuisi valtion määräämällä tavalla, jotta lapsista tulisi maksimaalisen älykkäitä ja onnellisia.

Tällaisessa kuvitteellisessa esimerkissä näissä laitoksissa vangittuina elävien ihmisten vapautta on rajoitettu mutta heidän hyvinvointinsa olisi loistava lähes millä tahansa hyvinvointia mittaavalla mittarilla. He mitä todennäköisemmin eläisivät pidempään mitä nykyihmiset, eivät söisi roskaruokaa, painoindeksi olisi täydellinen, lukutaito olisi täydellinen, yleiskunto- ja yleissivistys loistava ja niin edelleen. Tällaisessa yhteiskunnassa ei olisi rikollisuutta, ei avioeroja, ei hylättyjä lapsia, ei köyhyyttä eikä tuloeroja.

Joten mikäli vapauden rajoittaminen hyvinvoinnin maksimoimiseksi on mielestäsi oikein, hyväksyisistkö tällaisen yhteiskuntamallin?

Mielestäni tällainen toki utopistinen ja toki kärjistetty esimerkki osoittaa, että vapaus on lopulta tärkeämpi asia mitä hyvinvointi. Sillä ilman vapautta, hyvinvoinnilla ei ole lopulta mitään merkitystä.

Tätä vastaan voisi tietysti argumentoida, että "tietty määrä vapautta" on hyvä asia ja, että pitää löytää "optimi" vapauden ja hyvinvoinnin väliltä. Mutta kuka tämän "optimin" määrittää? Jos ihmisillä olisi mahdollisimman paljon vapautta, jokainen voisi tehdä itse valintansa ja halutessaan antaa osan vapauttaan pois hyvinvoinnin maksimoimiseksi. Esimerkiksi jos ihmisillä on vapaus valita mitä ruokia he syövät, useat ihmiset syövät epäterveellisesti. Mutta heillä on siitä huolimatta vapaus syödä virallisten terveysohjeiden mukaisesti. Tällöin heillä on mahdollisuus luopua osasta vapauttaan ja parantaa omaa hyvinvointiaan syömällä terveellisesti. Toisin sanoen, vapautta ei voi pakottaa kenellekään, mutta sääntely pakotetaan aina kaikille.

Jos ajatellaan vielä päinvastaiseen suntaan kärjistettyä utopistista esimerkkiä: valtio ei sääntelisi mitään, eikä valtio tuottaisi mitään hyvinvointia mutta toisaalta ihmiset olisivat vapaita. Tällainen tilanne vallitsee nykypäivänä erämaissa, joihin ihmiset vapaaehtoisesti vaeltavat viettämään aikaansa. Minun on vaikea kuvitella, että kovin moni lähtisi vapaaehtoisesti elämään vankilaan, vaikka vapaudesta luopuminen nostaisikin heidän hyvinvointiaan.

Vastaavasti tällainen tilanne on ollut olemassa monessa markkinatalouden esimerkkimaassa, kuten 1800-luvun Yhdysvalloissa. Siellä vallitsi orjuutta ja alkuperäiskansojen oloja lukuunottamatta erittäin vapaa yhteiskunta, eikä valtio tuottanut mitään maanpuolustusta lukuunottamatta.

Tuloksena oli, että miljoonat ihmiset joka vuosi muuttivat vapaaehtoisesti Yhdysvaltoihin, kaikki he olivat valmiita ennemmin valitsemaan vapauden kuin valtion sääntelyllä luoman hyvinvoinnin.

Kaikki historialliset tosiasiat tukevat sitä, että suuret ihmisjoukot lähtevät aina pois sääntelyllä luodusta hyvinvoinnista kohti vapaampia valtioita. Esimerkkejä löytyy niin Itä-Saksa vs. Länsi-Saksa tai Pohjois-Korea vs. Etelä-Korea, ja niin edelleen.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kaikki historialliset tosiasiat tukevat sitä, että suuret ihmisjoukot lähtevät aina pois sääntelyllä luodusta hyvinvoinnista kohti vapaampia valtioita. Esimerkkejä löytyy niin Itä-Saksa vs. Länsi-Saksa tai Pohjois-Korea vs. Etelä-Korea, ja niin edelleen.

Tällöinhän Suomessakaan ei pitäisi olla enää juuri lainkaan asukkaita, koska Suomi ei ole maailman vähiten säädellyin yhteiskunta.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Tällöinhän Suomessakaan ei pitäisi olla enää juuri lainkaan asukkaita, koska Suomi ei ole maailman vähiten säädellyin yhteiskunta.

Kaikki ihmiset eivät ole valmiita tai halukkaita muuttamaan toiseen maahan mutta muuttoliikkeiden suunnat kertovat jotain: kuinka moni suomalainen muutti Yhdysvaltoihin 1800-luvulla, entä moniko yhdysvaltalainen Suomeen?

Wikipedian mukaan 280 000 suomalaista lähti vuosina 1881–1914 Yhdysvaltoihin.

Eila Jokimaa

"Vastaavasti tällainen tilanne on ollut olemassa monessa markkinatalouden esimerkkimaassa, kuten 1800-luvun Yhdysvalloissa. Siellä vallitsi orjuutta ja alkuperäiskansojen oloja lukuunottamatta erittäin vapaa yhteiskunta, eikä valtio tuottanut mitään maanpuolustusta lukuunottamatta.

Tuloksena oli, että miljoonat ihmiset joka vuosi muuttivat vapaaehtoisesti Yhdysvaltoihin, kaikki he olivat valmiita ennemmin valitsemaan vapauden kuin valtion sääntelyllä luoman hyvinvoinnin."

1750-luvulta lähtien maailman väestönkasvu räjähti käsistä ja suurinta kasvu oli teollistumisen ydinalueilla. Sinä sotket nyt ideologisesti höpötykset ihmisen "vapauden" kaipuusta muuttoliikkeeseen, jossa ihmiset muuttavat paremman toimeentulon perässä uusille alueille. Tuo muuttoliike seuraa aina väestönkasvun trendejä eli ympäristön kantokyvyn suhde populaatioon määrään on vapaudenkaipuuta paljon olennaisempi muuttoliikkeen selittäjä. Myös huono infrastruktuuri, sodat jne. heikentävät ympäristön kantokykyä, koska ympäristön hyödyntäminen on tehotonta tai ympäristöä hyödynnetään tehokkaasti, mutta lähinnä niiden ihmisten käyttöön toisella puolella maapalloa, jotka käsittävät 5% maailman väestöstä mutta kuluttavat 25% maailman energiasta.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>1750-luvulta lähtien maailman väestönkasvu räjähti käsistä ja suurinta kasvu oli teollistumisen ydinalueilla.

Väestönkasvu ei selitä miksi esimerkiksi Suomesta muutettiin Yhdysvaltoihin 1800-luvulla.

>Sinä sotket nyt ideologisesti höpötykset ihmisen "vapauden" kaipuusta muuttoliikkeeseen, jossa ihmiset muuttavat paremman toimeentulon perässä uusille alueille.

Parempi toimeentulo liittyy oleellisesti vapauteen, nimittäin taloudellinen vapaus tarkoittaa parempaa mahdollisuutta menestyä omalla työnteolla ja mahdollisuutta parempaan toimeentuloon sosiaalisesta statuksesta tai luokasta riippumatta.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Jouni Flemming: Yhdysvalloissa oli runsaasti tyhjää viljelykelpoista maata. Harvassa muussa paikassa oli. Tämä seikka _mahdollisti_ taloudellisen vapauden ja pienen valtion. Samalla tavalla Pohjoismaihin ei syntynyt maaorjuutta, koska täällä oli harva asutus. Väestönkasvu juurikin selittää (pitkälti), miksi Suomesta muutettiin Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulla. Suomessa maanomistusolot alkoivat olla aika ahtaat väestönkasvun takia ja Yhdysvalloissa oli luonnonvarojen pohjalta luotua vaurautta.

Vahvan valtion puute Yhdysvalloissa toki takasi ettei huonosti toimiva valtio päässyt pilaamaan asioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Yhdysvalloissa olisi voinut toimia myös hyvin toimiva valtio, joka olisi edistänyt hyvinvointia.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Miksi Flemming käyttää 1900-luvun Yhdysvaltoja ja Suomea esimerkkinä kun puhuttiin tästä päivästä? Vuonna 2010 Yhdysvalloista muutti enemmän ihmisiä Suomeen kuin toisinpäin (818 vs 786).

Panu Horsmalahti

Toisaalta järkevämpi olisi verrata muuttolukuja per capita, jolloin Suomesta muuttaa paljon enemmän ihmisiä Yhdysvaltoihin.

Käyttäjän JouniFlemming kuva
Jouni Flemming

>Miksi Flemming käyttää 1900-luvun Yhdysvaltoja ja Suomea esimerkkinä kun puhuttiin tästä päivästä?

Koska 1800-luvun Yhdysvallat oli varsin vapaa yhteiskunta ja varsin vapaa markkinatalous, toisin kuin nykypäivänä.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

> Kuvitellaan utopistinen yhteiskunta, missä ihmiset on määrätty asumaan valtion ylläpitämissä elinlaitoksissa...

En hirveästi pidä tämänkaltaisista ajatuskokeista, koska niissä annetuilla vastauksilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Esimerkiksi tässä tapauksessa tuntuu aika epätodennäköiseltä että tuolla oikeasti saavutettaisiin optimionnellisuus. Lisäksi todellisessa maailmassa tuonkaltainen tilanne altaisi keskushallinnolle aivan liikaa mahdollisuuksia syyllistyä erilaisiin väärinkäytöksiin, ja niin edelleen. Emme edes tiedosta kaikkia niitä syitä, miksi tuonlainen tilanne tuntuu väärältä - hahmotamme ne vain alitajuisesti. Tai emme välttämättä lainkaan, mikäli evoluution aikana jotkut tuonlaiset tilanteet ovat koituneet yksilöille huonoiksi, ja niitä vastaan on kehittynyt sisäsyntyisiä intuitoita jotka eivät ole mitenkään tiedollisesti perusteltavissa.

Nyt kun esität tuon skenaarion, pyydät olettamaan että kaikki tuonlaiset seikat olisi oikeasti kaikki otettu huomioon. Silti moraaliset intuitiomme, jotka ovat kehittyneet olettamaan että jotain olennaista on kuitenkin silti unohdettu, sanovat että se skenaario on väärin. Jos sanoisin hyväksyväni tuon skenaarion, ihmiset kokisivat sen luotaantyöntäväksi, koska he jollain alitajuisella tasolla kuitenkin olettaisivat minun sivuuttavan joitakin noita olennaisia seikkoja. Reaalimaailmassa niitä ei nimittäin *voi* vain olettaa hoidetuiksi, tai ainakaan millään tähänastisessa teknologian tasolla ei olisi voinut. Moraaliset intuitiomme ovat kehittyneet mallintamaan tosimaailman tilanteita, eivät hypoteettisia tähän asti mahdottomien ajatusleikkien tilanteita.

Tämän kaiken sanottuani... kyllä, mikäli tuo tilanne tosiaan täyttäisi kaikki ne ehdot mitä sanot, ja jos se tosiaan olisi paras tapa nostaa ihmisten hyvinvointia eikä mikään muu tapa nostaisi hyvinvointia yhtä paljon, ja jos siihen ei liittyisi valtaisaa kasaa muita seurauksia jotka tekisivät siitä jostain muusta syystä epämiellyttävän, niin kyllä, hyväksyisin tuon yhteiskunnan. Tästä hyväksynnästä ei kuitenkaan voi johtaa mitään arkipäivän maailmaan liittyvää johtopäätöstä, koska hyväksynnän saavuttamiseksi on pakko olettaa että elämme jossakin aivan toisessa maailmassa.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Tämä on järkevintä näillä foorumeilla pitkään aikaan: tieto on tietoa todellisuudesta, eikä sitä voi synnyttää pelkällä ajatusleikillä. Esittämäsi näkökulma on evoluutiobiologinen ja Peikoff & Rand esittävät sille myös epistemologisen kriitikin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Analytic%E2%80%93synt...

Populaarikulttuurissa merkittävin esimerkki analyyttis-synteettisen dikotomian järjettömyydestä on Star Trek -sagan hahmo Mr. Spock, joka on "loogisuuden" ruumiillistuma, mutta jonka "logiikka" kerta toisensa jälkeen häviää kapteeni Kirkin edustamalle "emotionaalisuudelle ja intuitiolle". Tietoteoreettisesti Star Trek ottaa siten kannan, että "järki" on voimaton todellisuuden edessä siinä, missä usko ja toiveet ovat todellisuuden yläpuolella -- ja että aistit ja järki eivät ole ihmisen luotettavin havaintoväline, vaan tunne ja intuitio ovat.

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

No, minusta näyttää että Sotalalla on sekä sydän paikallaan että aivot, jotka ovat sijoittuneet siten niin kuin niiden kuuluukin olla:
vasen ja oikea aivopuolisko erikseen(= vahva sosiaaliturva + vapaat markkinat)
:)

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Hyvä kirjoitus ja vastaa aika lailla omaakin ajatusmaailmaani. Sen verran kuitenkin sanoisin, että valtiota ei pitäisi käsittää muusta inhimillisestä toiminnasta erillisenä "julkisena valtana" vaan yhtenä inhimillisen toiminnan muotona. Valtio on pääomanhaltija, joka käyttää pääomaansa päätöksentekokoneistonsa määräämiin asioihin, siinä missä mikä tahansa yritys tai yhteisö (tai yksityishenkilö). Tämä toisi helpommin esille ihmisnäkökulman valtion takana, joka auttaisi ihmisiä ymmärtämään, kuinka paljon valtion toiminnassa voi mennä pieleen, ja millä mekanismeilla pieleen meno tapahtuu.

"Pohjoismaat tuntuisivat olevan niin hyvinvoivia kuin ovat nimenomaan suhteellisen ison ja vahvan valtion vuoksi."

Tämä johtopäätös ei välttämättä ole niin itsestäänselvä kuin helposti luulisi. Pohjoismaiden hyvinvoinnin tausta tulee kauempaa historiasta. Siinä vaiheessa kun Pohjoismaat etenivät hyvinvointivaltioon, täällä oli jo pitkä perinne suhteellisen demokraattisesta ja rationaalisesta hallinnosta. Lisäksi mailla oli jo riittävästi vaurautta ja henkistä pääomaa. Toimiva hyvinvointivaltio ei olisi voinut kehittyä Pohjoismaissa varhaisessa vaiheessa (ja siten saavuttaa varhaisessa vaiheessa hyviä tuloksia), ellei täällä olisi ollut jo valmiiksi rationaalista ja tehokasta hallintokoneistoa sekä riittävää rahallista ja sivistyksellistä pääomaa sen toteuttamiseen.

Pohjoismaiden menestyksen tien perustana ovat olleet:

1) harva asutus

2) maaorjuuden puuttuminen (johtuu edellisestä)

3) luonnonvarat ja/tai maantieteellinen sijainti kasasi teollisuuden/kaupan avulla varhain yksityisiä pääomia

4) puuttui vahvat paikalliset intressit jotka olisivat voineet haastaa valtiolliset intressit (johtuu harvasta asutuksesta)

5) kohtien 1-4 yhdistelmän ansiosta pari-kolmekymppisillä kansleri Axel Oxenstiernalla ja kuningas Kustaa II Aadolfilla oli mahdollisuus johtaa korruption vähentämiseen, rationalisointiin ja tehostamiseen tähdännyt valtionhallinnon uudistus 1600-luvulla.

Tästä jäi toki paljon kaikkea olennaista pois, mutta punainen lanka on siis se, että kun hyvinvointivaltiota nykymuodossaan tuotiin, Pohjoismailla oli siihen jo erittäin hyvä pohja valmiina. Nykyisen tasoinen hyvinvointi olisikin ehkä voitu saavuttaa monella erilaisella toimintamallilla. Historialliset olosuhteet sulkivat kuitenkin pois muut kehityssuunnat kuin sosiaalidemokraattisen mallin.

Ei kannata hirveästi katsella sinne, millä hyvinvointivaltio on rakennettu, koska ne seikat voivat jatkossa viedä koko mallin tuhoon. Eli jos vahavalla valtion ohjauksella (joka oli seuraus Pohjoismaiden yhteiskunnallisesta tilanteesta 100 vuotta sitten) rakennettiin hyvinvointi, sama vahva valtion ohjaus jatkossa saattaakin tuhota sen, koska maailma on tässä välillä muuttunut. Kannattaa siis mahdollisimman avoimesti miettiä erilaisia malleja.

Alkuvaiheessa valtio ei ollut mitään muuta kuin mafia, joka kasasi suojelurahoja keräämällä ja lahjonnalla pääomia itselleen, ja meidän onneksemme käytti ne (Ruotsin tapauksessa) suht järkevästi. Itse asiassa ei se nytkään ole pohjimmiltaan sen enempää, vaikka koneisto on monimutkaistunut. Sikäli valtiolla on samat mahdollisuudet saada järkevää kehitystä aikaan kuin vaikka kansalaisjärjestöillä ja yrityksillä (mutta harvinaisen paljon pääomaa). Valtiolle ei kuitenkaan kannata antaa liian määräävää roolia sen paremmin kuin yhdelle järjestölle tai yrityksellekään.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Valtion mahdollisuudet saada aikaan kehitystä ovat kovin vähäiset. Näkyvin esimerkki on kehitysapu, jota myös kuvaa vanha sananparsi kannetusta vedestä.

Ilmiö on tuttu mm. itävaltalaisesta bisnessykli teoriasta, joka kertoo miten normaalia alhaisempi korkotaso saa ihmiset tekemään vääriä johtopäätöksiä sekä markkinoiden aikapreferenssistä, että siitä, mistä hyödykkeistä markkinoilla on kysyntää.

Vaikka markkinoilla esimerkiksi olisi kysyntää rautateistä, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sähköstä, hallitus ei kuitenkaan kykene tyydyttämään näitä tarpeita oikein, koska se jättää huomiotta aikapreferenssin: se tuottaa näitä hyödykkeitä ennen kuin markkinat olisivat halukkaita niistä maksamaan. Tämä näkyy erinomaisesti useammassakin kehitysapuprojektissa ja niiden jaloissa päämäärissä: useimmiten kukkahattusetä haluaa hyvää hyvyyttään poistaa lapsityövoiman -- ennen kuin talous on riittävän kehittynyt tarjoamaan kaikille lapsille koulutuksen. Kaupunkitarinat myös ovat kertoneet, miten traktorit ovat (liian kehittyneenä tekniikkana) jääneet pelloille polttoaineen loputtua ja miten kaivontekoon koulutettu työvoima ei olekaan pysynyt halutulla alueella, vaan aivovuotanut naapurimaihin.

Valtion toimet eivät myöskään ole ilmaisia, vaan ihmiset, jotka ne kustantavat, joutuvat asettamaan omat tavoitteensa syrjään tuntemattomaksi ajaksi. Vastineena he voivat saada palvelun, jolla ei ole heille arvoa, koska heidän hengenlahjansa eivät riitä niiden ymmärtämiseen. Valtion tarjoamat palvelut toimivat epäoikeudenmukaisina kahteen suuntaan: toisaalta on se efekti, että ne rankaisevat (keskivertoa) tuottajaa tuotannon "synnistä" ja palkitsevat köyhää/vammaista/kyvytöntä kyvyttömyyden "hyveestä". Toisaalta on se efekti, että (keskiverto)-tuottajalta siirretään rahaa vielä häntä rikkaamman tuottajan käyttöön. Millekään näistä ei-vapaaehtoisista varainsiirroista ei ole rationaalista perustetta.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

"se tuottaa näitä hyödykkeitä ennen kuin markkinat olisivat halukkaita niistä maksamaan"

Valtio on pääomasijoittaja joka toimii markkinoilla. Eli jos valtio tilaa rautatien rakentamistyön, niin valtio on tällöin markkinatoimija, joka aiheuttaa kysyntää markkinoille. Se, että valtio on saanut rahansa suojelurahoja kiristämällä, on tässä toisarvoinen seikka.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kritiikkini koskikin sitä, että jos valtio päättää lisätä rautateiden kysyntää markkinoilla, se tekee sen sillä hinnalla, että markkinat jättävät tyydyttämättä tarpeita, jotka niille ovat sillä hetkellä korkeammalla prioriteetilla. Tietysti tämä "kysyntä" toteutetaan tuottamalla rautateitä.

Joskus valtion investointi on kertaluokkia suurempi, kuin mitä markkinat kykenisivät tekemään: esimerkiksi voisi väittää ArpaNetin perustetun 20 vuotta varsinaisesta ajastaan edellä; USA:n ensimmäinen atomipommi maksoi kolmanneksen USA:n BKT:sta ja Human Genome Project alkoi kunnianhimoisena ja kalliina investointina 5-10 vuotta ajastaan edellä, vain havaitakseen, että kilpailija joka aloitti myöhemmin, pääsi samaan tavoitteeseen kertaluokkia halvemmalla ja nopeammin.

Valtio voi laittaa kertaluokkia suurempia budjetteja järjettömyyksiin, koska se ei ole taloudellisessa vastuussa kenellekään. Myöskään meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitkä projektit olisi yksityisellä puolella aloitettu varojen niin salliessa 10-30 vuotta aiemmin.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

En pidä nykyistä pörssien ja lainoittajien valtaa enää minään markkinataloutena, vaan näen sen ennemminkin uhkapelinä. Uhkapelissä tarkoituksena on raunioittaa muut pelaajat, jotta itse ei häviäisi.

Esimerkiksi "sijoittaminen" on etääntynyt "sijoituksista" epäterveesti vähintään yhtä kauas kuin ennen vanhaan kommunismissa. Sijoittajan ja tuoton välissä on liian monta kerrosta, jotka kaikki pelaavat omaan pussiinsa.

Sen sijaan, että sijoitukset tuottaisivat kestävästi vaurautta, työtä ja innovaatioita, kaikkia näitä tuhotaan neljä kertaa vuodessa, vain lyhytnäköisten voittojen eteen.

Käyttäjän jussiairaksinen kuva
Jussi Airaksinen

Kirjoitus on huomattavan raskas lukea ja itseasiassa jätin sen kesken johtuen suomenkielisen tekstin sekaan upotetuista runsaslukuisista ja pitkistä sitaateista englanniksi.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Kiitos palautteesta! Harkitsin noiden sitaattien kääntämistä, mutta en sitten jaksanut. Pitänee ensi kerralla harkita hetki pidempään, jos ne kerran pudottavat lukijoita pois.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nuoret ihmiset liittyvät ensin johonkin joukkoon ja rupeavat sitten vasta määrittelemään tavoitteitaan. Blogistin ajatustavan kehitys vaikuttaa hyvinkin järkevältä. Libertarismin sisään se ei kuitenkaan mahdu mitenkään. Milliläiseen liberalismiin tai/eli sosiaalidemokratiaan mahtuu hyvinkin.

Juho Alho

Juolahtipa mieleeni, että vasta valtio on mahdollistanut sen kehityksen joka meillä on: väestön laajan koulutuksen - Suomi on tässä tietenkin kärjessä -, fyysisen ja sosiaalisen yhteisörakenteet teineen, rautateineen, virastoineen sun muineen. Pääoma käyttää tätä sitten hyväkseen, toki toisinaan maksamalla veroa valtiolle. Olkaamme siis kiitollisia siitä, että meillä on valtiovalta ja paljon yhteisomistusta kuten asvaltti, jonka päällä kävelemme tai ajamme.

En usko, että selviämme ympäristöongelmista vahvistamatta julkista valtaa eli sosialisoimatta monia toimintoja. Ainakin julkisen, läpinäkyvän ja demokraattisesti ankkuroidun ohjailun ja valvonnan on lisäännyttävä erilaisten, ekologisesti vahingollisten toimintojen hillitsemiseksi tai estämiseksi. On vain hyvä, että Suomi pystyy sopeutumaan edessä oleviin ympäristömuutoksiin nimenomaan siksi, että siellä valtiovalta on melko voimakas. ("Siellä", kirjoitan tätä Ruotsissa.)

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kas, juuri tätä argumenttia satuin vastustamaan parisen tuntia sitten.

Jos valtion päättäjät ovat valovuosia edellä maan talousrakennetta ja maan hengenlahjoja, niin heidän toimensa menevät täysin hukkaan. Jos he ovat samalla tasolla, kuin bisnesmiesten kirkkain kärki, niin he voisivat *suostutella* nämä toteuttamaan visionsa. Virhe on ajatuksessa, että valtion tehtävä olisi luoda hyvinvointia; tai että se kykenisi siihen.

USA:n valtio rakennutti rautateitä ehkä 30 vuotta liian aikaisin; heillä oli visio maasta, joka ulottuisi valtamereltä valtamerelle, mutta se realisoitui vasta huomattavasti myöhemmin. Itse asiassa paljon myöhemmin kuin viimeisinkin hallituksen subventoimasta yhdeksästä rautatieyhtiöstä oli tehnyt konkurssin.

USA käytti triljoonia kuumatkaan ja tuotti siinä sivussa teflonin ja tarranauhan. Se käytti varmasti omaisuuksia ArpaNetin suunnitteluun, mutta vasta teknologian vapautus loi Internetin kun maailmanlaajuiselle verkolle alettiin keksiä käyttötapoja ja luoda sisältöä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

mutta vasta teknologian vapautus loi Internetin kun maailmanlaajuiselle verkolle alettiin keksiä käyttötapoja ja luoda sisältöä.

No olisiko se teknologia syntynyt sitten ja milloin?

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kyllä satun uskomaan, että ilman valtiotakin internet ja moni muu teknologia olisi syntynyt. Koska? Ei voi tietää. Historian varrelta löytyy kuitenkin lukuisa määrä innovaatioita, joita keksittiin tai kehitettiin useassa paikassa samaan aikaan: Edisonin vs. Swanin hehkulamppu, Newtonin vs Leibnizin integraalilaskennat, lentäminen, langaton radio, aritmeettinen koodaus jne.

Sikäli mielenkiintoinen ilmiö liittyy Internetiin, että Nokia olisi voinut aikaistaa Internetin syntymistä vuosilla. Kuitenkin sen hetkinen johto päätti, että PC:hen liitettävä ethernet-kortti on hyödytön.

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio

Hyvinvointia luova valtio on oksymoroni.

Jos valtiot pystyisivät luomaan hyvinvointia, liittyisivät ihmiset niihin vapaaehtoisesti, ilman että heitä tarvitsee siihen pakotta. Jos valtion pystyisivät luomaan hyvinvointia, ei niiden tarvitsisi estää ihmisiä irtautumasta niistä.

Demokratiassa vähemmistöjen hyvinvointi on aina alisteinen enemmistön hyvinvoinnille. Demokratiass ei ole mahdollista, että keskenään eri mieltä olevat ryhmät tyytyisivät huolehtimaan vain omista asioistaan. Jos enemmistö katsoo, että heidän hyvinvointinsa on riippuvainen siitä, että joku pieni vähemmistö pakotetaan orjatyöhön puuvillapelloille, niin demokratian kannattajilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin tukea tätä päätöstä, vaikka taloudellisesti tämä olisikin resurssien haaskausta.

Jos yhteiskunta ottaa tavoitteekseen jonkin kuvitteellisen yhteenlasketun hyvinvoinnin maksimoinnin muiden eettisten arvojen kustannuksella, voidaan mikä tahansa mielettömyys perustella. Tämä vaatii aina sen, että joku muu tekee omassa päässän laskelman siitä, mistä sinä itse tykkäät, ja miten sinun oikeuksiasi rikotaan hyödyttääkseen jonkin toisen kuvitteellista hyvinvointia. Sinulla ei, eikä kenelläkään mullakaan ole enää mahdollisuutta määritellä omaa hyvintointiasi. Se on jonkun toisen päätös. Kun tämä joku toinen määrittelee sinun hyvinvointisi, niin pitäisi olettaa, että tämä tosiaankin olisi kiinnostunut juuri sinun hyvinvoinnistasii, eikä esim. omastaan tai kavereidensa.

Itse artikkelin väitteistä. Sanot, ettei puhdas ihmisten keskinäinen vapaaehtoinen yhteistyö, joka ei riko muiden oikeuksia, tunnu oikealta.

Tämä on hämmästyttävä väite, vaikkakin hyvin yleinen.

Muiden ihmisten saastuttaminen on rikos muita ihmisiä kohtaan, siinä missä vaikka muiden ihmisten mukilointikin. Tämä rikollinen toiminta saadaan kuriin parhaiten toimivalla oikeuslaitoksella ja toimivilla markkinoilla, niin että ihmiset hyväksyvät saasteet vain siinä määrin, missä saastuttajan kannattaa saastumisen haitat korvata ihmisille. Tiukan valtiojohtoisissa maissa ollaan perusteltu yhteisellä hyvinvoinnilla sitä, että tietyille tahoille annetaan oikeus saastuttaa muiden ihmisten käyttämää ympäristöä. Näissä maissa myös kansalaisten mukilointi viranomaisten toimesta on yleisempää. Ulkoisvaikutukset ovat siis seurausta ihmisten oikeuksien rajoittamisesta yhteisen hyvinvoinnin nimissä, eikä ihmisten vapaaehtoissesta yhteistyöstä, kuten väitetään.

Positiiviset ulkoisvaikutukset ovat taas vieläkin ihmeellisempi väite. Valtava määrä yhteiskunnan hyvinvointia on seurausta positiivisista ulkoisvaikutuksista. Jokainen voi nauttia muiden tuottamista positiivisista asioista ja jokainen tuottaa niitä itse muille. Eivät ne ole mitenkään huonoja asioita, päinvastoin. Yhteiskunnat, joissa ukloisvaikutuksia pakotetaan mulle automaattisesti maksettaviksi tuotteiksi, menettää ulkoisvaikutusten hyödyt. Jos yrittäjällä on mahdllisuus paketoida tietyt ulkoisvauikutukseet osaksi tuotetta, on yhteiskunnassa paremmat mahdollisuudet muuttaa ulkoishyödyt markknahyödykkeiksi ilman suoraa kauppaakin, jolloin näiden tuottaminen on jatkossakin kannattavaa. Jos taas valtio alkaa pakottmaan ihmisiä kuvitteellisten ulkoishyödykkeiden kuluttajiksi, ei tuttajilla ole mitään syytä tuottaa sellaisia tuoteita, noista oikeasti ihmiset hyötyvät. esimerkkinä tekijänoikeus- ja patenttimafia. Yritkset, kuten Google taas pystyy tuottamaan jos jonkinlaista ilmaista palevlua ja olemaan vielä yksi maailman kannattavimmista yrityksistä.

Tästä päästäänkin ns. luonnollisiin monopoleihin. Luonnolliset monopolit eivät ole koskaan voineet ajaa kilpailijoita pois nostaakseen hintoja. Joku yritys on voinut saavuttaa hetkellisen merkittävän markkina-aseman kilpailutilanteessa, mutta sillä on aina ollut keskisuuria ja pieniä kilpailijoita ja lisäksi niitä oletettuja kilpailijoita jotka tulisivat heti alalle, jos alalla syntyisi keskimääräistä suurempia voittomahdollisuuksia. Ne eivät ole siis voineet hinnoitella ielivaltaisesti tuotteita, vaan ovat olleet johtavia innovaatioiden lähteitä, joilla koko alan hintataso on lsakenut. Ainoat monopolit, mitä historia tuntee, ovat olleet valtion suoraan määräämiä yksinoikeuksia tai rajoitteita, tai patentti- ja tekijänoikeuslakien ylläpitämiä yksinoikeuksia.

Suunnittelu ja peliongelmat eivät myöskään ole mitään syitä kieltää ihmisiä tekemästä keskenään yhteistyötä, päin vastoin. Tällaiset teoreettiset ongelmatilanteet eivät ole arkipäiväisiä, vaan takoituksenmukaisesti keksittyjä teoreetisia malleja. Jos meillä on oikeasti keinoja havaita todellisen maailman koordinaatio-ongelmia, niin silloin osallisten ihmisten hyöty olisi keskenään sopia asioiden järjestämisestä ja perustaa vaikka yhdistys tai liikeyritys hoitamaan tätä asiaa. Perusoikeuksia kunnioittavassa yhteiskunnassa on mahdollisuus sopimuksellisesti vastata koordinaatio-ongelmaan, koska jokainen haluaa olla jatkossakin luotettava yhteistyökumppania, tai muilla on ainakin mahdollisuus vaatia uskottavat vakuudet sopimusrikkomusten varalta. Koordinaatio ongelma selvitetään vapaaehtoisella keskinäisellä koordinaatiolla. Valtiojohtoisessa yhteiskunnassa, kukaan ei voi luottaa valtion sanaan, eikä valtiolla ole mitään syytä pitää sanaasa. Ihmisten välinen yhteistyö kärsii, koska valtion väliintulo estää tekemästä pitkälle meneviä suunnitelmia tai sopimuksia muiden ihmisten kanssa. Sopiminen voi jopa siirtyä "maan alle", jolloin markkinamenestyjinä eivät ole enää hyvämaineisimmat yrittäjät, vaan kaikista pahamaineisimmat. Jokainen varmaan ymmärtää, että minkä tahansa tuotteen osto hyvämaineisesta yrityksestä on turvallisempaa, kuin valaisemattomalta parkkipaikalta huppupäiseltä kaupustelijalta.

Koko ei ole myöskään mikään este. Esim. Kauniainen ja muutama muukin kunta olivat alunperin yksityisiä osakeyhtiöitä, tai yhdistyksiä. Nykyisellään valtion kunnat ovat konkurssin partaalla ja tätä "koordinaatio-ongelmaa" koitetaan hätäpaikata sillä, että valtion koordinaatioyrityksillään konkurssiin ajamat kunnat pakkoliitetään muihin kuntiin, jollon naapurikunnat joutuvat nekin tähän samaan konkurssiin.

Väitteesi, että ihminen ei toiminnallaan koita parantaa omaa oloaan on absurdi. Voit väittää, että ihmisen pitäisi toimia toisin, jolloin hän saavuttaisi oletetun päämäärän paremmin, tai ihmisen onnellisuutta tuottavat päämäärät ovat vääriä ja hänen pitäisi tulla onnelliseksi toisten päämäärien kautta. Väitätkö, että joku ideaali väittää ihmiset absoluuttisen tarkoiksi tulevaisuuden ennustajiksi, jotka tietävät kaikki tekojensa seuraukset. En ole ikinä kuullut kenenkään väittävän moista. Tämän olkiukon kumoaminen ei riitä syyksi sitä vastaan, että ihmiset eivät saisi itse päättää, miten he tulevat onnelliseksi.

Todista väitteesi, että ihmiset eivät päämäärällisellä toiminnallaan tavoittele jotain paremmaksi oletettua päämäärää.

Väität myös, että talouskasvu ei tee ihmistä onnellisemmaksi. Suurin osa ihmisistä ovat ainakin paljon onnellisempia, jos voin olla terveempiä, vähemmän lapsikuolleita, elää saasteettomammassa ympäristössä, syödä parempaa ruokaa, saada nopeammin monipuolisempaa tietoa ja viettää enemmän vapaa-aikaa. Tämän mahdollistavat niiden vapaehtoisessa yhteistyössä olevat ihmiset, jotka miettivät päivittäin parempia tapoja käyttää rajallisia resursseja.

Kun taas valtiojohtoinen yhteiskunta laksee mittareillaan ihmisten hyvinvointia ja katsoo velvollisuudekseen polkea muita oikeuksia nostaakseen jotain mittaria, kuten BKT:tä, seuraukset ovat tuhoisat. Jotkin katsovat palkkatasoa, ja koittavat nostaa tätä minimipalkkauksella, jolloin tuloksena on työttömyyttä. Palkkatasoa ja työttömyyttä koitetaan positaa painamalla paperirahaa, jolloin hinnat nousevat ja pörssit kuplivat. Hintojen nousua koitetaan estää hintarajoituksin, jolloin tuotteiden tuotanto loppuu. Tuottamattomuutta ja työttömyyttä koitentaan poistaa sitten palkkaamalla ihmisiä kaivamaan kuoppia ja rakentamaan suuria monumentteja. Tämä velkaannuttaa valtiota, joka joutuu nostamaan verotusta. Kun teollisuuden tuottavuus laskee entisestään, ostavat ihmiset ulkomailla tehokkaammin tuotettuja tuotteita, jolloin tätä koitetaan estää korkeilla tulleilla. Tuottavuuden laskettua ja ulkomaankaupan lakattua, joutuu yhteiskunta olemaan erossa muusta maailmasta ja tuottamaan kaiken itse valtion tuotantolaitoksissa. Tuotannosta eiemmin hyötyneet ihmiset ja yritykset koittavat muuttokustannuksista huolimatta muuttaa maasta pois, jolloin poismuutolle joudutaan asettamaan korkeammat kustannukset. Koska yhteiskunnalla ei ole omalla alueellaan kaikkia niitä resursseja, mitä se sai ennen hankittua koko maailmasta ja sitä uhkaa vanhojenkin tuottajien poislähtö, joutuu se laajentamaan omaa vaikutusaluettaan muiden yhteiskuntien päälle, keksittämällä valtaa suuremmille yksiköille. Koska jokainen laajentaja haluaa vallan keskitetyksi itselleen, jää ainoaksi keinoksi alueliitoksille sodankäynti.

Koska enemmistövalta saa oikeutuksensa enemmistön mielivaltaisesta mielipiteestä, täytyy valloitussotia varten propagoida yleinen mielipide siitä, että pienempien naapureiden alistaminen on enemmistön hyvinvoinnin etu ja demonisoitava vähemmistöjen mielipiteet. Kun enemmistö on tätä mieltä, on demokratian kannatajien pakko hyväksyä vähemmistöjen pakkoalistaminen enemmistön kontrolliin. Heidän on pakko sotia sen puolesta. Harva sota tällä ja edellisellä vuosisadalla on ollut kiinni mistään muusta, kuin enemmistöjen sokeasta uskosta omaan määrälliseen oikeutukseensa.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

"Jos valtiot pystyisivät luomaan hyvinvointia, liittyisivät ihmiset niihin vapaaehtoisesti, ilman että heitä tarvitsee siihen pakotta."

Valtiot ovat syntyneet pikku hiljaa, kukaan ei ole sen paremmin valinnut liittyvänsä niihin kuin tietoisesti halunnut olla liittymättä.

"Kun tämä joku toinen määrittelee sinun hyvinvointisi, niin pitäisi olettaa, että tämä tosiaankin olisi kiinnostunut juuri sinun hyvinvoinnistasii, eikä esim. omastaan tai kavereidensa."

Toisten hyvinvoinnin määrittelee aina se, joka pystyy tehokkaimmin käyttämään väkivaltaa alueella. Jos se taho ei ole valtio, se on jokin muu yhteenliittymä.

"Väitteesi, että ihminen ei toiminnallaan koita parantaa omaa oloaan on absurdi."

Eihän tuo väite ole ollenkaan absurdi. Väitehän siis oli, että ihmiset toimivat joskus tietoisesti vastoin omaa hyvinvointiaan. Se pitää epäilemättä paikkansa.

"Suurin osa ihmisistä ovat ainakin paljon onnellisempia..."

Kuten Sotala kirjoituksessaan totesikin, taloudellinen kasvu kehittymättömissä maissa lisää selvästi hyvinvointia, mutta asia ei ole lainkaan yhtä yksiselitteinen kehittyneissä maissa.

"Kun taas valtiojohtoinen yhteiskunta..."

Kun ei-valtiojohtoinen yhteiskunta ei ohjaa mitään, syntyy rajuja työttömyyden nousun ja laskun kausia. Niissä on omat ikävät seurauksensa. Valtion harjoittamat talouden ohjaustoimet ovat syntyneet suhteelllisen rationaalisesta pyrkimyksestä helpottaa jotain ajankohtaista ongelmaa. Yhtäkkisillä taloudellisilla romahduksilla kun on tapana aiheuttaa yhteiskunnallista epävakautta.

"Harva sota tällä ja edellisellä vuosisadalla on ollut kiinni mistään muusta, kuin enemmistöjen sokeasta uskosta omaan määrälliseen oikeutukseensa."

"Usko" ei yksin synnytä sotia.

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio

"Valtiot ovat syntyneet pikku hiljaa, kukaan ei ole sen paremmin valinnut liittyvänsä niihin kuin tietoisesti halunnut olla liittymättä."

Se, että ihmiset on pakotettu valtioihin pikkuhiljaa, ei posta sitä tosiasiaa, että niihin liittymien on ollut pakotettua, eikä vapaaehtoista. Väitätkö, että jokin kunta voisi Suomessa irtaantua valtiosta omasta tahdostaan?

"Toisten hyvinvoinnin määrittelee aina se, joka pystyy tehokkaimmin käyttämään väkivaltaa alueella. Jos se taho ei ole valtio, se on jokin muu yhteenliittymä."

Miksi vääristelet kieltä. Myönnätkö siis, että "hyvinvoinnin tarjoaminen" on ainoastaan kiertoilmaisu muiden orjuuteen pakottamiselle? Itse en usko, että tämä oli artikkelin kirjoittajan kanta.

Väitätkö, että vahvimman lakia voidaan pitää eettisenä absoluuttina?

Tämä on kielen väärinkäytöstä seuraava erehdys. Ihmisyhteiskunnat muodostavaat eettisiä periaatteita juuri sen vuoksi, että pystyisivät saamaan sen suuremman hyödyn, minkä vapaaehtoinen yhteistyä tuottaa verrattuna mielivaltaiseen väkivaltaan.

"Väitehän siis oli, että ihmiset toimivat joskus tietoisesti vastoin omaa hyvinvointiaan. Se pitää epäilemättä paikkansa."

Pyydän esimerkkiä.

"Kuten Sotala kirjoituksessaan totesikin, taloudellinen kasvu kehittymättömissä maissa lisää selvästi hyvinvointia, mutta asia ei ole lainkaan yhtä yksiselitteinen kehittyneissä maissa."

Täysin vailla perusteluja oleva väite.

"Kun ei-valtiojohtoinen yhteiskunta ei ohjaa mitään, syntyy rajuja työttömyyden nousun ja laskun kausia."

Mitkä ovat perustelut? Missä on käynyt näin?

Et selvästikkään ymmärrä, mistä työttömyys tai taloussyklit johtuvat. NE ovat suoraa seurausta keskuspankkien korkopolitiikasta ja korporalistisen talousrakenteen vinoumista.

"Valtion harjoittamat talouden ohjaustoimet ovat syntyneet suhteelllisen rationaalisesta pyrkimyksestä helpottaa jotain ajankohtaista ongelmaa. Yhtäkkisillä taloudellisilla romahduksilla kun on tapana aiheuttaa yhteiskunnallista epävakautta."

Tämä ei pidä paikkaansa. Romahdukset ovat juuri seurausta pääomarakenteen peukaloinnista ja yrityksistä estää markkinatasapainoon palautuista. Juuri nämä ns. yleisen hyvän vuoksi tehdyt markkinaohjaukset ovat olleet suurimpien katastrofien aiheuttajia.

Esimerkiksi 30-luvun lama oli seurausta 20-luvun keskuspankin luottopolitiikasta ja kansainvälisen kaupan vinoutumisesta, joka aiheutti 20-luvun lopun kuplan. Kuplan puhjetessa työ- ja pääomarakenteen ei annettu palautua toimivalle tasapainotilalle, vaan hintakontrollein, suojatullein, korviketyöprojektein ja suoralla ruoan ja muun tuotannon tuhoamisella aiheutettiin mittaamatonta kärisimystä ympäri maailman, mikä johti toiseen maailmansotaan. Mikään muu lama ei saanut yhtä paljon pelastustoimia osakseen, ja mikään muu lama ei kestänyt yhtä pitkään ja johtanut yhtä tuhoisiin lopputuloksiin. Kaikki nämä perusteltiin yleisellä hyvällä. Mitä hyvää nälänhädässä ja maailmansodissa on?

""Usko" ei yksin synnytä sotia."

Väitätkö, että ihmset aloittavat epähuomiossa sotia naapureitaan vastaan, ilman että kukaan pitää niitä aloittamisen arvoisina?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ei ollut yksilöitä ennen yhteisöjä, ihmisyhteisöt kehittyivät aiemmista apinayhteisöistä.

Ihminen kuitenkin elää luonnostaan korkeintaan 150 hengen yhteisöissä, sellainen porukka voi vielä sukia toisiaan.

Entropiakriisi pakotti meidät kuitenkin etsimään toimeentuloa Adenista itään. Piti monimutkaistua, kehittää symboliviestintä ja poliittiset instituutiot. Paluuta ei ole, kriisi sen kuin syvenee.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Tässä kommentissa on paljon teoreettisia väitteitä, mutta ei juuri lainkaan todisteita sille, että teoria pitäisi paikkansa. Kommentoin tässä nyt kuitenkin lyhyesti muutamaa kohtaa.

> Yhteiskunnat, joissa ukloisvaikutuksia pakotetaan mulle automaattisesti maksettaviksi tuotteiksi, menettää ulkoisvaikutusten hyödyt.

Jännä väite. Itse en usko siihen, että esimerkiksi maksuton peruskoulu tarkoittaisi, että Suomi on menettänyt koulutuksen yhteiskunnalle tuottamat ulkoishyödyt.

> Ne eivät ole siis voineet hinnoitella ielivaltaisesti tuotteita, vaan ovat olleet johtavia innovaatioiden lähteitä, joilla koko alan hintataso on lsakenut. Ainoat monopolit, mitä historia tuntee, ovat olleet valtion suoraan määräämiä yksinoikeuksia tai rajoitteita, tai patentti- ja tekijänoikeuslakien ylläpitämiä yksinoikeuksia.

Kuitenkin esimerkiksi laajakaistayhteyksien hinnat ovat tippuneet nimenomaan niissä maissa, joissa laajakaistainfran rakentajat on pakotettu vuokraamaan infraansa kilpailijoillekin: http://www.engadget.com/2011/06/28/why-is-european...

> Suunnittelu ja peliongelmat eivät myöskään ole mitään syitä kieltää ihmisiä tekemästä keskenään yhteistyötä, päin vastoin. Tällaiset teoreettiset ongelmatilanteet eivät ole arkipäiväisiä, vaan takoituksenmukaisesti keksittyjä teoreetisia malleja.

Todellisiin koordinaatio-ongelmiin törmää kyllä yhteiskunnassa jatkuvasti, jos vähän vain pitää silmiään auki. Kaksi ekaa mieleentulevaa esimerkkiä (siteeraan muita koska olen laiska ja kirjoittanut tänään jo kohtalaisesti):

* "Kun Itä-Helsingin asutus kasvoi voimakkaasti 1960-luvulla, Itäväylälle syntyi Suomen oloissa valtava liikenneongelma. Kymmenen kilometrin matkaan autolla keskustaan saattoi mennä ruuhka-aikana lähes tunti. Koska bussilla matka kesti vielä pidempää, kannatti mennä autolla, jos halusi säästää aikaa. Näin tehdessään pahensi omalta osaltaan ruuhkaa, jolloin kaikkien yhteenlaskettu matkustusaika piteni. Vaikka ymmärsi loukun, ei kannattanut vaihtaa bussiin, koska muut eivät vaihtaneet."

"Itäväylän ruuhkat poistuivat jo kauan ennen metroa bussikaistan avulla. Riittävän moni vaihtoi auton bussiin, koska bussit kulkivat omilla kaistoillaan henkilöautoja nopeammin. Myös henkilöautojen kulku nopeutui. Kaikki hyötyivät pelisääntöjen muokkaamisesta niin, että yhteisen edun mukainen käyttäytyminen tuli kannattavammaksi." -- Osmo Soininvaara, Vauraus ja aika.

* http://arstechnica.com/tech-policy/news/2011/07/wh... "Companies would be better off if they all provided meaningful privacy protections for consumers, but privacy is a collective action problem for them: many companies would love to see the ecosystem fixed, but no one wants to put themselves at a competitive disadvantage by imposing unilateral limitations on what they can do with user data."

> Todista väitteesi, että ihmiset eivät päämäärällisellä toiminnallaan tavoittele jotain paremmaksi oletettua päämäärää.

Tämä väitteeni vaatisi tosiaan pidemmät perustelut, olet sen suhteen aivan oikeassa. Sen perusteleminen vaatisi kuitenkin oman kirjoituksensa, joten jätän sen myöhemmäksi.

> Väität myös, että talouskasvu ei tee ihmistä onnellisemmaksi. Suurin osa ihmisistä ovat ainakin paljon onnellisempia, jos voin olla terveempiä, vähemmän lapsikuolleita, elää saasteettomammassa ympäristössä, syödä parempaa ruokaa, saada nopeammin monipuolisempaa tietoa ja viettää enemmän vapaa-aikaa.

Kuten Ahto alla huomauttikin, totesinkin jo että kehitysmaissa (joihin esim. "lapsikuolleisuus" lähinnä viittaa) talouskasvu on tosiaan selkeästi hyvä asia. Se, tekeekö talouskasvu ihmistä onnellisemmaksi länsimaissa, on vähintääkin kiistanalaista. Ks. linkittämäni https://secure.wikimedia.org/wikipedia/en/wiki/Eas... .

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Länsimaissa on ilman muuta "talouskasvua", mutta mitä muuta meillä on? Meillä on hallitusten interventioita ja osattomuutta "yhteiskunnasta"; pääsääntöisesti osallisuus näyttäytyy normi-ihmiselle vain lukuisana määränä sääntöjä, jotka on tiedettävä ja joita on noudatettava.

Kuinka helppoa on vähäisemmillä hengenlahjoilla varustetun ihmisen ottaa niskalenkkiä itsestään ja omasta elämästään? Kuinka helppoa on vaikkapa perustaa firma? Kuinka helppoa on yrityksen palkanmaksu ja kirjanpito? Se on huomattavasti vaikeampaa, kuin pitää omat ja firman rahat eri kassassa, vaikka sen ei tarvitsisi olla.

Entä kuka vaatii meiltä työelämässä jatkuvasti yhä suurempia saavutuksia? Eivät markkinavoimat, vaan valtio, joka osoittaa yksityistä sektoria näkymättömällä aseellaan ja odottaa meidän kiristävän työtahtiaan, jotta bkt kasvaisi ja kattaisi valtion ottaman velan.

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio

Kiitos hyvästä vastauksesta. Vastaan itsekkin lyhyesti.

" Itse en usko siihen, että esimerkiksi maksuton peruskoulu tarkoittaisi, että Suomi on menettänyt koulutuksen yhteiskunnalle tuottamat ulkoishyödyt."

Koulutuksesta on tullut ihmisille pakotettava hyödyke, mikä nämkyy mm. koulutuksen laadussa. Peruskouluja ei todellakaan voi pitää laadukkaina tiedontarjoajina nuorille ihmisille, vaan ovat pakkolaitoksia, joissa lapset kohdistavat pahoinvointiaan muihin lapsiin. Tästä voisi kirjoittaa pidemmältikin.

"Itäväylän ruuhkat poistuivat jo kauan ennen metroa bussikaistan avulla."

Mutta tieverkostohan ja jokkoliikennöinti oli alunperin valtion ja kunnan rakentamia ja suunnittelemia, ja silti niillä oli koordinointiongelma. Mistä tiedät, etteivät yksityiset tienomistajat olisi alkujaan osanneeet rakentaa tarpeeksi vetävän tien, tai yksityiset liikenneyhtiöt kehittäneeet houlkuttelevampia bussireittejä? Menihän alkujaan Helsingistä itään yksityinen ratikkakin.

" Se, tekeekö talouskasvu ihmistä onnellisemmaksi länsimaissa, on vähintääkin kiistanalaista."

Koitin huomauttaa eroista talouskasvujen luonteessa. Tietomme ja tekniikamme kehittyvät koko ajan. Tämä on kaiken kasvun pohja, eikä tätä ei pidä pitää pahana asiana. Kuitenkin jos tuijotamme jotain bkt lukua, niin tilanne on toinen. Sodat tai muut katastrofit voivat nostaa ihmisten tekemää työn määrää ilman, että hyvinvointi lisääntyy, päinvastoin. Tämä on myös poliittista prosessia kiinnostava luku, jota koitetaan keinotekoisesti nostaa, joko tilastokikkailulla tai keksimällä jotain korviketyötä. Kiinassa koitetaan saada kasvukiintiöt täyteen rakentamalla erämaahan tyhjiä miljoonakaupunkeja. Lisääntyvä tuottavuus myös mahdollistaa lisääntyvän verotuksen ja jolloin talouskasvua voidaan pitää jopa haitallisena asiana. Suomessa tuottava talous on mahdollistanut holhousvaltion, mikä ei ole tehnyt suomalaisista onnellisia. Varsin liberaalissa Tanskassa taastuottava yhteiskunta ollaan jätetty vapaammaksi, jolloin arvelen, että sikäläiset olisivat onnellisempia.

Käytössä oleva parempi tietämys ei kuitenkaan ole syy ongelmiimme.

Juho Alho

Luen edellä olevia selvityksiä ja mielessäni alkaa pyöriä kysymys: Missä maailmassa kirjoittajat oikein elävät?

Niin. Missä maailmassa me tällä hetkellä elämme? Nähdäkseni elämmme markkinatalouden johtamassa maailmassa, emme maailmassa jossa julkista sektoria kasvatettaisiin. Näin on. Yksityistäminen etenee (ainakin täällä Ruotsissa) hurjaa vauhtia koulun, terveydenhoidon ja paljon muunkin alalla. Yksityistäminen tapahtuu meidän verorahojemme varassa, ja ei-vasemmistolaiset eli siis porvarit tykkäävät, että se on ihan OK. Että on ihan OK, kun riskikapitalistit sijoittavat ns. vapaakouluihin ja korjaavat voittoja niiden pyörittämisestä. Voitot menevät osinkoina omistajien taskuihin tai sitten ne siirretään veroparatiiseihin. Tämä on nykymaailmaa, ahnetta kapitalismia, jolla ei ole sosiaalista eikä ekologista vastuuta saati moraalista häpyä.

Kapitalististen ratkaisujen suosiosta ja niiden kohtalosta EU antaa hyvän/ongelmallisen esimerkin. Ja EU, se suuri euro-syli johon Suomikin on vaipunut, ei ole sosialistinen saati kommunistinen unioni vaan hyvin kapitalistinen (ja epädemokraattinen) yritys. Se on kuin pahinkin pikipata: sieltä ei pääse pois. Kun euroon on päätynyt, on eurokiikissä, kuten Suomi ja monet muut maat tällä hetkellä.

On hyvä katsoa, miten asiat ovat eikä pulputtaa abstraktista tekstiä maailmasta, jossa emme (enää) elä. Neukut ovat poissa kuvioista, se valtiokolossi antoi tilaa nykyiselle öljykaasuvaltiolle, joka pullistelee lihaksiaan mm. Pohjoisnavalla (joka saattaa olla lähitulevaisuuden konfliktiareena ellei peräti sotanäyttämö).

On hyvä myös muistella, mitä tapahtui, kun kapitalismi 2008 alkoi rakoilla. Mitä mahteja silloin huudettiin avuksi? Gäss (äännetään: jess, tarkoittaa "hanhia" ja on tyypillinen hölmöläsiten huudahdu). Apuun huudettiin valtioita. Kapitalismi on siis järjestelmänä kestämätön, kuten kaikki Marxinsa lukeneet tajuavat. Suosittelen Kommunistista manifestia, jonka hän kirjoitti Engels-toverinsa kanssa.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Nykyinen rahajärjestelmä ei kyllä ole mitään vapaata markkinataloutta, kun keskuspankkeja pyörittävät valtioiden nimittämät virkamiehet. Esimerkiksi Suomen pankin johtokunnan jäsenet nimittää kansan valitsema presidentti.

Enkä myöskään näe, mitä hienoa oli siinä, kun oli oma valuutta, joka jouduttiin vähän väliä devalvoimaan vientiteollisuuden onneksi ja kaikkien muiden epäonneksi.

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

Täytyy pohtia mitä kaikkea tuo yksityistäminen tarkoittaa. Jos rahat menevät valtion sijaan yrityksille, onko sillä käytännössä mitään väliä? Rahathan menevät lopulta sille taholle, joka tarjoaa koulutusta tai terveydenhuoltoa. Mielestäni tehdystä työstä kuuluu maksaa palkkaa.

Vai onko ongelmana ainoastaan se, että friskolorna kertovat avoimemmin ottavansa rahaa? Käsittääkseni ne maksetaan kuitenkin veroista.

Yksi vaikutus on tehostuminen. En ole varma miten kukaan perustelee epätehokasta koulutusta tai terveydenhuoltoa, ja ehkä tässä ketjussa saan perustelut siihen.

Itse nimittäin olen järkeillyt niin, että on paljon miellyttävämpää ja terveellisempää saada lääkäriltä hoitoa kuin olla kauan sairaana jonossa. Koulussakin on oikein hienoa kun voi päästä omalle tasolle sopivampaan ryhmään - toiset ei mene liian nopeasti edelle eikä toiset hidasta opetusta.

Kapitalismi on taas sanana alkanut orwellisoitua aika pahasti. Onhan EU:lla pääomaa vaikka miten paljon; se ottaa sitä veroissa vaikka kansa ei haluaisi. Yleensä miellään tosin kapitalismin tarkoittamaan vapaita markkinatalouksia, joissa vapauteen kuuluu myös oikeus olla ostamatta, tai muuten vaan lahjoittamatta rahaa.

En muista milloin viimeksi esimerkiksi Nokia olisi varastanut minulta rahaa.

Toki kuvailemassasi korporatistisessa mallissa tätä tapahtuu: valtio vie rahat, laittaa ne Tekesin rahoitukseen, josta Nokian alihankkijat saavat projektirahoitusta, joka muuttuu Nokian pääomaksi. Kenties Nokia nostaa joskus suoraa projektirahaa Tekesiltä. Voin silti olla ostamatta Nokian puhelinta.

Tuolla ei tosin ole mitään tekemistä vapaiden markkinoiden kapitalismin kanssa, siitä ollaan samaa mieltä.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Yksityistäminen on monimerkityksinen ja moniarvoinen termi, koska useimmiten se merkitsee ikäänkuin tarjottimella annettua ansaitsematonta voittoa yksityiselle koko muun talouden kustannuksella -- ja silti se voidaan usein perustella tehokkuudella, johon alkuperäinen tuottaja ei kyennyt. Kyseessä on siis dilemma -- ja sääntönä voidaan pitää, että jokaisen dilemman takana on ihmisoikeuden loukkaus. Esimerkkejä riittää: katsastuksen "yksityistäminen". Siinä annettiin lypsylehmä ilmaiseksi -- ja samaan aikaan hallitus pakottaa auton omistajat katsastustoimen asiakkaaksi. Ilman tuota pakkoa valtio olisi voinut myydä vain koneita ja kiinteistöjä ilman ansaintalogiikkaa.

Terveydenhoidon yksityistäminen on sama juttu, koska valtio tai kunta toimii takuuostajana. Ilman tuota kytkentää valtiolla olisi myytävänä vain kiinteistöjä ja laitteita, jotka ehkä käyvät terveydenhoitamiseen.

Suomessa taitaa myös olla "yksityistetty" maatalous, kun otetaan huomioon kato-, ja satokorvaukset ynnä muut tukiaiset.

Käyttäjän Tronic kuva
Lasse Kärkkäinen

Nykyinen malli on etupäässä rahatalous (velkatalous), ei siis puhdas eikä vapaa markkinatalous. Pankit ja valtiot toteuttavat yhdessä jotain Keynesiläisen talouspolitiikan irvikuvaa tuottamalla rahaa parhaaksi katsomiaan määriä, työkalunaan ohjauskorot ja sijoitusinstrumentit.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Nykyinen velkatalous on lobattu järjestelmä.Se on tehty palvelemaan nykyistä kapitalismin mallia joka ei pärjää omillaan vaan vaatii pankkisektoria jatkuvasti sörkkimään ja työntämään lisää velkaa liikkeelle keinolla millä hyvänsä.

TOSIN epäilen kovasti,että vapaa markkinatalous romahtaisi sisäänpäin ilman tälläistä rahajärjestelmää..Koska kaikki sitä kannattavat haluaa olla rikkaita ja se ei oikeen toimi korollisella rahalla toimiessa..

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kaikesta tästä "yksityistämisestä" huolimatta valtion ja kuntien hallinnoima osuus bkt:sta ei silti ole radikaalisti vähentynyt -- puhumattakaan niiden ihmisten määrästä, jotka joko työskentelevät suoraan julkisella sektorilla tai ovat riippuvaisia julkisen sektorin kulutuksesta tai tulonsiirroista.

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio

Jos rahan käyttäjä on valtio, ei ole juurikaan väliä, onko myös palveluntuottaja valtio vai yksityinen taho, jolle valtio on annanut yksinoikeuden tuottaa palvelua valtion vaatiman määrän. Tämä tilanne voi olla jopa pahempi, kuin että valtio itse tuottaisi palvelun.

Ratkaisevaa on se, että asaiakkaat ovat itse vapaaehtoisia ja heillä on valittavanaan useampia palveluntarjoajia. Tällöin heillä on mahdollisuus etsiä parhainta laatua tuottavat tarjoajat ja kuluttaa itse parhaaksi katsomansa määrät. Tämä erotuksena verotuksella rahoitetusta toiminnasta, jossa valtio määrää, paljonko tuotetaan, ja kuka saa tuottaa. Tuttajalla ei silloin ole syytä panostaa laatuun, koska asiakkuus on taattu, jopa jatkuvasti suuremmaksi lobattu.

Juho Alho

Pohjoismainen/ruotsalainen mallin on luotu yhteiskunta, joka toimi/ toimii ja jossa oli/on paljon vähemmän sosiaalisia epäkohtia kuin esimerkiksi Usassa. Viittaan tässä kirjaan Wilkinsonin ja Pickettin teokseen Tasa-arvo ja hyvinvointi (The Spirit Level).

Ruotsin koululaitoksesta: täällä oppilailla on kouluraha, jonka turvin he voivat valita tarjolla olevista kouluista itselleen mieluisimman. Näin teoriassa, käytännössä homma on tietenkin kovin kimurainen. Ja jos yritän tiivistää tähän sopivan oikean periaatteen hyvin lyhyesti, niin koululaitoksen on tarjottava mahdollisimman tasa-arvoinen lähtökohta ja koulutus kaikille oppilaille riippumatta näiden sosiaalisesta, maantieteellisestä ym. taustasta. Ja tätä ei markkinavoimien avulla kyetä saamaan aikaan ja/tai takaamaan.

"Vapaakoulujen" perustaminen sallittiin jo erinäisiä vuosia sitten. Kehitys on osoittanut, että ne eivät toimi kunnolla ilman valvontaa. Eli viranomaisten on valvottava yksityisiä yrittelijöitä, jotka puuhailevat koulun, terveyden hoidon ja terveyshuollon alalla. Kysymys ei siis ole vain omistamisesta vaan myös ohjailusta ja valvonnasta, jotta esim. yleisen koululaitoksen opetusohjelmia noudatettaisiin. "Vapaa markkinatalous" ei toimi ilman valvontaa missään vaan sosiaalinen ja/tai ekologinen vastuuttomuus alkaa rehottaa (ajatukseni hyppää nyt Indonesian hupeneviin sademetsiin).

"Keynesiläisen talouspolitiikan irvikuva". Well. Ruotsissa nyt dominoivasta porvaripolitiikasta huolimatta, hyvinvointi on suhteellisen mainiossa jamassa. Tosin eläkeläiset eivät saaneet heille luvattua veronalennusta ja työttömien saama raha on aivan liian pieni. Kritikoitavaa riittää, mutta mikään irvikuva nykytilanne ei todellakaan ole. Talous ei myöskään ole suistunut raiteiltaan, vaikka SAABi saapi aika lailla sapiskaa juuri nyt eli on luhistumassa.

Jos kapitalismi-sanan "orwellilaistumisella" tarkoitetaan sen merkityksen epäselvyyttä, olen samalla kannalla. Käytin sitä hiukan holtittomasti edellä, keskustelun piristämiseksi. (Muuten minä tykkään kovasti siitä, mitä George Orwell on kirjoittanut, mm. "Katalonia! Katalonia!" on mahtava teos, Animal Farmista puhumattakaan.)

Verot. Mhmm. Kuka niitä voisi vastustaa? En ainakaan minä. Ketkä määräävät niitä? Eikö meillä ole kokonainen demokraattinen ruljanssi mm. sitä varten. Kuka vastustaa demokratiaa? Ehkä joku Frost-äng.

Juho Alho

Jäi kaivelemaan Ahto Apajalahden terävä vastaus, johon tässä yritän antaa oman näpäytykseni. Hän kirjoitti näin:

"Enkä myöskään näe, mitä hienoa oli siinä, kun oli oma valuutta, joka jouduttiin vähän väliä devalvoimaan vientiteollisuuden onneksi ja kaikkien muiden epäonneksi."

Ruotsi ei mennyt mukaan euroon. Me maksamme edelleen kruunuilla, ja maamme (Ruotsin) asiat ovat taloudellisesti paremmin kuin ehkä yhdenkään toisen EU-maan. Ikävä että Suomi ei seurannut Ruotsin mallia.

Lueskelin myös Suomen Kuvalehteä, jossa oli juttua eurosta. Jos ymmärsin oikein, euro on pikipata, josta ei pääse pois, kun sinne on kerran hurahtanut. Kreikka on pikeentynyt pahiten.

Euron ongelmia on mm. kyseisen valuutta-alueen talouksien erilaisuus. Alue ei myöskään muodosta kielellisesti eikä kulttuurisesti semmoista piiriä, jonka sisässä väki muuttaisi työn perässä. Pääoma liikkuu, mutta työntekijät vähemmän, tietenkin EU:ta pyörittävät henkilöt pois lukien.

Ulkosuomalaisena ja taloustiedettä taitamattomana kummastelin "ulkoisvaikutusta". Otin sen merkityksestä selvää ja tulin sille kannalle, että termi on huono, semanttisesti sumea. Koetin keksiä vaihtoehtoa enkä äkännyt "loisvaikutusta" parempaa. Saastuttavan teollisuuden suoria vaikutuksia on tuotteiden valmistaminen, sen loisvaikutuksia taas mm. ilmaston ja muun ympäristön huonontuminen.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kruunu ei ole "itsenäinen". Tai sanotaanko, että kruunun vartijat ovat euro-apinoita. Kun euro menee "alas" (suhteessa dollariin) kruunu menee kohta alas.

Se tarkoittaa, että Ruotsi harjoittaa "itsenäistä", mutta samaa talous/rahapolitiikkaa.

Talouden ulkoisvaikutukset ovat mahdollisuus (materiaaliseen) hyvinvointiin. Ilman taloutta (siis rahataloutta) elintasomme olisi luokkaa Afghanistan. Ja jos mietit hyvinvoinnin henkistä puolta, niin se on aika lailla itsestä kiinni ja edellytykset henkisellekin hyvinvoinnille ovat paremmat *talouden* vallitessa, kuin mainitun kaltaisissa periferioissa.

Juho Alho

Tjah, "euroapinoita". Minusta ilmaus hajahtaa supisuomalaisten parissa aivan liian yleiseltä Ruotsi-inholta tai Ruotsin vähättelyltä. Ruotsi on selviytynyt huomattavasti paremmin kuin vertaisensa maat talouden heilahteluissa. Mikään saari Ruotsi ei tietenkään ole, vaan erittäin riippuvainen viennistä (ja tuonnista). "Itsenäisyys" on siten suhteellista, siihen tulee asennoitua "med en nypa salt", ripauksella suolaa, paavin kielellä cum grano salis.

Reagoin termiin "ulkoisvaikutus", koska se oli minulle hämärä. Käsitteiden selkeys on tärkeää tällaisissa keskusteluissa. En kysellyt, minkälaista elämämme olisi ilman rahataloutta, vaikka sain siihenkin vastauksen.

Pikanttina lisukkeena ja ihan aidanseipäästä kerrottakoon, että raha-sana on ikivanha laina germaaneilta. "Skraha" tarkoitti oravannahkaa noina ammoisina aikoina. Rahataloudessa on siitämisin tapahtunut, kuten huomaamme, melkoisia muutoksia.

Käyttäjän joonasdasilva kuva
Joonas da Silva

Hyvä kirjotus ja on harmi, et niin harva poliitikko kykenee tollaseen pohdintaan.

Tää pisti kuitenkin silmään:

"Koen pohjimmiltaan epäreiluksi sen, että eri ihmiset saavat eri määrän palkkaa vain, koska tekevät eri töitä"

Ei ihmiset saa eri palkkaa siks, et ne tekee eri töitä. Ne saa eri palkkaa siks, et ne tuottaa eri määriä hyvinvointia muille. Markkinapalkat on periaatteessa signaaleja siitä, paljon minkäkin homman tekeminen hyödyttää muita ihmisiä suhteessa siihen, paljon jonkun muun homman tekeminen hyödyttää muita.

Toimituksen poiminnat