*

Kaj Sotala - Näkökulmia mieleen ja maailmaan Blogi on ikkuna kirjoittajansa ajatuksiin ja mielipiteisiin, sivuten yhteiskunnallisia aiheita psykologiasta tekijänoikeuksiin.

Rikkaat rikastuvat, köyhät keskiluokkaistuvat

  • Vuoden 2022 ennustetaan olevan ensimmäinen kerta, jolloin maailmassa on enemmän keskiluokkaisia kuin köyhiä ihmisiä.
    Vuoden 2022 ennustetaan olevan ensimmäinen kerta, jolloin maailmassa on enemmän keskiluokkaisia kuin köyhiä ihmisiä.

"Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät". Rikkaiden rikastuminen pitää paikkansa, mutta ainakin maailmanlaajuisesti katsottuna köyhien köyhtyminen on myytti. Asiat menevät jatkuvasti parempaan suuntaan.

Laurence Chandy & Geoffrey Gertz, Missing poverty's new reality: There's a lot less of it:

 Viimeisen kuuden vuoden aikana on tapahtunut paljon. Kehittyvän maailman taloudet ovat kasvaneet 50 prosentilla ... kasvu on ollut erityisen korkeaa maissa joissa on suuret määrät köyhää väestöä. Intia ja Kiina luonnollisesti, mutta myös Bangladesh, Tansania, Etioopia, Vietnam, Uganda, Mosambik ja Uzbekistan kasvavat valtaisaa vauhtia. Vuonna 2005 lähes kaksi kolmasosaa maailman köyhistä asui näissä yhdeksässä maassa. ...

Arvioimme, että lähes puoli miljardia ihmistä vapautui äärimmäisestä köyhyydestä vuosien 2005 ja 2010 välillä. Maailman köyhien määrä putosi 878 miljoonaan ihmiseen. Koskaan ennen historiassa ei näin montaa ihmistä ole nostettu köyhyydestä näin lyhyessä ajassa. ... ennustamme että vuoteen 2015 mennessä köyhyydessä elää enää alle 600 miljoonaa ihmistä. Vuoden 1990 köyhyyslukema on silloin puolitettu jo kahdesti.

Hans Rosling, The Best Stats You've Ever Seen:

[Opiskelijani sanoivat], "Maailma on yhä 'me' ja 'he'. Ja 'me' ovat länsimaat ja 'he' on kolmas maailma." "Ja mitä tarkoitatte länsimailla?", sanoin. "No, länsimaissa on pitkät eliniät ja pienet perheet, ja kolmannessa maailmassa on lyhyet eliniät ja suuret perheet." ...

Ja vuonna 1962 oli tosiaan ryhmä maita jotka olivat teollistuneet maat, ja niissä oli pienet perheet ja pitkät elämät. Ja tässä olivat kehittyvät maat: niissä oli isot perheet ja suhteellisen lyhyet elämät. Mitä on tapahtunut sitten vuoden 1962? ...

1964: Amerikassa oli pieniä perheitä ja pitkiä elämiä, Vietnamissa oli isoja perheitä ja lyhyitä elämiä. ... [Vietnamissa oli vuonna 2003] sama eliniänodote ja perhekoko kuin Yhdysvalloissa vuonna 1974. ...

Tässä on ihmisten tulojen jakauma maailmanlaajuisesti. ... Rikkaiden ja köyhien maiden välillä ei ole enää kuilua. Se on myytti. On pieni kolo, mutta [meillä on jatkumo köyhemmistä maista rikkaampiin]. ...  Valtaosa maailman on väestöstä on keskellä [rikkaiden ja köyhien maiden välissä] ... Afrikan maiden ja OECD:n maiden välillä on merkittävää päällekkäisyyttä [varallisuudessa].

Johan Norberg, Globaalin kapitalismin puolustus:

Vuosien 1965 ja 1998 välillä ... [m]aailman köyhimmän viideosan tulojen kasvu on ollut vielä nopeampaa [kuin rikkaimman viidesosan]. Heidän keskitulot ovat ... kohonneet 551 dollarista 1137 dollariin, eli ne ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet. ... maailmassa elää yli kolme miljardia köyhyydestä vapautettua ihmistä enemmän kuin ennen. Sille ei ole vastinetta historiassa.

Vuosina 1981-2001 on absoluuttinen köyhyys kehitysmaissa Maailmanpankin mukaan melkein puolittunut 40:stä 21 prosenttiin ... Keskimääräinen elinikä jäi kehitysmaissa 1900-luvun alussa alle 30 vuoden, 1960 se oli noussut 46 vuoteen ja 1998 65 vuoteen. Elinikä kehitysmaissa on nyt melkein 15 vuotta pidempi kuin se oli sata vuotta sitten maailman silloisessa johtavassa taloudessa Englannissa. ... Ehkä kaikkein luotettavin köyhien elinolojen indikaattori on lapsikuolleisuus, joka on laskenut dramaattisesti kehitysmaissa. 1950 kuoli 18 prosenttia vastasyntyneistä - melkein joka viides lapsi! - 1970 lapsikuolleisuus oli vähentynyt 11 prosenttiin jäädäkseen 1995 kuuteen prosenttiin.

...Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ... nälkää näkevien osuus on sitten vuoden 1970 vähentynyt 43:sta 13 prosenttiin. Latinalaisessa Amerikassa osuus on pudonnut 19:stä 11:een, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idäss 25:sta 9:ään, Etelä-Aasiassa 38:sta 23 prosenttiin. ... Osallistuminen alimman asteen koulutukseen on lähestynyt 100:a prosenttia kaikkialla maailmassa.

Homi Kharas & Geoffrey Gertz, The New Global Middle Class: A Cross-Over from West to East:

Tänään 1,8 miljardia ihmistä, 28 prosenttia maailman väestöstä, kuuluu globaaliin keskiluokkaan. ... 2022 tulee olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin maailmassa on enemmän keskiluokkaisia kuin köyhiä ihmisiä. Vuoteen 2030 mennessä keskiluokkaan voisi kuulua 5 miljardia ihmistä, lähes kaksi kolmasosaa maailman väestöstä.

Maailman köyhillä menee nyt paremmin kuin koskaan, ja tulevaisuudessa tulee menemään vieläkin paremmin.

Kauan eläköön talouskasvu!

 

Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hmm.. todella mielenkiintoista ja lohdullista. Globalisaatio on näköjään tämän tiedon valossa ollut hyväksi maailmalle. Mielelläni näkisin myös tämän näkökannan kriittisesti tarkasteltuna.

Sitä pohdin itse nykyään paljon, että kuinka köyhyys voi enää silloin laskea, kun robotiikka, automaattinen tietojen käsittely ja asiantuntijajärjestelmät alkavat päihittämään ihmisen tuotannontekijänä yhä useammalla mittarilla. Mitä sitten, kun halpatyökään ei voi enää kilpailla tuotannontekijänä pääomalle? Mistä elanto, kun ihmisillä ei ole enää annettavaa maailmantaloudelle?

Teen muuten johtamisen ja organisoinnin oppiaineeseen gradua aihepiiristä Ajattelutyön (tietotyön) automatisoiminen organisaatioissa. Joskus olisi mielenkiintoista jakaa ajatuksia kanssasi asiasta.

Aleksei Riikonen

Jossain vaiheessa ihmisistä tosiaan tulee talouselämän näkökulmasta auttamattoman vanhaa ja tehotonta tekniikkaa. Pelkkä kustannuserä, samoin kuin nykyään voisi sanoa että riittävän vaikeavammaiset ihmiset ovat.

Sitten riippuu omistajavaltaa käyttävien tahojen tahdosta, miten ihmiskunnalle käy. Ehkä hyvin, sillä ehkä yhä pätee että kaikki omistus on ihmisten käsissä. Siihen ainakin itse pyrkisin (tai no, kelpuuttaisin myös ei-ihmiset omistajiksi, jos niillä on riittävän jees arvot).

Tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, *millaisten* ihmisten käsissä omistus on. Nykyään useimmat ihmiset mielellään antavat vähäosaisten kärsiä, ja kunnolla eettiset ovat vain vähemmistö.

Eli jos haluaa pelastaa maailman, kannattaa pyrkiä rikastumaan ja olla sitten osaltaan mukana käyttämässä omistajavaltaa kun päätetään miten tuotannontekijöinä tarpeettomiksi käyneille ihmisille käy.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Aivan. Olisihan se varsin ikävää, jos omistava luokka teurastaisi robottiaseillaan nälkämellakkaan ryhtyneen, tarpeettomaksi käyneen rahvaan. Se on kuitenkin yksi mahdollinen tulevaisuuden skenaario.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Teen muuten johtamisen ja organisoinnin oppiaineeseen gradua aihepiiristä Ajattelutyön (tietotyön) automatisoiminen organisaatioissa.

Kuulostaisi erittäin mielenkiintoiselta. :) Töki vaikka sähköpostilla ( xuenay@gmail.com ) aiheesta joskus.

Käyttäjän henrybrade kuva
Henry Brade

Piraatit on valitettavasti radikaalisti jakautunut joukko tässä mielessä. Tämähän on ihan perus oikeistoliberaalien propagandaa. Ei oteta huomioon kasvavia tuloeroja ja niiden radikaaleja vaikutuksia (http://www.equalitytrust.org.uk/why/evidence) eikä sitä, että talouskasvu ei lisää ihmisten onnellisuutta (http://www.guardian.co.uk/science/2010/dec/13/happ...) eikä sitä, että itseasiassa kutakuinkin kaikki länsimaat ovat tasaisesti rappioituneet viimeisen 20 vuoden aikana asianmukaisilla hyvinvointimittareilla mitattuna, kuten GPI (http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_07_08_gpi.html).

Lisäksi, noissa köyhyystilastoissa harvemmin otetaan erityisesti kantaa alimpien tuloluokkien inflaatiokorjattuun ostovoimaan. Inflaatiollahan on huomattavasti suurempi merkitys köyhille kuin rikkaille, koska he oikeasti käyttävät jokapäiväiseen elantoonsa kutakuinkin kaiken ostovoimansa. Rikkaat voivat sijoittaa rahaa ja tehdä kaikenlaista peruselannon kannalta epärelevanttia.

Myöskään talouskasvun vaikutuksia luontoon ympäri maailmaa ei oteta huomioon. Talouskasvu on äärimmäisen typerä mittari, joka kuvaa kulutuksen lisääntymistä. Harvemmin se kulutus on mitään positiivista luonnonvarojen järkevän käytön kannalta tai ihmisten yleisen hyvinvoinnin kannalta. Yksi todella tärkeä pointti myös puuttuu eli se, että 70-luvulta lähtien mitään oikeaa talouskasvua ei ole ollut. Se on siitä lähtien pohjautunut yhä enemmän velkaan ja nykyään se pohjautuu täysin luottoon. Yksi syy tähän on se, että meidän järjetön rahamarkkinatalous sallii tämän vaikka sille ei ole reaalimaailmassa mitään vastinetta.

Tällä tarkoitan siis sitä, että todellista halpaa energiaa reaalimaailman työhön ja tuotantoon ei enää ole saatavilla samalla tavalla kuin ennen. Se on tasaisesti kallistunut ja nyt öljyhuipun jälkeen tilanne on se, että velkaan perustuvan kasvun rajat tulee konkreettisesti vastaan. Suurta talouskasvua ei nykyisessä velka- ja energiatilanteessa voi tulla. Siten ei myöskään tule murusia putoamaan köyhille samalla tavalla kuin ennen ja se on osa etenevää sosiaalista katastrofia, ekologisesta puhumattakaan.

Tämä järjestelmä pysyy kasassa pelkästään sillä, että ihmiset eivät tiedä riittävästi ja ovat ehdollistettu kiinnostumaan erilaisista pinnallisista ja helpoista viihdykkeistä ja houkutteista. Jos globaalisti jokainen ihminen tajuaisi edes sen, että ruokaa tuotetaan maailmassa joka päivä yli 10 miljardille ihmiselle (http://www.worldhunger.org/articles/Learn/world%20...) ja silti me ollaan annettu lukemattomien miljoonien kuolla nälkään ja annetaan miljardin nähdä nälkää jatkuvasti. Sekin on fakta, että monilta nälänhätäalueilta viedään enemmän ruokaa, kun sinne minään apuna tuodaan.

Jee, lisää talouskasvua! Kyllä se sillä paranee.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Tässä ei niinkään ole jätetty ottamatta huomioon mainitsemiasi asioita, vaan noteerattu ne ja sivuutettu tämän tarkastelun kannalta merkityksettöminä. Kyllä, selkeän vauraissa maissa talouskasvun ja hyvinvoinnin/onnellisuuden suhde on tosiaan huomattavasti kyseenalaisempi. Mutta tässä oli nimenomaan kyse maailmanlaajuisesta tarkastelusta ja kaikkein köyhimmistä. Siitä on kyllä yksimielisyys, että kaikkein rajuimmasta köyhyydestä vapautuminen lisää hyvinvointia, mikä oli se asia mistä tässä puhuttiin.

Inflaation vaikutusta ei toki aina kunnolla noteerata, mutta tuossa oli aika paljon konkreettisiakin mittareita. Jos esimerkiksi lasketaan nälänhädästä kärsivien osuutta niin siinä tullaan automaattisesti ottaneeksi myös inflaatio huomioon. Jos inflaatio kasvattaa ruuan hinnat sellaisiksi ettei köyhimmillä ole niihin varaa, niin nälänhädästä kärsivien osuus alkaa taas nousta.

Eli, olen samaa mieltä siitä että länsimaissa talouskasvu vaikuttaa selkeästi vähemmän hyödylliseltä kuin maailmanlaajuisesti. Mutta siitä ei voi johtaa sellaista väitettä, etteikö talouskasvu olisi selkeästi positiivinen asia kun puhutaan köyhemmistä maista.

"Yksi todella tärkeä pointti myös puuttuu eli se, että 70-luvulta lähtien mitään oikeaa talouskasvua ei ole ollut."

Tämä on niin raju väite, että tarvitsisi jotain viitteitä. Kyllä esimerkiksi tietotekniikka on tuottanut selkeää tuottavuuden kasvua ja tuottaa edelleen, kun yhä enemmän asioita automatisoituu. Toinen helppo esimerkki. Sain pari päivää sitten tilaamani Kindlen, ja totesin että tämähän on niin kätevä että voisin vastedes hankkia kaikki uudet kirjani tähän (jos vain ovat siihen saatavilla). Tämänlainen kehitys pudottaa taas heti pois merkittävän määrän rahtiliikennettä ja niiden tuottamia päästöjä. Talous tehostuu ja kasvaa, kun vähemmällä resurssienkäytöllä saadaan enemmän asioita tehtyä aiempaa laadukkaammin.

En yhtään kiistä sitä, että luonnonvarojen ehtyminen ja erityisesti öljyhuippu tulee tuottamaan merkittäviä ongelmia. Ilmastolaki-kirjoitukseni ( http://kajsotala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56081-mi... ) yhteydessä sivusinkin sitä, miksi energian säästäminen ja sen myötä päästöjen vähentäminen on Suomen tulevaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. Mutta talouskasvun mukanaan tuoma asioiden tehostuminen auttaa myös sietämään luonnonvarojen ehtymisen mukanaan tuomat kustannukset.

Tietenkin nykytaloudessa on edelleen paljon tuhlailua ja tehottomuutta. Toisaalta se on vain merkki siitä, että olemme päässeet pisteeseen jossa meillä on *varaa* olla tuhlailevia ja tehottomia. On paljon parempi että öljyhuipun iskiessä on mahdollisimman paljon mistä karsia, kuin että pienikin shokki olisi taas vaarassa aiheuttaa länsimaissakin nälänhätää. Silloin meillä on myös enemmän resursseja auttaa köyhempiä maita.

Se että maailmassa on ruuan ylituotantoa samaan aikaan kuin osa ihmisistä kuolee nälkään on omalla tavallaan *hyvä* uutinen. Se tarkoittaa, että ruuan tuotantopuoli on ongelmasta jo ratkaistu, ja poliittinen on se jäljelläoleva. Mikäli maanviljelys- ja säilöntätekniikat eivät olisi kehittyneet, ei planeetallamme olisi tarpeeksi ruokaa jokaisen ruokkimiseen säännöllisesti - *eikä* myöskään poliittista tahtoa sitä varten. Nykyään, kun ruuan hyvään saatavuuteen ollaan länsimaissa ehditty tottua, on ihmisillä aikaa ajatella myös muiden ihmisten ruuansaantia.

Myöskään ei pidä täysin paikkaansa väittää, että teknologia ja talouskasvu on tehnyt osansa ja loppu on kiinni poliittisista toimenpiteistä. Entisestään kehittyvä teknologia saattaa tehdä nälänhätien poistamisesta vähemmän poliittista tahtoa vaativaa. Mikäli kuka tahansa länsimaiden asukas voisi halutessaan poistaa nälänhädän maksamalla yhden sentin, olisi se jo tehty. Mitä varakkaammiksi länsimaat käyvät, sitä helpommaksi niille käy auttaa poistamaan köyhempien maiden nälänhätä. Ja näinhän on tässä kirjoituksessa esiteltyjen tilastojen valossa nimenomaan käynyt. Länsimaiset firmat ovat tehneet köyhempiin maihin investointeja sekä länsimaiset apuorganisaatiot vieneet niihin apua, ja yhteistulos on ollut valtaisa köyhyyden väheneminen.

Käyttäjän henrybrade kuva
Henry Brade

En tosiaan kiellä globaalin talouskasvun positiivisia vaikutuksia absoluuttisen köyhyyden poistamiseen. Se ei muuta sitä, että resurssien ja teknologian puolesta kaikki absoluuttiseen köyhyyteen liittyvät ongelmat olisi ollut mahdollista poistaa täysin koko maailmasta jo kymmeniä vuosia. Eli vaikka tässä suhteessa on typerää tyrmätä globaalia kapitalismia toimimattomaksi niin sen tuoma kehitys tässä asiassa on ollut omasta mielestäni äärimmäisen hidasta suhteessa siihen mikä on ollut esimerkiksi lääkkeiden, hygieniaratkaisujen ja ruokatuotannon todellinen runsaus ja teknologinen kehitys.

Se on myös tärkeää, että vaikka räikeimpään absoluuttiseen köyhyyteen liittyviä ongelmia on kyetty vähentämään niin suhteellinen köyhyys on lisääntynyt. Sillä on tutkitusti yhteiskuntien perustuksia nakertava vaikutus monilta osin. Johtunee jostain ihmisiin sisäänrakennetusta oikeudenmukaisuudesta? Siinä kohtaa, kun ihminen ei enää näe nälkää niin alkaa kiinnostamaan se miten hyvin syö suhteessa muihin ihmisiin tai millä tavalla asuu suhteessa muihin ihmisiin tai minkälaisia vaatteita kykenee ostamaan suhteessa muihin ihmisiin.

Tässä tulee ainakin ajattelevilla ja järkevillä ihmisillä raja tietysti vastaan jossain vaiheessa, jolloin se lisääntyvä materiaalinen vauraus ei lisääkkään hyvinvointia tai onnellisuutta. Siihen on itseasiassa länsimaissa laskettukin jonkinlaiset vuositulot, jonka jälkeen onnellisuuden ja vaurauden välillä ei ole yhteyttä. En nyt muista miten paljon se oli, mutta ei siinä mistään kovin suuresta rahamäärästä puhuttu. Toisenlaisiin arvoihin pohjautuvassa yhteiskunnassa se raja on varmasti paljon pienempikin.

Suhteellisessa köyhyydessä elävät ovat ainakin kehittyvissä maissa todella lähellä absoluuttista köyhyysrajaa. Pienetkin ruoan hinnan muutokset voivat siirtää ihmisiä takaisin absoluuttiseen köyhyyteen, koska köyhissä maissa käytetään keskimääräisistä kuukausittaisista tuloista moninkertaisesti enemmän rahaa ruokaan kuin länsimaissa.

Tuo väitteeni talouskasvusta 70-luvun jälkeen oli kärjistetty, myönnän sen. Pointti oli se, että talouskasvu on enenevissä määrin pohjautunut velkaan. Se on hiljalleen kehittynyt tilanteeseen, jossa on pakko ottaa uutta lainaa ja luoda lisää keinotekoista talouskasvua, jotta selvitään edes korkomenoista. Yhä useampi valtio ja yritys ja yksityishenkilö on velan orja. Tämä kun yhdistetään öljyhuipun ongelmaan niin ollaan kirjaimellisesti liemessä.

Fiksummin toimivassa järjestelmässä siirtyminen öljyriippuvuudesta pois olisi aloitettu jo yli 10 vuotta sitten maailmanlaajuisella massiivisella panostuksella vaihtoehtoisiin energialähteisiin, materiaaleihin ja ruoantuotantotapoihin. Nyt on tapahtunut jotain kehitystä, mutta se on liian hidasta. Kiinan ja Intian öljynkysyntä nousee kokoajan ja 10 vuoden sisään kaikki öljyntuotanto menisi teoriassa pelkästään Kiinalle ja Intialle. Tämä kehitys ei ole pelkästään kestämätöntä vaan katastrofaalista.

Yksi merkittävä syy tähän tilanteeseen on hintamekanismin tehottomuus. Hinnannousut aiheuttavat painetta kehittää vaihtoehtoisia tapoja, mutta öljy on ollut niin ylivoimainen raaka-aine, että sen on täytynyt kallistua radikaalisti, jotta vaihtoehtoja aletaan miettiä. Infrastruktuuri on äärimmäisen öljyriippuvainen joka puolella maailmaa. Hintojen suurempi ylösnousu tulee tapahtumaan vasta ihan vähän ennen täyttä katastrofia eli siihen ei ehditä reagoida mitenkään. Hinnan noustessa riittävästi ja kaikkien ymmärtäessä tilanteen vakavuuden alkaa öljyn hamstraaminen, jonka jälkeen se on sitten siinä.

Maalasin tässä nyt pahinta mahdollista skenaariota, joka voi johtaa kolmanteen maailmansotaan. Toivottavasti se ei mene siihen vaan asioille tajutaan tehdä jotain ja äkkiä. Luultavasti ennen tätä pahinta tilannetta tulee seuraavan parin vuoden aikana uusi talous/energiakriisi, joka on paljon pahempi kuin 2008 alkanut lama. Se kriisi tulee olemaan jonkinlainen käännekohta, joka ratkaisee ihmiskunnan lähitulevaisuuden kohtalon.

Ruoantuotantoon liittyvistä asioista olen samaa mieltä siltä osin, että se on todellakin hienoa, että se tuotantopuoli on ratkaistu. Se on oikeaa talouskasvua, jota esimerkiksi BKT mittaa heikosti. BKT:n näkökulmasta esimerkiksi terveydenhoitopalveluiden kysynnän lisääntyminen näkyy kehityksenä, vaikka se tarkoittaa sitä, että ihmisiä on sairastunut ja kuollut enemmän. Tämä on vain yksi BKT:n lukuisista ongelmista.

Tieteen ja teknologian kehitys on modernin maailman hienoimpia asioita. Siihen tulee panostaa lisää, mutta olennaista on se mihin sitä kehitystä ohjataan ja kenen hyväksi. Jos sitä tehdään ensisijaisesti siltä lähtökohdalta, että tulee lisätä ihmisten kulutusta ja saada lisää voittoja osakkeenomistajille niin sitten mennään todella pahasti metsään. Kiinassahan on ollut valtavaa talouskasvua ja absoluuttisesta köyhyydestä on noussut suuri määrä ihmisiä. Samalla siellä on saastutettu vesistöjä, maaperää ja ilmaa nopeampaa tahtia kuin missään ikinä. Itseasiassa niin pahasti, että siellä on kriisitilassa monet luonnonvarat.

On siis mielestäni typerää ajatella talouskasvua jotenkin yksiselitteisesti positiivisena asiana. Samoin on typerää ajatella tieteen ja teknologian kehitystä yksiselitteisesti positiivisena, onhan silläkin saatu todella paljon pahaa aikaan myös. Pidän sekä talouskasvua että teknologista kehitystä loistavina juttuina silloin, kun ne oikeasti parantaa ihmisten hyvinvointia ja auttaa meitä elämään kestävämmin tällä maapallolla, mutta valitettavasti se ei aina mene niin.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

En ole juuri mistään tuossa kommentissa olevasta asiasta eri mieltä. :) Paitsi ehkä tuosta velan kasvun vaikutuksesta olen kuullut eriäviäkin mielipiteitä: http://antti-juhani.kaijanaho.fi/newblog/archives/747

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ja suurin ongelma on että ihminen ei kykene myötäelää toisen ihmisen kanssa kiitos pienestä asti syötetyn kilpailun..ja nämä asiat tulee viemään meidät suoraan helvettiin näin kauniisti sanottuna :)

Itseasiassa elämme jo siellä,mutta kiitos kaiken viihteen..moni ei nää tai tunne sitä.

Toimituksen poiminnat