Kaj Sotala - Näkökulmia mieleen ja maailmaan Blogi on ikkuna kirjoittajansa ajatuksiin ja mielipiteisiin, sivuten yhteiskunnallisia aiheita psykologiasta tekijänoikeuksiin.

Populistinen ja kukkahattuileva vihervasemmistohipihtävä fasistinen uusliberalistirasisti!

"Populisti". "Kukkahattutäti". "Viherhippi". "Uusliberaali". "Rasisti". "Kommunisti". Kaikki usein viljeltyjä termejä, joista mikään ei oikeastaan sano mitään. Niillä on silti kätevä heittää eri mieltä olevia. Ne kertovat, keitä pitää kohdella harhaoppisina.

Paul Graham pohtii erinomaisessa esseessään What You Can't Say "harhaoppisia" sanoja. Kun kirkko vielä oli voimissaan, vastustajan leimaamiseen käytettiin sanoja kuten "pyhäinhäpäisijä" tai "harhaoppinen". Kansallisvaltioiden aikakaudella "epäisänmaallinen" sai vastaavan aseman. Nämä sanat ovat sittemmin menettäneet voimansa, mutta niiden tilalle nousee aina uusia.

Harhaoppisanat ovat suosittuja, koska niitä voi käyttää riippumatta siitä, onko oikeassa vai väärässä. Niiden tehtävä on tuottaa kuulijassa tunnereaktio, joka saa hänet pitämään sanojen kohdetta vihollisena. Kun joku on joutunut vihollisleiriin, ei hänen sanoillaan ole enää merkitystä. Niitä ei tarvitse kuunnella, koska ne vain levittävät harhaoppisen aatetta. Ja kuka nyt ei tietäisi, että harhaoppiset ovat vihollisia ja väärässä!

Graham huomauttaa, että jos joku on väärässä, asianlaidan voi vain tuoda ilmi. Asian pitäisi olla sillä selvä. Harhaoppisanojen tuominen mukaan kielii siitä, että niiden käyttäjä pelkää vastustajaansa. Hän haluaa leimata tämän vihollisleiriin ennen kuin tämä saa tilaisuutta selittää kantaansa. Jos joku kuuntelisi harhaoppista avoimin mielin, saattaisi hän jopa vakuuttua. Se pitää estää!

Mikäli ei osaa vakuuttavasti perustella miksi vastustaja olisi väärässä, joutuu turvautumaan harhaoppisanoihin. Jos taas osaa, ei tarvitse harhaoppisanojakaan.

Toinen harhaoppisanojen kätevä puoli on, että syytöstä on hyvin vaikea torjua. Termit ovat niin epämääräisiä, ettei niitä voi todistaa oikeiksi tai vääriksi. Jos joku syyttää sinua epäisänmaalliseksi, milläs osoitat ettet ole? Ja jos lähdetkin torjumaan syytöstä, olet jo antanut vastustajallesi voiton. Väittely on siirtynyt siihen, oletko epäisänmaallinen vai et. Et enää ehdi sanoa niitä asioita, joiden ääneenlausumista vastustajasi pelkäsi.

Yksi tapa vähentää harhaoppisanojen vaikutusta on saada ihmiset tajuamaan, mistä niiden käytössä on kyse. Mitä jos kaikki tietäisivät, että harhaoppisanoja käytetään silloin kun pelkää vastustajansa olevan oikeassa? Silloin harhaoppisanoihin turvautuva paljastaisi kaikille heikkoutensa. Levittäkääpä siis linkkiä tähän kirjoitukseen!

Toinen tapa on hyökätä harhaoppisanoilla harhaoppisanoja vastaan. Graham mainitsee "poliittisen korrektiuden" esimerkkinä tästä. Poliittinen korrektius joutui vaikeuksiin, kun termi "poliittinen korrektius" lähti leviämään. Termin avulla saattoi hyökätä poliittista korrektiutta vastaan tulematta syytetyiksi niistä harhaopeista, joita poliittinen korrektius koetti tukahduttaa.

En kuitenkaan usko, että harhaoppisanoista päästään kovinkaan hyvin eroon. Ihmisten laumavietti on liian vahva.

Merkittävä osa kansasta sanoo ja ehkä uskookin välittävänsä lopputuloksista. Usein he eivät kuitenkaan käyttäydy siten kuin välittäisivät. "Politiikassa ei ole kyse päätöksistä" -hypoteesin mukaan he välittävät todellisuudessa minäkuvastaan, imagostaan ja ryhmänsä statuksesta. Jos joku haluaa ajaa yrittäjien asemaa, saattaa hän vastustaa kaikkea mitä sanotaan kommunistiseksi. Köyhien asemaa ajava taas saattaa vastustaa kaikkea mitä sanotaan riistokapitalismiksi tai uusliberalismiksi. Mutta jos heitä todellisuudessa kiinnostaisi se mitä he sanovat ajavansa, eivät harhaoppisanat toimisi heihin. Yrittäjien asemaa ajavia ei kiinnostaisi se, nimittääkö joku perustuloa kommunismiksi. Sen sijaan heitä kiinnostaisi se, auttaisiko perustulo yrittäjien asemaa. Selvittääkseen asian he tutustuisivat ajatukseen tarkemmin.

Mutta mitä jos he todellisuudessa välittävätkin "yrittäjä"-ryhmän statuksen nostamisesta ja "kommunisti"-ryhmän statuksen pienentämisestä? Silloin he eivät koske pitkällä tikullakaan mihinkään, jonka tukemisen voisi tulkita tuen antamiseksi kommunisteille. Vaikka se saattaisikin hyödyttää yrittäjiä, olisi se silti vihollisen auttamista. Politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitamista, vaan sotaa jossa argumentit ovat sotilaita.

Harhaoppisanojen teho kielii siitä, että "Politiikassa ei ole kyse päätöksistä" -hypoteesi on oikeassa. Silloin harhaoppisanoja vaikutusta voidaan vähentää, mutta niitä ei koskaan saada häviämään. Niin hyödyllisistä aseista ei haluta luopua.

Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

juri g.

"Radikaalidemokraattiset äärioikeistolaiset ituhipit" kutsuu muutoslaisia ehdokas Sanna Onkamo.:)

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Hah. Musta jotenkin tuntuu, että harhaoppisanat menettävät tehoaan jos niitä laittaa useamman peräjälkeen. :)

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Aiheeseen läheisesti liittyvä käsite, josta en keksinyt miten sen saisi luontevasti mukaan tekstiin: http://lesswrong.com/lw/it/semantic_stopsigns/ .

Käyttäjän jaakkokoivula kuva
Jaakko Koivula

Harvinaisen hyvä ja osuva teksti. Tämän voisi itsekin aina välillä käydä lukemassa, että muistaa jättää käyttämättä. Harhaoppisanoista tulee aina niin likainen olo. Jos niitä käyttää itse, on idiootti. Jos niitä käytetään itseen, tulee loukattu olo ja vastapuolta alkaa pitää idioottina. Harvinaisen huono lähtökohta millekään keskustelulle.

Harhaoppisanat ovat halpuudessaan toki toimivia. Onneksi ne toimivat tehokkaimmin vain niihin ihmisiin, jotka ovat jo samaa mieltä valmiiksi. Vapaa-ajattelijoiden haukkuminen moraalisiksi ateisteiksi varmaan nostattaisi vain hurraahuutoja. Kaappikristittyä tapauskovaista se taas voisi jo vähän vihlaista. Herätysliikkeen piirissä tuolla leimalla voisi jo saada aikaan lynkkausjoukon. Melkoisen kotikenttä-edun tuo tietenkin antaa. Harhaoppisanojen takia onkin ikävän kuluttavaa yrittää kritisoida mitään ryhmää tai ajatusta. Esim. jos Vihreiden kokoukseen yrittäisi mennä kertomaan ydinvoiman hyvistä puolista tai esittelemään jotain maahanmuuttokriittisiä ajatuksia.

Minusta on hienoa, että Timo Soini on itse julistanut olevansa populisti. Hän on tehnyt sen niin taitavasti ja charmantisti, että se syönyt selvästi tehoa siltä, kun Perussuomalaisia haukutaan populisteiksi. Jos joku muu kuin Soini on populisti, on se heti selvästi paljon vakavampia asia.

Lisää esimerkkejä harhaoppisanoista: "cityhippi", "vihervasemmisto", "suvaitsevaisto", "homofobi", "joku tommonen pedofiilien puolustaja, etkö ajattele yhtään lapsia?". Kenties jopa "arvokonservatiivi" alkaa vähitellen löytyä tuolta listalta?

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Kiitos! Mainio kommentti.

"Arvokonservatiivi", hmm. Olen enimmäkseen nähnyt sitä käytettävän luonnehdintana, mutta se saattaa kyllä olla vähitellen menossa kohti harhaoppisanan statusta.

Käyttäjän jaakkokoivula kuva
Jaakko Koivula

Oho, korjaus.

Vapaa-ajattelijoita haukuttaisiin tietenkin moraalittomiksi ateisteiksi.

Käyttäjän denkku kuva
Deniz Söderström

Loistava kirjoitus. Soisi hyvin monen lukevan tämän. Laitan linkkinä sopiviin paikkoihin.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala
K Veikko

“Politiikassa ei ole kyse päätöksistä”

Politiikassa kyse on yhteiskunnallisesta statuksesta; pääsystä kuninkaan hoviin.

Käyttäjän timohellman kuva
Timo Hellman

Pilveä piikittävät homohippinatsit.
Näitähän voisi keksiä satoja.
Sitten on vielä erikseen viiteryhmien sisäiset jargonit joiden käyttäjät identifioivat toisensa sisäpiirin jäseniksi. "Taikaseinä" "Taidat olla kirjoittanut joskus Halla-ahon Scriptalla?"

Englannin termi "Cant" sopii poliittisten mehukerhojen kanssakäymiseen kuin "karva-ankkuri" "VOKkiin" (= turvapaikanhakija vastaanottokeskukseen)

Käyttäjän JoannaKurki kuva
Joanna Kurki

Kiitos. Tätähän riittää, on niin paljon helpompaa heittää joku suunnilleen aiheeseen ja tilanteeseen sopiva nimike sen sijaan että vaivautuisi katsomaan onko toisen sanomisissa tai kirjoituksessa mitään perää.

Peter Kreisler

Minua nimitetään usein näillä harhaoppisanoilla (monilla ja ristiriitaisesti), tulkitsen sen niin, että olen ilmaissut asiani tavalla johon ei tavallisella keskustelulla voi vastata myötäilemättä. Olen myös populisti (populismi on erään ranskalaisen kirjallisuuden koulukunnan ilmaisumuoto, joka ottaa aiheensa kansan elämästä).

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Täyttä asiaa.
Jos katselee Jenkkien blogien kommentointia, on toisen kirjoittajan mielipiteen arvostus eri luokkaa kuin meillä. Siellä kyllä saatetaan siivota kommentteja ennen julkaisua. Tuskin perusjenkkikään sulattaa omaa tilannettaan ilman runsasta apusanojen käyttöä.

Meilläkin ollaan erikoistuttu pitkälle omiin toimialoihin ja kiukuttelu perustuu paljolti siihen, että ei ymmärretä kokonaisuudesta riittävästi. Lainsäätäjät ovat myös itse syypää. Alkaahan tämä homma mennä aika moninmutkaiseksi kenen tahansa näkökulmasta. KISS näyttäisi soveltuvan ihmisen käyttöön paremmin.

Käyttäjän plommer kuva
Raoul Plommer

"finninaamaiset, huonoryhtiset nörtit"

Piraattipuolue kerää näitä nimityksiä varsin paljon, eli sen voisi kenties ymmärtää korreloivan argumenttiemme vahvuuden kanssa, kuin myös kertovan aatteemme vastustajien perehtymättömyydestä. :)

Oikein mainio kirjoitus ja tästä pitäisi kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nämä negatiiviset leimat ja stereotyypit jakavat ihmisiä joka päivä kaikkialla, niin ei olisi pakko olla. "Hajoita ja hallitse" toimii hyvin juuri ihmisten lokeroinnin kautta. Pitäisi AINA kyetä vastaamaan argumentteihin taustoista ja argumentin esittäjästä välittämättä. Jos ei kykene vastaamaan, niin sitten pitäisi kuunnella.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Hieno kannanotto nimittelykulttuurin rantautumista vastaan.

En ole seurannut politiikkaa pariinkymmeneen vuoteen ja kun kiinnostuin puoli vuotta sitten, tyrmistyin näistä haukkumanimityksistä. Joskus 70- ja 80-luvuilla tein töitä politiikkojen keskuudessa, eikä silloin aloitettu puheita syyttämällä vastapuolta vihan ja rasismin lietsonnasta.

Suomettumisesta huolimatta sananvapautta ei rajoitettu poliittisilta toisinajattelijoilta niin suuressa määrin kuin nykyään poliittisen korrektiuden nimissa.

Käyttäjän kaikkeus kuva
Roni Kantola

Onhan tämä hieno kirjoitus.

Sosiaalipsykologiaa lukemalla moni ihminen voisi yllättyä monista asioista. Tämä nimittely on nimenomaan paljolti ryhmäkäyttäytymistä, vaikka niin olisi vaikea ajatella.

Kuitenkin sanoisin nimittelyä enemmänkin yksinkertaistamiseksi. Jos yhteen sanaan on pakattu monia asioita, joista monet ovat myös virheellisiä, niin eihän sitä voi toinen ymmärtää. Puhuja itse kuitenkin ymmärtää tai luulee ymmärtävänsä mistä puhuu. Jos sanoo toiselle "senkin perussuomalainen!", niin voihan sen ajatella nimittelyksikin, mutta ennen kaikkea yksinkertaistukseksi. Ja vaikka sana kuvaisikin henkilöä täydellisesti, niin hän ei vielä ymmärrä, mitä pahaa perussuomalaisuudessa olisi.

Selittäminen on kuitenkin hankalaa ja joskus mahdotonta, koska asiat ovat niin monimutkaisia ja intuitiivisia (ja voivat juuri jopa senkin takia olla loogisia, eli intuitiivisuus ei sulje ainakaan pois sitä), ja koska vastapuolulaisia näyttäisi olevan niin paljon.

Kuten kai sanottua, tämä on tietenkin vain helppo tai nopea tie, eikä siis tee siitä sen parempaa, jos edes helpompaa tai nopeampaakaan.

Nimittely on minusta hyväksikin, esim. viherpiipertäjähippi voi varmaan löytää itsestään ja varsinkin ideoistaan ristiriitaisuuksia tai jopa vaikkapa valehtelua.

Sen sijaan ASIOIDEN NIMITTELY on huonompi juttu (jos nyt oletetaan, ettei nimittely johda liikaan tulisuuteen). Sillä tarkoitan sitä, että niistä puhutaan vain osittain, pinnallisesti. Kaikkia loogisia reittejä ei kokeilla. Samoin esim. kissa NIMETÄÄN kissaksi. Siinäkö kaikki? Kissa on niin paljon kaikkea, että sen selittäminen ei ole mahdollistakaan.

Mietin, että en keksi esimerkkiä tällaisesta. Mutta sittenpäs keksin. Nimittäin edellinen kappale, sen käsittäminen voi jäädä todella pieneksi tai jopa negatiiviseksi, koska en esim. antanut käytännön esimerkkiä, ja käytin lähtökohtaisesti outoa sanaa "asioiden nimittely". Perusteetonta "asioiden nimittelyä" on myös esim. se, että sanoo ettei Suomessa tuule tarpeeksi tuulivoiman tarpeisiin. Tämä väite siis kastetaan ikuisiksi ajoiksi tietyksi, omaksi muuttumattomaksi itsekseen. Se, että sanoo Suomessa tuulevan tarpeeksi tuulivoiman tarpeisiin ei kuitenkaan ole perusteetonta nimittelyä, koska myös se tuulemattomuuden vaihtoehto on tutkittu samalla. Ehkä kuitenkin joskus tulevaisuudessa tämäkin asia voi muuttua, jos esim. käytämmekin jo hirveän määrän energiaa.

Hyvä esimerkki asioiden nimittelystä ovat arvot. Ne eivät useinkaan kerro paljon mitään, vaan ovat ympäripyöreitä yleistyksiä, joista syntyy ehkä konnotaatioita tiettyihin stereotyyppisiin ihmisryhmiin.

Jos toisen mielestä toisia ihmisiä tulee auttaa ja toisen mielestä ei, niin mikäs siinä sitten. Ratkaisematon tilanne jossa toinen mielipiteen haltija muuttuukin ehkä Tekopyhäksi ja toinen Itsekkääksi. Sanoisin kuitenkin, että kumpikin ovat oikeassa, ja tuossa on eri muotoja. Esim. ei-auttaminen voi olla sitä, ettei ole pakko auttaa, tai että on pakko auttaa joissakin tapauksissa, tai ettei saa auttaa. Tätä voisi viedä vaikka kuinka pitkälle, eikös? Esim. yrityksiä ei saisi auttaa liikaa, ja yritykset ovat usein tavallaan ihmisiä (kun niistä tässä puhuttiin).

Tällaisia asioita voidaan tietenkin ratkaista jotenkin, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajoin takaa. Jokainen väite ja mielipide voi olla virheellinen ja vaikkei se kohdistuisikaan hyökkäyksenä tai edes puolustuksena toisiin keskustelijoihin, niin se saa tulistumaan absurdiudellaan - sillä ettei vain sovi toisen ihmisen päähän.

Jokaisella nimittelyn tasolla pitäisi siis olla pehmennyskeinoja (mm. mahdollisimman avattu nimivapaa keskustelu), ei vain ihmisten nimittelyssä, joka on toisaalta niin ilmiselvääkin nimittelyä, että muun sisällön "solvaavuus" jää huomaamatta.

Sitä paitsi ryhmittelyssäkin voi olla hyvät puolensa. Ainakin tietää keiden kanssa on ehkä mukavampi olla ja elää. Ryhmät toisaalta voivat jalostua yksipuolisiksi. Käsittelen tätä ehkä myöhemmin blogissani.

Painotan uudestaan kuitenkin sitä, että KESKUSTELIJAT KUVITTELEVAT, että yksinkertaistusten heittely toimisi. Se toimiikin, mutta lähinnä niille, jotka ovat kasvaneet samoihin ajatuksiin. Yllättävää kyllä on, että näissäkin voi olla todella suuria eroja. Tämän takia edes "omille" ei kannattaisi puhua näin, jos todella uskoo olevansa oikeassa ja vakuuttava. Mitä enemmän avataan, sitä enemmän tarttumapintaa saadaan. Tästä tuli mieleeen DNA, tuo kaksijuosteinen informaatiopesäke, johon sen avautuessa kiinnitytään ja tehdään proteiineja. Loppujen lopuksi tuloksena on eliö. Tämän ulkonäöstä ei voida kuitenkaan helposti päätellä pienimpiä totuuden yksikköjä, kuin ei myöskään haukkumasanoista tai arvoista.

Käyttäjän reijoruotsalainen kuva
Reijo Ruotsalainen

Alkuperäinen kirjoitus on hyvä ja kuvaa selkeästi miten ymmärtäminen päättyy, kun menee ja lyö leiman johonkin. Asia on siis käsitelty, eikä muutoksia omaan ymmärrykseen enää pysty/suostu tekemään.
Roni Kantola avaa upeasti lisää käsitteiden ja tunnisteiden vaarallisuutta, vaikka ne ovat järjen paras tunnettu työkalu kait. Eli siis käsitteet joita kehitämme ajattelumme tueksi rajoittavat todellisuuden ymmärtämistä, ainakin jos emme kokoajan onnistu muistamaan, että käsite ei ole todellisuus.
Olen myös kuullut, että voisimme päätellä puolustautumishalumme suuruudesta onko meillä aito oma mielipide käsiteltävästä asiasta, vai olemmeko "aivopestyjä" kannattamaan/vastustamaan.
Jos jotenkin onnistuisimme lisäämään haluamme ymmärtää toisiamme, voisimme löytää jotain paljon parempaa kuin nimittely. Minusta ihmiskuntana olemme kehittyneet jo paremmin toisiamme ymmärtäviksi ja pieni toivo minussa elää, että tuo ymmärtäminen hitaasti lisääntyy:)
Valitettavasti joudun vieläkin usein toteamaan itsekkin sortuvani yksinkertaistuksiin ja nimittelyyn :( Mutta toivo elää!

Toimituksen poiminnat