Eduskunta hyväksyy nuorten tulevaisuuden turhan tuhoamisen

Suomessa pilataan säännöllisin väliajoin ihmisten tulevaisuudennäkymiä varsin perusteellisesti. Hyvänä uutisena on, että tämä on täysin turhaa, ja siitä voitaisiin tehdä loppu yksinkertaisella lainmuutoksella. Huonona uutisena on, ettei asia kiinnosta eduskuntapuolueita.

Tietokone-lehti uutisoi, että 35-vuotias nainen ja 21-vuotias mies on tuoreeltaan tuomittu tekijänoikeusrikkomuksesta 800 000 euron korvauksiin. Jutun kuvatekstissä mainitaan, että "800 000 euron korvauksissa riittää kahdelle maksettavaa loppuelämäksi asti, sillä jo korot voivat nousta tuhansiin euroihin kuukaudessa". Pariskunnan huimana rikoksena oli, että he ylläpitivät palvelinta jonka kautta muut ihmiset saattoivat jakaa tekijänoikeudella suojattuja teoksia keskenään. Siis vähän sama, kuin jos joku saisi syytteen siitä että hänen omistamallaan tiellä tehdään rikoksia.

Vaikka kaksikon tulkitsisikin syylliseksi, luulisi korvausvaatimusten olevan jonkunlaisessa suhteessa tehtyyn haittaan. Jos vaaditaan hyvityksiä ja korvauksia, luulisi olevan itsestäänselvää että tämä edellyttää jonkinlaista vahingontekoa. Syytön kunnes toisin todistetaan, ja sitä rataa. Silti oikeusjärjestelmä ei epäröi vaatia lähes miljoonasummaa teoista, joita ei ole voitu osoittaa yksiselitteisesti haitallisiksi. Oberholzer-Gee ja Strumpf:

Yhteenveto joistakin merkittävimmistä tutkimuksista löytyy taulukosta 5. Kuten listasta näkyy, tulokset ovat ristiriitaisia. Kaksi tutkimusta raportoi tiedostonjakamisen myönteisestä vaikutuksesta myyntiin: Andersen ja Franz (2008) edustavalle otokselle kanadalaisia kuluttajia, ja kapeammin, Gopel ja muut (2006) kokeilemisen vaikutuksesta CD-myyntiin. Valtaosa tutkimuksista katsoo tiedostonjakamisen vähentävän myyntiä, arvioidun vaikutuksen vaihdellessa 3,5 prosentista elokuvien kohdalla (Rob ja Waldfogel, 2007), niinkin korkeaan kuin 30 prosenttiin musiikin kohdalla (Zentner, 2006). Tyypillinen arvio pudotuksesta on noin 20 %. Eräs näiden tutkimusten implikaatioista on, että muilla seikoilla kuin tiedostonjakamisella on täytynyt olla merkittävä vaikutus myyntiin. Musiikin kohdalla uusien (Internet-pohjaisten) viihdemuotojen suosio sekä LP-levyistä CD-levyihin tapahtuneen siirtymän päättyminen ovat merkittävimpiä selityksiä yleiselle myynnin vähentymiselle (Hong, 2004; Oberholzer-Gee ja Strumpf, 2007). Vaikka monet tutkimukset toteavat myynnin vähenevän, huomattava joukko tutkimuksia toteaa, ettei tiedostonjakaminen vahingointa myyntiä lainkaan (Tanaka, 2004; Bhattacharjee ja muut, 2007; Oberholzer-Gee ja Strumpf, 2007; Smith ja Telang, 2008). Myynnin vähenemisestä raportoivat tutkimuksetkin löytävät tyypillisesti merkittäviä osa-alueita, joihin tiedostonjakamisella ei ole ollut vaikutusta. Esimerkiksi Rob ja Waldfogel (2006) toteavat keskimääräisen myynnin pudotuksen olevan 20 %, mutta raportoivat, ettei tiedostonjakamisella ollut vaikutusta hittialbumeiden myyntiin.

Osa tutkimuksista koettaa myös arvioida tiedostonjakajien määrää Internet-liittymien määrän perusteella. Tässä on se ilmeinen ongelma, että nettiä voi käyttää paljon muuhunkin kuin tiedostonjakamiseen. Netissä pelattavat tietokonepelit voivat vähentää kiinnostusta musiikin ostamiseen ja siten vähentää musiikin myyntiä. Paras keino mitata tiedostonjakamista olisi tarkkailla tiedostonjakoverkkoja suoraan, mutta se on työlästä ja vaatii huomattavaa teknistä asiantuntemusta, joten sitä tehdään harvoin. Oberholzer-Gee ja Strumpf panevat erikseen merkille, että heidän tarkastelemistaan tutkimuksista vain neljä arvioi tiedostonjakamista suoraan, ja juuri näissä tutkimuksissa todettiin, ettei tiedostonjakamisella ole vaikutusta myyntiin.

Myös mm. Jokapiraatinoikeus-kirjassamme (luvussa 2) käsitellään eri kulttuurialojen myyntitilastoja, ja osoitetaan ettei luvaton kopiointi näy ainakaan selkeästi missään niistä.

Tämänlaiset ihmisten elämän tuhoavat korvausvaatimukset saattaisivat ehkä olla perusteltuja, mikäli joku olisi omalla suoralla toiminnallaan aiheuttanut selkeää ja laajuudeltaan mittavaa vahinkoa. Nyt kuitenkin on kyseessä tilanne, jossa epäsuora osallisuus muiden toimintaan on ehkä mahdollisesti aiheuttanut jonkinasteista vahinkoa.

Luulisi olevan selvää, että lähes miljoonakorvauksiin tuomitseminen tämänlaisessa tilanteessa on niin jokaisen järkevän ihmisen oikeuskäsityksen kuin kaikkien länsimaisten oikeusperiaatteidenkin vastaista. Ainoa järkevä toimintatapa olisi välittömästi muuttaa lakia siten, ettei näin enää kävisi.

Valitettavasti eduskunta ei ole useista aiemmista vastaavista jutuista huolimatta reagoinut asiaan mitenkään. Hallituspuolueet ovat olleet hiljaa, eikä oppositiossakaan ole nostettu näistä tapauksista oikein minkäänlaista meteliä. Ainoa johtopäätös jonka asiasta voi vetää on se, etteivät ihmisoikeudet kiinnosta nykyisiä eduskuntapuolueita.

Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.