Loppu mielenterveysongelmaisten ja vähävaraisten rääkkäämiselle

Piraattipuolueen tämänhetkisistä eduskuntavaaliehdokkaista kaksi kolmasosaa on allekirjoittanut perustuloa kannattavan julkilausuman. Minä olen yksi heistä. Seuraavassa esitän joitakin perustelujani sille, miksi juuri minä kannatan perustuloa.

Alkuun kannattaa selventää, mitä tarkoitan perustulolla. Termihän voi "tarkoittaa vastaajasta riippuen ihan mitä vain 300€ (kok) - 1000€ (hörh.) välillä", Hannu Oskalaa siteeratakseni.

Tällä hetkellä suosisin jotain Vihreiden perustulomallin tyyppistä ratkaisua, jossa perustulolla korvattaisiin kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet (mm. kansaneläke, työttömyysturvan peruspäiväraha, työmarkkinatuki, vähimmäismääräinen äitiys- ja vanhempainpäiväraha, sairauspäiväraha, lasten kotihoidon tuki, opintotuki ja toimeentulotuesta ainakin perusosa). Perustulo maksettaisiin automaattisesti kaikille Suomen kansalaisille. Verotusta muutettaisiin samaan aikaan siten, että ihmisten saamien tulojen määrä ei keskimäärin juurikaan muuttuisi, mutta työnteolla saaduista lisäansioista jäisi aina kohtuullinen summa käteen.

Vihreiden mallissa perustulon määrä olisi 440 euroa + asumistuki, mikä kuulostaisi suhteellisen järkevältä summalta. Mallin yhteydessä esitettyjen laskelmien mukaan tämänlainen järjestely maksaisi valtiolle suunnilleen yhtä paljon kuin nykyinenkin järjestelmä.

Miksi sitten kannattaa perustuloa?

1. Apua eniten tarvitsevat saisivat sitä. Monikaan ei tipu tukien varaan vapaaehtoisesti, vaan koska työmahdollisuuksia ei vain ole. Asiaan voi usein myös liittyä terveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia. Tämä ihmisryhmä tarvitsisi mahdollisimman helpon tukiprosessin jotta pääsisi nopeasti takaisin jaloilleen, mutta käytännössä tukien saaminen on usein hyvin raskasta ja epävarmaa. Muutenkin syrjäytymisvaarassa olevaa ihmistä ei yhtään auta se, että energiaa kuluu vielä turhan päähänpotkimisen kestämiseen.

Tässä joitakin tosielämän esimerkkejä, jotka sain kasaan noin vartissa kysymässä parilta ystävältäni heidän pahimpia tukikokemuksiaan: Kela ja muut virastot vaativat hakijoilta papereita ja tietoja, jotka virastolla itsellään on. Hakija on esimerkiksi saattanut käydä katsomassa Kelan lomakkeeseen haluamat tiedot Kelan verkkosivuilta, tai joutunut lähettämään saman alivuokrasopimuksen kolme kertaa. Toimeentulotuen hakemiseen taas tarvittiin nelisivuisen lomakkeen lisäksi 60 sivua liitteitä, jotka piti käydä hakemassa viidestä eri virastosta.

Mielenterveysongelmaisten ihmisten tarvitsee pahimmillaan hakea sairaspäivärahoja joka kuukausi uudelleen, tyypillisemmin kolmen kuukauden välein. Päätösten saamisessa voi mennä pitkäkin aika (esimerkiksi toimeentulotukipäätösten kohdalla on Turussa voinut mennä kolmekin viikkoa), ja odotteluajan joutuu olemaan ilman mitään tuloja tai tietoa siitä, onko niitä ylipäätään saamassa. Tuloksena on "hauskoja" tilanteita, joissa joutuu toivomaan että saa esimerkiksi kahden kuukauden vuokrarahat lainattua kavereilta. Sosiaalitoimisto tulkitsee myös herkästi kaiken tilille tulevan tuloksi - esimerkiksi jos polkupyörä varastetaan, sossu saattaa todeta että etpä hanki vakuutuskorvauksillasi uutta pyörää tilalle, vaan vähennämme nämä korvaukset tuistasi. Tukien varaan joutuneen elämä on usein jatkuvaa arpapeliä siitä, onko tukia tulossa vielä ensi kuussakin.

2. Työssäkäynnistä tulisi kannattavampaa. Tällä hetkellä tukijärjestelmiin on rakennettu kaikenlaisia kannustinloukkuja. Esimerkiksi Aamulehdessä oli tämän vuoden elokuussa juttu työttömyystuen ja asumistuen varassa olevasta ihmisestä, joka oli oma-aloitteisesti hankkinut itselleen työtä. Palkkaa maksettiin noin 9 euroa tunnilta, mutta Kelan tehtyä tästä omat vähennyksensä jäi tuntipalkaksi enää noin 80 senttiä!

Perustulon tehtävä on taata vähimmäiselintaso, jolla on mahdollista joskaan ei erityisen mukavaa elää. Hyvin harva ihminen pitäisi sillä elämistä tyydyttävänä, ja valtaosa tekisi mielellään töitä ansaitakseen lisätuloja. Perustulojärjestelmässä tämä olisi mahdollista ja helppoa, siinä missä nykymuotoisten tukien varassa olevien voi olla käytännössä mahdotonta lisätä ansioitaan pienipalkkaisella työllä. Tekisitkö sinä töitä, joista jäisi käteen 80 senttiä tunnissa?

3. Keikkatöistä, pienyrittämisestä ja luovasta työstä tulisi vähemmän riskialtista. Nykytilanteessa esimerkiksi yrittäjät menettävät herkästi lähes kaikki tuet. Seurauksena on, että yrittäjäksi ryhtyminen on iso riski. Tekijänoikeustuloja saaneet ihmiset taas lasketaan helposti yrittäjiksi, vaikkeivät kyseiset tulot olisikaan läheskään tarpeeksi suuret elämiseen. Itse voisin mielelläni koettaa elättää itseni luovan alan seka- ja keikkatyöllä, johon kuuluisi mm. freelance-kirjoittaminen. Vaatimuksena olisi kuitenkin varmuus siitä, etten jäisi täysin puille paljaille, jos jossakin kuussa menisi huonommin. Ellen halua elää jatkuvan epävarmuuden varassa, on minun kuitenkin käytännössä pakko hankkia jokin perinteisempi työ joka tarjoaa varman, jatkuvan palkan.

Nytkään en edes tiedä, sulkevatko kolmesta kirjasta saamani tekijänoikeustulot minut jo joidenkin tukimuotojen ulkopuolelle. Nykyinen järjestelmä ei kunnolla tue ansaitsemismuotoja, jotka yhdistelevät yrittäjyyttä ja perinteistä palkkatyötä, mikä on myös todettu työ- ja elinkeinoministeriössä.

4. Valtion talous hyötyisi. Vihreiden mallin on laskettu olevan nykytilanteeseen verrattuna kustannusneutraali, eli sosiaaliturvan kustannukset eivät nousisi eivätkä laskisi. Käytännössä uskoisin muutoksen kuitenkin olevan taloudellisestikin nettoparannus nykytilaan. Kun työttömyys perustulon myötä vähenisi, yrittäjyys helpottuisi, ja jatkuvasta päähänpotkimisesta johtuvat mielenterveysongelmat katoaisivat, ei se voisi johtaa muuhun kuin valtion tulojen kasvuun ja menojen vähentymiseen.

Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.