Monta samanaikaista suhdetta - miksipä ei?
Monia seurustelusuhteita revitään joka hetki aivan turhaan rikki, koska ihmiset luulevat että rakastaa voi vain yhtä ihmistä kerrallaan.
Turhan tyypillinen kuvio on, että suhteen toinen osapuoli rakastuu johonkuhun muuhun. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa tätä kumppanilleen, koska nykymaailmassa ei kunnolla edes tunnusteta moisen mahdollisuuden olemassaoloa. Ajatellaan, että yhteen ihmiseen rakastuminen sulkee aina pois rakkauden muihin. Jos uudestaan rakastunut ihminen kertoisi asiasta kumppanilleen, tulkitsisi kumppani sen hyökkäyksenä itseään kohtaan tai omana puutteenaan.
Sattumalta tuli vastaani varsin sydäntäsärkevä foorumiketju, jonka aloittaja kertoo miehensä olevan rakastuneen toiseenkin ihmiseen, mutta mies ei silti tahtoisi erota vaimostaankaan. Muilta keskustelijoilta tuleva viesti on selkeä: jätä se. Näin käy aivan liian usein.
Mutta rakkautta on monenlaista. On vanhemman rakkautta lapsiinsa, ystävysten välistä rakkautta, ja sitä mitä on perinteisesti ajateltu romanttisena rakkautena. Hassua on, että näistä romanttinen rakkaus on ainoa, jota ajatellaan poissulkevana. Ei useamman lapsen vanhempi rakasta osaa lapsistaan enemmän kuin muita, eikä toisen lapsen hankkiminen tarkoita että esikoisestaan välittäisi enemmän. Läheinen ystävyys yhden ihmisen kanssa ei tarkoita, etteikö voisi olla läheinen jonkun muunkin kanssa. Miksi romanttisten suhteiden kohdalla sitten kuvitellaan näin?
Seurustelua monen ihmisen kanssa samaan aikaan kutsutaan polyamoriaksi, siinä missä perinteinen seurustelu yhden ihmisen kanssa kerrallaan on monoamoriaa. Tyypillisimpiä polykuvioita ovat kolmen ihmisen suhteet, joita voi olla v-mallisia (yksi ihminen seurustelee kahden muun kanssa) tai kolmioita (jokainen seurustelee kahden muun kanssa). Suhteen osapuolten määrän ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain kolmeen. Yksi esimerkki polyamorisesta suhteesta löytyy tuoreesta Helsingin Sanomien jutusta.
Pettäminen ei ole polyamoriaa. Englanniksi käytetään joskus ilmaisua "responsible consensual non-monogamy" - vastuullinen vapaaehtoinen monisuhteellisuus. Aito polyamoria tapahtuu rehellisesti, vapaasti kommunikoiden, ilman painostusta.
Eräs nettituttuni on elänyt yli viisi vuotta polyamorisessa suhteessa kahden kumppaninsa kanssa, enkä tule koskaan unohtamaan sitä miten hän kuvasi onnellisia hetkiä heidän arjessaan. Hän kertoi eräänä päivänä pysähtyneensä katselemaan sitä miten hänen kumppaninsa olivat onnellisina käpertyneet toistensa syliin, mikä sai hänetkin hymyilemään, onnellisena heidän onnestaan. Kun hän itse puolestaan oli myöhemmin toisen heistä sylissä, huomasi hän suhteen kolmannen osapuolen jääneen katselemaan - ja tuttavani tunnisti tämän ilmeen samaksi rakastavan onnelliseksi, kuin mikä hänellä itsellään oli aiemmin ollut. Tätä on polyamoria parhaimmillaan.
Polyamoria ei toki sovi kaikille. Jos rehellinen ja toimiva kommunikointi on kahden ihmisen suhteessa tärkeää, on se sitä vielä suuremmassa määrin kolmen tai useamman ihmisen suhteessa. Lisäksi mono- ja polyamorisuus tuntuvat jossain määrin olevan ihmisen omia suuntauksia samalla tapaa kuin homo- ja heteroseksuaalisuuskin. Joillekin tuntuu täysin luonnottomalta koettaa rajoittaa sitä, keitä kohtaan kokee tunteita. Toiset taas kokevat luonnostaan tunteita vain yhtä ihmistä kohtaan kerrallaan. Monoamorisen ja polyamorisen välinen suhde tuottaa helposti ongelmia. Joko polyamorinen pyrkii pysyttelemään tiukan yksiavioisena ja kieltämään omat tunteensa, tai monoamorinen joutuu sopeutumaan ajatukseen siitä, että hänen kumppanillaan on muitakin. Kumpikin tilanne on vaikea.
Itse kuulun luonnostaan polyamorisiin. En koe mielekkääksi vetää tiukkaa rajaa hyvin läheisen ystävyyden ja romanttisen rakkauden välille. Joillekin tämä ero on hyvinkin selkeä, minulle on vain enemmän tai vähemmän läheisiä ystäviä. Mitä läheisempi, sen enemmän haluan olla mukana hänen elämässään ja jakaa oman elämäni hänen kanssaan.
Unohtakaamme ajatus siitä, etteikö ihminen voisi aidosti rakastaa useampaa ihmistä kerrallaan. Miksi ihmeessä ei voisi?
Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ihan kuriositeetin vuoksi: mikä on oma parisuhdetilanteesi?
Mikäs siinä on peli säännöt on selvät kaikille ja homma on ok. Itse en moista touhua katselisi.
Tiedän melko monta tapausta, joissa on nimenomaan ollut polyamorinen nainen ja monoamorinen mies.
"Tiedän melko monta tapausta, joissa on nimenomaan ollut polyamorinen nainen ja monoamorinen mies."
Se on vaan naisten selitys sille, etteivät kykene olemaan uskollisia:
"Mutta rakkaani, olen polyamoristi siksi minulla on sinun lisäksi muutama muukin mies!"
Surkeaa tässä on se, että jotkut miehet ovat niin ressukoita etteivät nakkaa moista letukkaa pihalle.
No ei helvetissä ole! Yhden kanssa pärjää, mutta että kaksi tai vielä useampia naisia, ei jeesusperkele! Jossain vaiheessa akat haluaa kuitenkin olla ainoita ja mennä naimisiin, alkaa riidellä ja olla mustasukkaisia ja kateellisia jnejne Entäs sitten kun alkaa nutukoita tulla yhden jos toisen eukon kanssa??? Siinä sitä ois elättämistä huhhuh on sitä monenlaisia hulluja. Ja pai tö vei, mää rakastan ihan tuota ainokaisvaimokaista, mutta kahta en ottais vaikka toinen olis yksyhteen kopio :D
Eihän siinä mikään ole vikana, itsellä oli vaimo tämän jutun löytänyt, itse en ollut ollenkaan kiinnostunut. Nyt ex yksin, kun ei se juttu oikein toiminut, minä paremman kanssa, kannattaa vaihtaa :) vai mitä se DNA mainosti...
Ei sovi mustasukkaisille.
Monet viettävät polyamorista elämää ja tietävät kaverillaan olevan muita, mutta eivät halua kuulla eivätkä nähdä mitään. Siinä menee raja. Vaikea olisi kuvitella tuollaista kolmen kimppaa, mistä sinä Kaj kerroit. Yksi kerrallaan - mutta joku muu voi olla jo odotushuoneessa... Sitten jos tulee totinen paikka ja pitää valita yksi, niin se valinta on toisille helppo ja toisille mahdoton. Jotkut ei vaan voi päästää irti kenestäkään. Näes kun on tarpeeksi kauan jonkun kivan kanssa niin voi käydä silleen ikävästi että... kiintyy. Jos oikein rakastuu, niin sitten ei enää edes halua olla kuin sen kaikkein rakkaimman kanssa, kun muut ei yllättäen enää kiinnostakaan. Elämä on monimuotoista ja yllättävää.
Mutta kun se ei käy kaikille. Kummankin suhteessa pitää olla polyamorinen jotta se kävisi.
Minä olen monoamorinen ja pettävä mies lentää kuin leppäkeppi mielellään parvekkeen kautta ulos. En myöskään voisi kuvitellakkaan suhdetta muun kuin yhden kanssa enkä myöskään olisi suhteessa sellaisen kanssa joka pyörittää muitakin.
Mulla on sääntönä että kun seksi astuu kuvioihin, muut jää. Jos se ei käy toiselle, niin ei voi mitään ja jatketaan kummatkin tahoillamme sopivamman kumppanin etsimistä.
Niin että en unohda "vain yksi kerrallaan" -ajatusta. Rakastaa voi toki eri tavalla vaikka kuinka montaa, mutta suhteessa ja suhteen vaatimaa rakkautta hyväksyn vain yhdeltä/yhdelle.
JAHHANS eli JOPAPAS !
Entisenä naistenmiehenä ja nykyisenä suurena rakastajana voin kertoa kokemuksesta seuraavaa:
1. KAIKILLA kiimaisilla nuorilla miehillä on sama haave: Mitä useampi nainen, mielellään samanaikaisesti ja erityisesti VALTAVASSA King Size - Sänkyssä, sitä parempi. Jep.
2. Oletetaan, että naisia on vaikka kolme, siis asumassa yhdessä kanssasi ja jokainen on aktiivisella libidolla varustettuja, eli ne joku tai kaikki on heti slarbassa kiinni kun sä tuut duunista. OK?
3. Sitten sä hinkkaat sen yhden kanssavaikka tunnin ja tyydytät sen. JEP.
Ja 10 minuutin kuluttua jo toinen veikistelee ovenraossa että haluaisiko mamin mussukka pikkasen IMUTUS IMUTUSTA !
Jep eli TOTTAKAI! Sisään vaan BEIBI !
4. Ja selviydyt tietysti tästä toisesta herkusta VANHALLA RUTIINILLA mutta puolen tunnin kuluttua tempoo muniiin kiinni rasvapurkin kanssa tää VARSINAINEN MUNAHAUKKA ja kertoo kosteen huohotuksen säestyksellä et KUN MÄ OON NIIN AJATEELLUT SUA KOKO PÄIVÄN Jne. Huhhelis.
Tietysti sä rutinoitunneena panomiehenä sä ton komannenkin hoitelet vaikka päässä viiraa ja mulkunjuuret on täystulessa. OK?
5. No, klo on sitten 23.00 ja sä pääset piinasta eli nukkuumaaan, mutta huomaat tasan klo 03,15 et TAAS on joku pikku pikku sormineen VAATIVASTI kiinni sun private partseissasi ! Eli eikun duuniin taas !
6. Ja aamullakin joku mielellään tunkis sun kanssa samaan suihkuun... KIVAA !!!!!
7. Ja koska ne on naisia niin ne on TUNNE - ELÄIMIÄ ja käyttäytyy täysin arvaamattomasti; jollain on just menkat ja hermo HELVETIN KIREELLÄ, toinen murjottaa ja kolmas laulee.
Noo, ei mitään, kohta kaks niistä TAPPELEE; VITTU VIEKÖÖN !
8. Ja sit sä munaat kun oot siis nuori mistään mitään ymmärtämätön ääliömulkku ja meet väliin, joka tarkottaa et ne hyökkää sun kimppuus.
Jonka jälkeen KOLME murjottaa kunnes niitä taas alkaa PANETTAA ja aivan saatanallisesti tälläkertaa !
9. Naisissa on herkkuu se PILLUNKI mut tää PÄÄJUTTU vois olla enemmänkin niinkus irrotettavaa kamaa !
10. No sit ne haluu lähteen kylille tai biitsille tai raflaan tai yökerhoon ja week End Hotelliiin ja kun sulla on se ylikokonen jenkkirassi ja turhan paljon irtorahaa, niin mikä ettei.
Josta seuraa nyt tälläkertaa ihan toisenlaisia ongelmia, nimittäin kun ne on HERKKUJA ÄMMIÄ, niin kaikki paikan jätkät alkaa pokaan niitä ja nää ämmät flirttaa näille mulkuille ja mulkut senkun kiimoissaan innostuu lisää ja ämmät kiusaa tahallaan näitä jätkiä eli antaa ymmärtää, mut ei ymmärrä antaa !
IRTAUTUMINEN onkin sitten ihan oma juttunsa, voin kertoa !
Tämmöstä sirkusta ees yks kuuma kesä, slarba tuskanpunasena ja pääkin sekasin kuin seinäkello. Kiitos mut mulle riitti !
Tän jälkeen mä totesin et mä oon YHDEN NAISEN MIES !
HELVETTE !
VS
Kun erottaa ehdottoman ja ehdollisen rakkauden pääsee pidemmälle. Pitää toki ymmärtää, että rakkaus on erittäin vahva tunnetila, eikä sitä opita mistään. Sitä voisi verrata mielestäni jonkinlaiseen psyykkiseen virukseen, joka hiipuu ajan kanssa kokonaan, tai ainakin osittain. Kukaan vain ei vielä ole selvittänyt, miten se tarttuu, ehkä siksi koska se tuntuu vielä vaimeanakin niin hyvältä. Viruksen aiheuttamat vieroitusoireet voivat toki olla jopa kohtalokkaita.
Seksuaalista kanssakäymistä ei pitäisi sekoittaa itsestäänselvyytenä itse tautiin, se on monesti taudin aiheuttama psykoottinen oire, jossa seksi tuntuu muka paremmalta vain ja ainoastaan sen yhden kanssa.
Esimerkiksi jälkeläisiään ja omaisiaan on helpompi rakastaa ehdottomasti kuin oman piirin ulkopuolelta tulleita.
Ei-niin-hyvä suhde ärsyttää vähemmän, jos tietää, että se ei estä tapailemasta muita. Mieti, jos sinun pitäisi jättää aina edellinen ystäväsi uuden ottaessasi, kyllä nykyisen viat ärsyttäisivät.
Monen on kuitenkin vaikea keskittyä useampaan kuin yhteen. Moni on mustasukkainen. Ei sovi kaikille.
Moniin meistä juurtunut yhden parisuhteen "oikeellisuuteen" liittyvä moraalinen intuitio vaikeuttaa polyamorian arvioimista.
Kaj:n tekstiä ja pohdintaa voitaisiin jatkaa esimerkiksi arvioimalla mahdollisuuksiamme hyödyntää rationaalista ajattelua (ja introspektiota), ja perehtyä sekä tutkistella niitä emootioitamme, jotka ovat yleisten intuitiivisten moraalisten arvioidemme taustalla.
Useat samanaikaiset parisuhteet eivät ole "itsessään" (ipso facto) mitenkään huono juttu. Ongelma piilee siinä, miten ihmisten on keskimäärin vaikea arvioida "polyamorista" elämää johtuen siihen kohdistuvasta omasta intuitiivisesta aversiostaan.
Yksi esimerkki tulee mieleen muistaakseni esitettynä Jonathan Haidtin artikkelissa "The Emotional dog and its rational tail: A social intuitionist approach to moral judgment" (2001):
Ihmisiä pyydettiin arvioimaan seuraavan tarinan henkilöiden moraalisuutta: kaikin puolin elämässään onnelliset sisko ja veli harrastivat seksiä paljon. Lisäksi määritellään, että tästä ei koidu heille koskaan mitään fyysisiä tai psyykkisiä, tai yhtään mitään muutakaan, ongelmia.
Tarinan selkeästä rakenteesta huolimatta ihmiset sanoivat, että toiminta on epämoraalista, tai "väärin". He eivät kuitenkaan ilmiselvästä syystä voineet perustella näkemystään vedoten esim. siihen, että sisarusten toiminnasta olisi heille jotain fyysistä tai psyykkistä haittaa (tarinassa oltiin määritelty, että näin EI ollut). Ihmisten arvio oli lopulta jotakuinkin se, että "se vain nyt on väärin, en pysty tätä nyt sen kummemmin perustelemaan, mutta se nyt vain on väärin".
Mitä tästä voidaan päätellä? Jos moniavioisuus, useat parisuhteet ja mikätahansatällainen on sitä harrastaville ihmisille ihan OK, niin silloin se on tietenkin määritelmän mukaan täysin OK. Täytyy vain pitää huoli siitä, että kaikki parisuhteessa mukana olevat henkilöt oikeasti kokevat elävänsä onnellisessa parisuhteessa, koska käsitykseni mukaan ainakin tämä yhteiskunta on keskimäärin muokannut meistä moraalisesti ja emotionaalisesti varsin "polyamoria-aversiivisia".
-Kognitiotieteilijä, sekava emootiotutkija, Herrasmies.
"Tarinan selkeästä rakenteesta huolimatta ihmiset sanoivat, että toiminta on epämoraalista, tai "väärin". He eivät kuitenkaan ilmiselvästä syystä voineet perustella näkemystään vedoten esim. siihen, että sisarusten toiminnasta olisi heille jotain fyysistä tai psyykkistä haittaa (tarinassa oltiin määritelty, että näin EI ollut). Ihmisten arvio oli lopulta jotakuinkin se, että "se vain nyt on väärin, en pysty tätä nyt sen kummemmin perustelemaan, mutta se nyt vain on väärin"."
Tällaisessa kysymyksessä olisi huomattavasti enemmän järkeä, mikäli se olisi aseteltu toisin - mikäli tunnistettaisiin, että "olla väärin" tarkoittaa itse asiassa "tuntua väärältä".
Veikkaan, että ihmiset kykenevät käsittelemään oikeaa ja väärää huomattavasti paremmin kun ymmärtävät, että kyse on subjektiivisesta tuntemuksesta, joka lienee ainoa käytännöllinen kriteeri oikean ja väärän määrittelylle. Mikään ei "ole" oikein tai väärin, koska oikea tai väärä eivät viittaa mihinkään sellaiseen absoluuttiseen "olemassaoloon", jota voisimme henkilökohtaisen kokemusmaailmamme ulkopuolelta havaita.
Kapinoin kyllä vähän vastaan nyt.. Ei pidä paikkaansa että vanhemmat rakastaisivat kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Siihen tietysti pyritään, sitä vakuutellaan lapsille.. Mutta todellisuudessa vanhemmilla on kuin onkin suosikki-lapsia.
Myönnetään. Ehkä "ei useamman lapsen vanhempi välttämättä rakasta yhtä lapsistaan enemmän kuin muita" olisi ollut parempi.
Taidan olla joku a-amorinen. :-) Yksinäinen susi ja oman elämänsä herra. Monilla on kohdallaan tämän hyväksymisen kanssa suuria vaikeuksia. Paineet ovat ihmisillä kovia kuulua samaan porukkaan muiden kanssa. Sääli, kun näissä asioissa saadaan pahimmassa tapauksessa monen elämä sekaisin.
Itsellä on ollut tämä selvillä jo pienestä asti. Olisi hirveä ajatus tuntea itsensä ns. normaalilla tavalla riippuvaiseksi.
Harrastakoon muut polyamorisia suhteita. Itseni tiedän mustasukkaiseksi sortiksi, joten haluan pitäytyä mahdollisimman kaukana kyseistä tendenssiä omaavista naisista. Polyamorisuuden tabu kuitenkin varmistaa sen, että kyseistä tendenssiä ei oikein saa etukäteen selville ennen kuin:
- toinen pettää salaa ja kärähtää tai
- asettaa ultimatumin, ilmoituksen, että nyt otetaan kolmas pyörä, parisuhde on avoin, tai kaikki on ohi.
Molemmat ovat tragedioita parisuhteelle, ja joko toiselle tai molemmille osalliselle. Pettäminen loukkaa tyypillisesti petettävää, ultimatum loukkaa uhattua, ja jos ultimatum kielletään, eikä uhkaaja siitä huolimatta jätä, niin tällöin kärsii molemmat. Uhkaaja siitä, että hän ei päässytkään toteuttamaan itseään ja juoksemaan kylillä (ellei tee sitä salaa) ja ultimatumin kieltäjä siitä, että luottamus ei koskaan palaa.
Polyamorisuuden tabusta on haittaa siis myös monoamoriselle ihmiselle, todennäköisyydellä X... siis kutakuinkin aina, kun monoamorinen henkilö sattuu yhteen jonkun muun kuin toisen monoamorisen kanssa. Tämmöiset asiat tulisi tehdä selville jo siinä vaiheessa, kun seurustelu aloitetaan.
Itseäni hämmentää se, miten jotkut ihmiset ylipäänsä ottavat asiakseen moittia muiden (täysin lainmukaista ja yhteisymmärrykseen perustuvaa) yksityiselämää. Tämähän nähdään jo tuon linkatun lehtijutun kommenteissa.
Vähän eri juttu siitä tulee siinä vaiheessa kun suhteita ruvetaan virallistamaan yhteiskunnan silmissä. En näe ongelmaa virallistamisessa sinänsä, vaan vain sen suomissa yhteiskunnan [taloudellisen] väärinkäytön mahdollisuuksissa.
Tästä kirjoituksesta ei oikein käynyt ilmi, pitäisikö Kajn mielestä sallia lukumääräneutraalit avioliitot. Mikäli kuitenkin (kuten mielestäni näyttää) käsitellään vain seurustelua, niin siihen liittyviin kysymyksiin sekaantumaan ei mielestäni tarvita muita kuin asianomaiset henkilöt itse.
Tästä kirjoituksesta ei oikein käynyt ilmi, pitäisikö Kajn mielestä sallia lukumääräneutraalit avioliitot.
Niin pitkään kuin eletään järjestelmässä, johon kuuluvat nykyisenlaiset avioliitot, tulisi mielestäni olla myös mahdollisuus lukumääräneutraaliin sellaiseen. Vielä parempi tilanne voisi kuitenkin olla se, että avioliitto vapautettaisiin valtion säätelystä kokonaan, ja ihmiset voisivat keskinäisin sopimuksin räätälöidä itselleen juuri sellaiset liitot kuin haluaisivat. Se mikä nykyään tunnetaan avioliittona voisi säilyä "peruspakettina", mutta ilman erikoisasemaa lain silmissä.
SUURIN OSA MIEHISTÄ ELÄÄ PUUTTEESSA EIKÄ VOI EDES UNELMOIDA TUPLA TAI TRIPLA PILLUISTA !
Itse olen Jumalan armoton lellipoika, mut on aina isketty ja olen koko ikäni tarkkaillut asiaa ketkä saa TAKUUVARMASTI tuheroa ja ne on URHEILIJAKUNDIT!
Treenien jälkeen kun mä oon mennyt coachina kundien kanssa syömään, niin siinä on oikeestaan vaan kaks tapahtumaa:
1. Jänteviä, ryhdikkäitä, suihkunraikkaita HARTEIKKAITA JA ITSEVARMAN NÄKÖSIÄ JÄTKIÄ, JOILLA ON RINTALIHAKSET, PAMAHTAA SISÄLLE !
- KAIKKI valpastuu Jep !!!!!
2. Vertailu
Paikassa on jo notkumassa baarissa jotain kyssäniskasia vasemmistonyhveröitä tai muita velttohyppelöitä.
Kumman sä NAISENA ottasit; Tunaajamiehen vai URHEILIJAKUNDIN ?
JOO !
3. Sitäpaitsi COACH jokapuolella maailmaa istutetaan aina pöydän päähän jne ja paikan pelinaiset tai ainakin pitkähoikat töröhuulimisut katselee " pappaa " sillä silmällä, jonka jälkeen tarvitsee vaan katseella tervehtiä ja se onkin sitten siinä.
Muutama sata kokemusta ihan vaan. Heheeeee... ;-)
VeliSynkkä
Lähes edustava puettuna :-)
Ja ai vittu kun OMAKEHU taas haisee ! Hyih ja Pyih!
Moniavioisuus on normaali olotila useissa islamilaisissa yhteiskunnissa. Muhammed tosin painotti sen sopivan vain polyamorisille miehille. Naisethan ovat islamin mukaan monoamorisia. Jos musliminainen kokeilee polyamoriaa, seurauksena on polytys, sillä kiviä lentää paljon.
Multikulttuurisessa Suomessa meidänkin pitäisi avata liitot moniavioisuudelle. Sulkemalla tämän mahdollisuuden ahtaalla lailla taidamme sortaa maassamme asuvia muslimeja sekä vapauksien että uskonnollisen vakaumuksen osilta?
Mitä useampaa ihmistä rakastaa, sitä onnellisempi itse on. Silloin on rakkaussuhteessa toisiin. Oikea ehdoton rakkaus ei edes odota vastarakkautta. Sitä vain on onnellinen että rakkauden kohde on olemassa, kohdetta ei tarvitse omistaa.
Moni vain kieltää itseään rakastamasta muuta kuin yhtä ihmistä kerrallaan. Vaikka rakkaus itse on maailman puhtain ja täydellisin tunne jota ei voi olla liikaa. Päinvastoin, mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän on rakkautta.
Kun todella rakastaa jotakuta, ei ole mitään, mitä ei pystyisi antamaan anteeksi.
Ongelmana on se, että ihmiset eivät rakasta itse itseään, vaan haluavat rakkauden elämäänsä joltain toiselta. Jos ei itse koe itseään oman rakkautensa arvoiseksi, on epäileväinen toisenkin rakkaudesta koko ajan ja haluaa varmistuksia. Kuten lupauksen "Ethän rakasta ketään muuta?" Mutta kun parisuhde ei ole vaihtokauppaa "minä rakastan vain sinua niin rakasta sinä vain minua."
Rakkaus on paljon suurempi juttu kuin parisuhde. Tajusin tämän itse nuorena kun olin rakkaussuhteessa kolmen ihmisen kanssa ja Onnellinen. Rakastan heitä edelleen ja toivon kaikkea hyvää.
Mutta on myös parisuhteita joissa rakastaa toista niin paljon ettei Halua olla kenenkään muun kanssa, senkin olen kokenut. Rakkaus On. Aina.
Aika itsekeskeinen rakkauskäsite vaikka epäitsekkäänä sen esittääkin. Varmasti toki paikkansapitävää, että halu vastarakkauteen voi johtua huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä rakastaa itseään.
Missä vaiheessa polyrakkaus on niin monelle jaettu, että koko rakkauden merkitys on trivialisoitu, tullut muotoon, että "rakastaa" esim. kaikkea vastakkaista sukupuolta ("panamoriaa"?). Onko se sitten enää rakkautta, vai pelkästään itsekeskeistä hedonismia, sitä en mene sanomaan, kun en ole aidan sillä puolella käynyt, eikä rakkauskäsityksen vaihtamista pysty kokeilemaan sen enempää kuin omasta tietoisesta tahdosta ei pysty seksuaalisuuttansakaan vaihtamaan.
Onko polyamoria sitten monen rakastamista vai enemmänkin moni-fuckbuddyutta, eli monistuuko jaettavan rakkauden, ajankäytön ja muun huomioimisen määrä samanaikaisten partnerien lukumäärän kasvaessa, vai jääkö yksittäinen partneri vähemmälle huomiolle. Tällä ei tietenkään ole merkitystä sen suhteen, että pitääkö asiaa moralisoida, jos polyamoristit muodostavat häröpallojansa ja jakavat rakkautta sekalaisesti toisilleen (vaikka yksittäiselle partnerille sitä vähemmän on jaettavaksi). Jakamisesta ei se varmasti haittaa, vaikka välillä saa vähemmän huomiota yhdeltä, jos jokaisella osallisella on monta varalla. Polyamoristin ja monoamoristin suhteessa monoamoristi jää väistämättä melko yksin, minkä takia tilanne tulisi välttää varhaisessa vaiheessa. Monoamoristin ei kannata alistua partnerinsa vaatimukseen, avoimesta suhteesta, koska se on diili, josta vain poly voi ottaa hyötyä irti. Jos poly kuitenkin haluaa itsekkäästi mahdollisimman paljon nautintoa itselleen, hän voi pitkittää asian esille ottamista, jotta vaatimuksesta kieltäytyminen olisi mahdollisimman vaikeaa.
__
"Mutta on myös parisuhteita joissa rakastaa toista niin paljon ettei Halua olla kenenkään muun kanssa, senkin olen kokenut."
Melkolailla negatoi polyamoristin väitteen, että voi rakasta TÄYSIMÄÄRÄISESTI useita. Tosin täysimääräinen useamman rakastaminen on vähän semmoista Jeesuksen leivän ja kalan jakamista. Mielestäni osoittaa rautalangasta sen, että jos monona löytää itsensä tilanteessa, jossa partneri tahtoo kokeilla toista, selitys ei ole pelkästään siinä, että toinen on poly. On syytäkin olla loukkaantunut, vaikka toki on itsekästä nähdä itseänsä erityisen tärkeäksi kenellekään, edes yhdelle ihmiselle.
Mutta itsekkäitä paskoja molemmat, monot ja polyt.
Tulipas epäkoherentti ranttivastaus kommenttiin.
velisynkkä on säälittävä vanha mies joka yrittää pönkittää itsetuntoaan kertomalla keksittyjä tarinoitaan uudestaan ja uudestaan, taitaa olla potenssiongelmia mielenterveysongelmien seurana.
Kaikilla muillakin tuntemillani vanhemmilla Herasmiehillä aika kultaa muistot. On se kauheeta ON SE ! ( kunnella niitten märinöitä )
Vielä tässä kaiken uhallakin yritän muistella aikoja kun KALU OLI KUIN AASILLA JA VUOTO OLI KUIN ORHILLA ja Kolme kertoo peräjälkeen ei ollut paljon mittään ! Oli SE !!
Mulla on yksi tuttu käytännöllisen filosofian Proffa, joka aina tavatessa sanoo, että kun luennoit, niin vältä sarkasmia, ironiaa, metaforia, monimerkityksellisyyksiä tai muutenkin värikästä kielenkäyttöä. AINAKIN jos kuulijoitten joukossa on insinöörejä. JEP.
Me siis yritämme tutkia elämää tapahtumien valossa. Harjoitella GONZO - kirjoitus tyyliäkin. Älä siis ota ainakan liian vakavisssasi !
Gonzo-journalismi Wikipedia
Gonzojournalismi on faktaa ja fiktiota yhdistävä omakohtaista kokemusta korostava journalismin muoto. Gonzossa toimittajan ja jutun päähenkilön sekä faktan ja fiktion rajat hämärretään. Sen perustajana pidetään yhdysvaltalaista Hunter Stockton Thompsonia. Gonzojournalismille on ominaista kertojan omien havaintojen korostaminen ja näennäisten pikkuseikkojen esille tuominen.
Eräs gonzon piirre on myös jättää aina, mikäli mitenkään mahdollista, itse pääaihe täysin huomiotta. Esimerkiksi Thompsonin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa kirjan juonessa Thompson oli paikalla kirjoittaakseen raportin eräälle urheilulehdelle Las Vegasissa järjestettävästä Mint 400 moottoripyörämaratonista. Raportti jää kuitenkin tekemättä ja Thompsonin alter ego käy paikalla vain käymässä tietämättä edes kuka voitti. Myös Kentucky Derbyssä käydessään Thompson kiinnittää enemmän huomiota humaltuneisiin ihmisiin, oksennuksen liukastamaan lattiaan ja humaltumiseen kuin itse päätapahtumaan.
Thompsonin kirjoista tunnetuin on Fear and Loathing in Las Vegas, joka on ilmestynyt suomeksi ("Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa"). Myös hänen teoksensa The Great Shark Hunt on osittain suomennettu nimellä "Suuri hainmetsästys".
Suomessa gonzojournalismiksi on kutsuttu ainakin Mattiesko Hytösen Helsingin Sanomiin kirjoittamia kolumneja, Walter de Campin (oik. Kari Lempinen) City-lehdessä pitämää Hienoa elämää -palstaa, Tozimiehen kolumneja Egorazzi -nettilehdessä, Juho Juntusen kirjaa Tuuliajolla : suuri rock and roll-risteily sekä Ari Lahdenmäen ja Riku Rantalan kirjaa Isänmaan asialla. Myös Rantalan ja Tuomas Milonoffin tv-sarjaa Madventures voi pitää gonzojournalistisena.
Hymy-lehteen kirjoittaneen Veikko Ennalan pakinoita ja lehtijuttuja voidaan pitää ensimmäisenä suomalaisena gonzo-journalismin ilmentymänä. Ennala veti usein kirjoituksiinsa mukaan oman elämänsä, lapsuutensa ja perheenjäsenensä.
Gonzo voidaan määritellä Jason Goleyn mukaan jakamalla se kuuteen perustaavaan tekijäänsä:
1) Gonzo-journalismilla ei ole sääntöjä.
2) Gonzo-journalisti valitsee aiheita jotka ovat valtavirtajournalismissa joko jätetty syrjään tai käsitelty pintapuolisesti tai puutteellisesti.
3) Gonzo-journalismi yhdistää tyypillisesti seksiä, huumeita ja politiikkaa.
4) Gonzo-journalismi suosii tyylillisesti vulgaarisuutta ja sarkasmia.
5) Gonzo-journalistit eivät pyri olemaan objektiivisia kohteelleen: he eivät ole poliittisesti korrekteja eivätkä välttämättä eettisesti oikeaoppisia. Gonzo-journalistit eivät ole puolueettomia, he valitsevat puolensa.
6) Gonzo-journalismi jättää savolaistyyliin lukijoilleen päätettäväksi sen, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.
Kuten joskus on sanottu, fiktio on vain pyhitettyä valehtelemista. Tai kuten Thompson itse sanoi gonzoilusta: "Se on kaikkea sitä, mistä voi selviytyä. Ja kun se tehdään oikealla tavalla, se voi paljastaa syvemmän ja voimallisemman totuuden kuin mitä saadaan toistamalla faktat -- tai ainakin niin voi kertoa mielenkiintoisemman valeen.
Mutta useimmiten se on mauton, itseään palveleva harjoitus, joka on designoitu piilottamaan joko itsekeskeisyyttä, tutkimuksen puutetta, pelkkää laiskuutta tai sitten, kuten tässä tarinassa, todellisen tarinan täydellistä puuttumista."
VS
Ylivoimaisesti kamalinta maailmassa on tosikko ihmiset ! Pyydän kaikilta heiltä anteeksi ärsyttävyyttäni !
Gonzo-journalismi on yksinkertaisesti hienompi nimi paskanjauhannalle ja sä et ole muuta kuin paskanjauhaja joka toistaa itseään.
Hyvä Vieras !
Tähän LAJITOVERI KATKERUUTEEN törmää aina silloin tällöin !
Miehet tunnetusti jakautuvat kahteen ryhmään; velikoppavat ja velireppanat joista nämä ATM eli reppanamiehet tekevät duunit ja joilla on kovaa ja velikoppavat eli A luokan röyhkimysjätkillä on kivaa duunissa ja parhaiden naistenkin kanssa!
Näin se kyllä menee luonnossakin. :-)
VS
Onhan aiheesta hyviä omaelämänkertoja olemassa. Itse uskoisin monen muunkin toteaman. Kaiken suhteilun ytimenä on oltava, ehdottoman luottamuksellinen, yhteishenkinen parisuhde ja kaikki muut suhteet toteutetaan sitten vain yhdessä muiden samanhenkisten parien kanssa.
Erikseen koetut suhteet hajottavat, riitauttavat ja katkeroittavat. Tämä on tosiasia jonka myöntäminen on monelle äärimmäisen vaikeaa, sitä ei millään tunteen pois-järkeilyllä pysty estämään. Yhdessä koetut suhteet taas voivat jopa lujittaa parisuhdetta.
Monipano - ongelmatiikkaa !
Siis kun 20 borstaa, niin jollain voi käydä vahinko jolloin hyvässä lykyssä koko 20 bostausrinki on HIV ssä !
Bakteeritauteja
* Klamydia
* Kuppa
* Lymphogranuloma venereum
* Tippuri
Virustauteja
* HIV (AIDS)
* Hepatiitti
* Kondylooma
* Sukuelinherpes
Alkueläintauti
* Trikomoniaasi
Kaj, miten sinusta suhteutuvat toisiinsa rakkaus ja rakasteleminen? Mitä sinusta on rakkaus?
Rakasteleminen on yksi rakkauden muoto, joskin rakkautta voi myös olla ilman rakastelua. Seksiä voi harjoittaa ilman rakkauttakin, mutta se on silloin naimista eikä rakastelua.
Mitä minusta on rakkaus - jaa'a, tuosta tulisi aika pitkä essee jos sitä lähtisin avaamaan...
Oot nasta, jees, kunhan bonjaat vaan
ettet muihin nyt katsokaan.
Toinen tyyppi jos iskee sun,
silloin heilahtaa handu mun.
Minkä takia minusta tuntuu, että polyamoriseen suhteeseen kyetäkseen tulisi olla bi- tai homoseksuaali? Siis että kykenisi myös itse samalla romanttisella tavalla rakastamaan lähtökohtaisesti kumppanin toista kumppania? Se, että vain hyväksyy toisen muut suhteet ja itsellään useamman suhteen on mielestäni eri asia kuin polyamoria, jossa kaikki osapuolet rakastavat toisiaan, kuten antamissasi esimerkeissä.
Itseäni ahdistaa se, että polyamoriasta puhuvat pitävät monoamoriaa jotenkin toisarvoisena. Olen jo pari vuotta yrittänyt ymmärtää polyamoriaa, mutta se kertakaikkiaan tuntuu vastenmieliseltä vaihtoehdolta, vaikka miten katsoisi. Hyväksyn täydellisesti muiden ihmisten polyamoriset suhteet, mutta jos ajattelen itse sitä "harrastavani", tulee vain kuvottava olo. Minusta tuntuu että se on samanlainen rakentunut ominaisuus kuin homoseksuaalisuus, ei sitä vain kaikista löydy! En suostu uskomaan että minussa olisi jotain vikaa, vaikka pidänkin polyamoriaa hyväksyttävänä, mutta en itse kykenisi siihen :(
Polyamoriaksi luetaan yleensä kyllä myös V-tyyppiset kuviot, joissa yksi ihminen seurustelee kahden muun kanssa mutta nämä eivät seurustele keskenään.
Bi- tai homoseksuaalisuus todennäköisesti tekee selkeästi helpommaksi tulla toimeen kumppanin kumppaneiden kanssa, mutta ehdoton vaatimus se ei ole. Ystävyyssuhdekin riittää. Voisin vetää tässä taas analogian vanhemmuuteen. Läheisen ystävänsä voi valita lapsensa kummiksi vaikkei tuntisikaan tähän kummiin mitään romanttista kiinnostusta, kunhan luottaa siihen että hän on senlainen ihminen joka osaa aidosti välittää lapsesta ja ajatella tämän parasta.
Kuten tekstissäni sanoinkin, polyamoria ei ole kaikille, ja se on tosiaan jossain määrin homo- tai heteroseksuaalisuuden kaltainen suuntaus. Vastustan ehdottomasti kaikenlaisia yrityksiä määritellä polyamorisuutta (tai monoamorisuutta) jotenkin objektiivisesti parhaaksi seurustelumalliksi, jonka pitäisi kelvata kaikille. Mitään kaikille parasta seurustelumallia ei ole olemassakaan, yhtään sen enempää kuin on olemassa mitään tiettyä ruokaa joka maistuisi kaikkien mielestä paremmalta kuin mikään muu.
Uskoisin että polyamorisuuden erinomaisuuden korostamisessa on usein kyse vastareaktiosta yhteiskunnan monoamorisuusihanteelle - koska polyamoriaan suhtaudutaan lähtökohtaisesti ennakkoluuloisesti, koettavat ihmiset tuoda esille sen kaikkia hyviä puolia. Luonnostaan polyamoriselle ihmiselle, joka on aiemmin kokenut itsensä häkkiin teljetyksi ja on tuntenut vapautuneensa vasta voituaan hyväksyä polyamorisen luonteensa, voi myös olla vaikea ymmärtää etteivät kaikki muut ole samassa tilanteessa. Hän saattaa aidosti luulla, että muutkin voisivat parhaiten polyamorisina. Mutta oli se ymmärtämättömyys sitten miten ymmärrettävää tahansa, ihminen joka pitää monoamoriaa jotenkin huonompana vaihtoehtona syyllistyy itse aivan samanlaiseen lyhytnäköisyyteen ja ennakkoluuloisuuteen kuin ne jotka pitävät vaikkapa polyamoriaa tai homoseksuaalisuutta jotenkin väärinä.
Kaj, voihan polyamoria olla myös täysin elämäntilannekohtaista. Kun elämässä on meneillään jakso, jolloin ei ole sitä Erityistä, johon haluaisi yksinomaisesti kohdistaa tunteensa, niin on kai sama vaikka olisi kolme neljä eri vakipartneria. Monella on, eivätkä nämä tiedä toisistaan. Sitten kun kohdalle osuu se, johon rakastuu, niin ollaan siinä tilanteessa että ihan suosiolla tiputetaan ylimääräiset pois. Toisilla taas on taka-ajatuksena pitää nämä "sivuhenkilöt" ikäänkuin pahanpäivän varalla.
Joidenkin ihmisten tapauksessa näin varmasti onkin. Ei kuitenkaan kaikkien.
Niin ja vielä alleviivatakseni: en ole mustasukkainen henkilö. tai ainakaan siinä mielessä kuin useimmat polyamorian vastustajat, jotka kiusaantuvat jo esimerkiksi kaverinsa fantasiakumppaneiden olemassaolosta. En koe uhaksi muita naisia joiden kanssa poikakaverini kuljeksii, ja saapa ajatella heistä ihan mitä huvittaa. Fyysinen läheisyys (halailussa menee suunnilleen raja) on myös siedettävää, tämä sopii molemmin puolin. Mutta ajatus itsestäni ekstraleveässä parisängyssä kahden miehen välissä tai toisinpäin herättää samanlaisen puistatuksen tunteen kuin ajatus seksistä samaa sukupuolta olevan kanssa. Olen käyttänyt aikaa tämän asian pohtimiseen erittäin itsekriittisesti, sen voit uskoa. Edelleen tulemma siihen tulokseen että polyamoriaa voisi verrata bi-tai homoseksuaalisuuteen, jota ei kaikissa vain itkemälläkään ole.
Onko ihmisestä mahdollista tehdä hetero- homo- biseksuaalista tai poly- tai monoamorista aivopesulla tai asettamalla sosiaalisia paineita?
Onko ihmisestä mahdollista tehdä hetero- homo- biseksuaalista tai poly- tai monoamorista aivopesulla tai asettamalla sosiaalisia paineita?
Riippuu varmaan siitä, miten homo/heteroseksuaalinen tai poly/monoamorinen luonnostaan on. Oikeastihan "hän on homo" tai "hän on polyamorinen" ovat kumpikin yliyksinkertaistuksia, ja todellisuudessa kyse on jatkumosta.
Ajatellaan vaikka, että olisi jokin "homousasteikko", jossa 10 tarkoittaisi täysin homoa ja 0 täysin heteroa. Vastaavasti voisi olla "polyamoria-asteikko", jossa 10 olisi täysin polyamorinen ja 0 täysin monoamorinen. Arvelisin, että jos ihminen on perusluonteeltaan vaikka homousasteikon kohdassa 3, on yhteiskunnallisen paineen paljon helpompi saada hänet käyttäytymään ja ajattelemaan kuin puhdas hetero kuin jos hän olisi luonnostaan kohdassa 8. Sama pätenee polyamorisuuteen.
Kyllä kaikki huomasi, että VeliSynkkä on kirjoittanut 2 tekstiä putkeen. Ei edes tarvitse olla äidikielenopettaja.
Monogaminen avioliitto Bi-naisen kanssa on itselleni ollut paras ratkaisu; käytetään siis vaimon kanssa nuoria ja laihoja tyttöjä yhdessä HYVÄKSI (kaikille osapuolille HYVÄKSI).
Avioliitto vaatii sellaista sitoutumista, jota ei enää oikein tavata.
En edes lähde viemään tätä keskustelua mihinkään moraaliseen suuntaan mutta tuon periaatteen nojalla voisit yhtälailla olla äitisi tai siskosi kanssa! Olen hyvin liberaali mutta tuo ylittää tietyllä tavalla kaiken.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 49 kommenttia