Pitäisikö valtion sekaantua ihmissuhteisiin?
Tällä hetkellä on selvää, että valtio tosiasiallisesti puuttuu ihmissuhteisiin ja myös sääntelee niitä suhteellisen paljon. Pitäisikö tätä sääntelyä olla enemmän vai vähemmän?
Panu Horsmalahti kirjoitti jonkin aikaa sitten provokatiivisesti seksin puutteesta tasa-arvo-ongelmana. Itse en nähnyt mieltä takertumisessa juuri tiettyyn sukupuoleen (naisillakin on omat seksiin liittyvät ongelmansa), ja koin muutenkin aavistuksen rajoittavaksi puhua vain seksistä - tyydyttävän ihmissuhteen puute voi olla suurikin ongelma, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Mm. Mikko Särelä kommentoi myös hyvin samoilla linjoilla.
Keskustelu kirvoitti kuitenkin myös kommentteja siitä, miten asia ei ole poliittinen koska ihmissuhteet ovat jotakin mihin valtion ei kuulu sotkeentua lainkaan. Onko näin?
Tällä hetkellä on selvää, että valtio tosiasiallisesti puuttuu ihmissuhteisiin ja myös sääntelee niitä suhteellisen paljon. Avioliittolaissa on 142 pykälää viidessä eri luvussa, minkä lisäksi meillä on mm. myös isyyslaki (7 lukua, 54 pykälää) ja laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (7 lukua, 50 pykälää). Yhdessäasuminen vaikuttaa myös erilaisiin sosiaaliturvan muotoihin, niinkin paljon että jotkut katsovat taloudelleen paremmaksi asua erillään kuin yhdessä. Lisäksi miltei mikä tahansa sääntely päätyy epäsuorasti vaikuttamaan myös ihmissuhteisiin. Esimerkiksi perheen heikko taloustilanne voi olla koetus myös perheenjäsenten välisille suhteille. Taloudellinen vapaus on sosiaalista vapautta.
Mutta se että hyväksyy nämä sääntelyn muodot ei välttämättä vielä tarkoita, että tarvitsisi hyväksyä muita. Kenties joku ajattelee, että valtion kuuluu suojata tietynlaisia ihmissuhteen muotoja avioliitolla koska muuten ei pärjättäisi, mutta yhtään sen enempää ei ihmissuhteisiin pidä puuttua. Vaikka taloudellinen sääntely vaikuttaakin väistämättä myös ihmissuhteisiin, on se vain välillistä vaikutusta. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ihmissuhteiden suora sääntely, ja tämä ehkä oikeuttaa taloudellisen sääntelyn. Se että pieni määrä sääntelyä on väistämätöntä ei tarkoita, etteikö sääntelyä voisi kokonaisuudessaan koettaa vähentää.
Tässä on minusta muutamia kyseenalaisia kohtia, mutta koska ne liittyvät enemmänkin ajatukseen nykymuotoisen avioliittolainsäädännön tyydyttävyydestä kuin itse asiaan, en takerru niihin. Joku voi myös pitää nykyistä lainsäädäntöä ongelmallisena mutta silti hyväksyä hyvin vähäisen määrän sääntelyä, tai kiistää kokonaan nykyisenkin tilanteen oikeutuksen. Kysymys siis kuuluu: onko niin, että valtion pitäisi periaatteellisella tasolla pysytellä poissa ihmissuhteista?
Vastaus riippuu pitkälti siitä, mikä mielestämme on valtion tehtävä ylipäätään. Minusta valtion tehtävä on tuottaa tilanne, jossa mahdollisimman suuri osa sen asukkaista voi mahdollisimman hyvin. Huomatkaa, ettei tämä välttämättä tarkoita että valtion pitäisi harjoittaa suurta määrää sääntelyä. Jos toteamme, että ihmiset voivat parhaiten kun valtio pysyy heidän asioistaan erossa, tulee valtion pysyä heidän asioistaan erossa.
En kuitenkaan näe mitään periaatteellista syytä, miksi valtion pitäisi pysyä ihmissuhdeasioista täysin poissa. Tietenkään valtion ei missään nimessä pidä ruveta sanelemaan, millaista seksiä ihmiset saavat harjoittaa, millaisia suhteita harrastaa tai kenen pitäisi ryhtyä kenen kumppaniksi (ja tässä on nykyisen avioliittolainsäädännön ongelma: vaikka sukupuolineutraali avioliitto saataisiinkin vihdoin lakiin, jäisi ulkopuolelle vielä muitakin täysin hyviä suhdemuotoja). Ja tietenkin kaikenlaiseen sääntelyyn pitää aina lähtökohtaisesti suhtautua kriittisesti ja kyseenalaistavasti. Mutta mikäli vaikka toteamme että merkittävä määrä nuoria voisi löytää itsensä aiemmin tyydyttävistä ihmissuhteista jos heille esim. opetettaisiin empatiaa ja parempia ihmissuhdetaitoja, miksi ihmeessä ei? Kaikkien intressissä luulisi olevan sen, että yhteiskunnan kaikki jäsenet voisivat paremmin ja eläisivät pidempään ja onnellisemmin. Meidän ei pitäisi turhaan sulkea pois hyviä keinoja sen tavoitteen saavuttamiseksi.
Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Yleensä ihmisten itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksia pidetään loukkaamattomina. Valtio saa "parantaa" maailmaa vain näissä rajoissa.
Käytännössä valtion parannusyrityksistä on yleensä haittaa ja ne yritykset eivät edes käytännössä toteudu tai pysy sellaisina, kuin idean esittäjä alunperin tarkoitti.
Mainitsemiesi taitojen opettaminen koulussa kuulostaa silti hyvältä ajatukselta. Osa uskonnosta pois tieltä.
Ihmissuhde on olemassa vain sen sosiaalisessa kontekstissa.
- Jos maailmassa on vain kaksi ihmistä, on kysymys heidän välisestä suhteestaan täysin epärelevantti. - Sillä ei ole merkitystä kenellekään, siis yhteisölle tai yhteiskunnalle.
Yhteisö toisaalta voi vallita ja olla olemassa vain, jos sen jäsenillä on keskinäinen suhde.
Yhteisö menestyy ja on olemassa vain, jos sen tuottama kokonaishyöty (eikä pelkästään taloudellinen) on suurempi kuin sen jäsentensä hyöty olisi erikseen yhteen laskettuna ilman yhteisöä.
Ihmisen suhdetta toiseen ihmiseen on säännelty ja rajoitettu niin kauan kuin yhteisöjä on ollut olemassa. Ehkä yhteisö jopa häviäisi olemasta kollektiivina, jos sen jäsenten välisiä suhteita ei rajoitettaisi.
Valtio ON ihmissuhde.
Valtio ei voi olla oraakkeli, joka tietää keitä pitää verottaa tai alistaa, jotta jollakulla mielivaltaisella enemmistöllä (tai jopa vähemmistöllä) olisi paras olla. Valtion ainoa rationaalinen tarkoitus on yrittää poistaa väkivalta ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Se voi tapahtua vain rankaisemalla oikeuksien rikkomisesta objektiivisen lain puitteissa; jotta tämä voisi tapahtua, kansalaisen on delegoitava rankaisuvaltansa valtiolle, ts. hän ei voi käyttää omaa harkintaansa itseään koskevien rikosten (tai epäiltyjen rikosten) rankaisemisessa.
"Valtio ei voi olla oraakkeli, joka tietää keitä pitää verottaa tai alistaa, jotta jollakulla mielivaltaisella enemmistöllä (tai jopa vähemmistöllä) olisi paras olla."
Mitään ei voi tietää varmaksi. Se ei tarkoita, etteikö asioita voisi tietää tarpeeksi suurella todennäköisyydellä päätöksentekoa varten.
Valtiolla ei ole asiaa parisuhteisiin, asiat voidaan hoitaa keskinäisillä sopimuksilla mitkä notaari sitten leimaa ja joo nämä sopimukset voidaan tehdä valmiiksi, mutta ensinnäkin tämä "avoerolaki" rikkoo ihmisten vapautta ja rankalla kädellä. Tosin Suomihan ei ole koskaan mikään erityisen vapaa maa ollutkaan.
Aikani mietittyä kantani on: Valtion ei pidä puuttua.
Seksistä: Jos mies tai nainen ei saa seksiä, vaikka haluaa, on mahdollisuutena lääkitä aineilla itseltään halut pois. Tällöin ei vaivaa enää se, mitä ei voi saada. Ei ole naisten eikä miesten syy, jos mies tai nainen ei kelpaa kenellekään.
Prostituutio tulee tosin sallia. Kaikki ATM:t ja ATN:t eivät halua luopua haluistaan, joten heillä tulee olla mahdollisuus ostaa seksiä rahalla markkinoilta.
Valtion tulee puuttua mahdollisimmän vähän ihmisten yksityisiin asioihin!
Lakisääteinen avioehto kaikkiin avioliittoihin.
Miten ihmisten seksuaalisuutta voisi säännellä, kun emme edes tunne koko asiaa vaistoja syvemmällä tasolla; onko ihminen luonnostaa monogaminen hetero? -tuskin. Entä polygaminen homo? -tuskin. Sarjamonogamiaan painostettu, 90% hetero taitaa olla realistisin kuvaus ihmisen seksuaalisuudesta yleisellä tasolla. Muu on poikkeavaa.
Miten tulee suhtautua aseksuaaleihin tai nymfoihin? Johan on jo homot, transut, biit ja muut poikkeavat riesanamme.
Kukaan ei voi nykytiedon valossa vastata oleelliseen kysymykseen: ihmisen seksuaalisuuden muodot?
Pohtiminen ja teorisointi on silti kivaa ja kehittävää.
Ihmissuhteita säätelevät melko tehokkaasti ihmisten keskinäiset sosiaaliset normit. Valtiohan ei esimerkiksi mitenkään puutu siihen, miten naisten ja miesten vessoja käytetään. Mikään laki tai asetus ei estä sinua käyttämästä naisten vessaa, mutta sosiaaliset normit ja mikrotason sosiaaliset rangaistukset pitävät huolen siitä, että et riko näitä normeja.
Mikään laki ei myöskään estä miehiä pukeutumasta naisten vaatteisiin ja liikkumasta näin kaupungilla tai yliopistolla, mutta en suosittele, jos haluat säilyttää ystäväpiirisi.
Tosin aikaisemmin, kun homoseksuaalisuus oli laeilla kielletty, niin esimerkiksi USA:ssa oli laissa säädetty, kuinka monta naisten vaatekappaletta miehellä sai olla päällä julkisella paikalla.
Toisaalta myös kansalaiset puuttuvat kerkeästi "valtion seksielämään", Ilkka Kanerva joutui lähtemään, kun lähetti tekstareita liian seksikkäälle naiselle. Aikanaan Suomen yksi Suomen keskeisimmistä poliitikoista, Johanne Virolainen sai "potkut" keskustalaisilta äänestäjiltään, koska oli ottanut avioeron ja uuden vaimon. Tätä ei konservatiivinen äänestäjäkunta sietänyt.
Mielenkiintoinen valtion osuuden kannalta oli Israelissa annettu oikeuden päätös, jossa palestiinalaismies tuomittiin vankeuteen, koska hän oli ollut seksisuhteessa juutalaisnaisen kanssa väittämällä olevansa juutalainen ja naimaton.
"vaikka sukupuolineutraali avioliitto saataisiinkin vihdoin lakiin, jäisi ulkopuolelle vielä muitakin täysin hyviä suhdemuotoja" (sisältäen linkin polygamia-artikkeliin)
Varmasti polygaaminen suhde voi olla täysin hyvä osallisille, mutta pääsääntöisesti se on perin ikävä suhteen ulkopuolelle jääville, jos polygaaminen liitto omaa ominaisuuden, jossa että siinä on enemmän sen sukupuolen edustajia, josta on sinkkumarkkinoilla enemmän pulaa.
Biologisista syistä polygamia tuppaa kertymään miehen ympärille. Tämä on kuitenkin keskimääräisesti miestä syrjivää, koska harva mies saa minimaalisen edun polygamiasta (vrt. monogamiasta), mutta vastineeksi tästä markkinoille jää "agamisia" (eli ikisinkkuja) turhautuneita miehiä. Enkä tässä nyt puhu vain seksin puutteesta, vaan nämä avioliittojen ulkopuolelle jäävät miehet jäävät myös vaille parisuhdetta ja emotionaalista kontaktia naissukupuoleen.
Mielestäni lukumääräneutraali parisuhde ei ole mielekäs valtion promotoitava ajatus. Ainoat tilat, joissa polygamia voidaan sallia on mielestäni:
- avioliiton ulkopuoliset sekahärdellit sekä
- jos avioliittolainsäädäntö poistetaan kokonaisuudessaan, pyrkien täyteen neutraalisuuteen.
Jos avioliittolainsäädäntö on, ja avioliitolla on juridisia merkityksiä ja kannustimia, tällöin valtion ei tulisi promotoida miehiä syrjivää polygamiaa. Ei edes liberaaliuden nimessä (koska liberaalius todellakin edellyttäisi koko lain romuttamista, eikä polysuhteiden asettamista erityiskohtelun piiriin).
Sukupuolineutraali avioliitto mahdollistaa polyandrian yhtä hyvin kuin polygamian. Tämänhetkisissä polyamoriapiireissä ei tunnu olevan mitään selkeää sukupuolibiasta suuntaan eikä toiseen: kuvioita joissa miehellä on useampi nainen ei ole ainakaan selkeästi enemmän kuin kuvioita joissa naisella on useampi mies.
Päinvastoin polyamorian yhteiskunnallinen hyväksyminen voisi korjata ongelmia jotka liittyvät siihen, että miehiä ja naisia on eri määrä. Kun pariutuminen ei enää tapahdu yksi-yhteen, ei synny samanlaista tilannetta jossa kahden ihmisen seurustelu väistämättä poistaa jonkun ihmisen vapaina olevien joukosta.
Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että avioliiton ylipäätään voisi korvata vapaalla sopimusoikeudella ja antaa ihmisille vapauden räätälöidä liittonsa juuri omiin olosuhteisiinsa sopiviksi.
"Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että avioliiton ylipäätään voisi korvata vapaalla sopimusoikeudella ja antaa ihmisille vapauden räätälöidä liittonsa juuri omiin olosuhteisiinsa sopiviksi."
Hieno idea jota kannatan mahdollisuutena, mutta haluan myös säilyttää avioliiton "peruspakettina". Kuvitellaan tilanne, jossa mies on sairaalassa vaikkapa koomassa ja pitää päättää, saako joku toinen henkilö vierailla hänen luonaan toistuvasti. En nyt tiedä miten tämä menee käytännössä nykyhetkellä, mutta oletetaan että esim. vaimo saisi nykytilanteen mukaan päättää ketkä vierailevat miehen luona.
Jos avioliitto olisi vain sopimuspohjainen, pitäisi teoriassa sairaalan tutkia joka potilaan kohdalla kymmen (tai sata?) sivuinen sopimus juristin avustuksella, josta olisi silti vaikea päätellä mitä vaimo tarkoittaisi juridisessa merkityksessä.
Pointtini on siis, että käytännön arkielämässä avioliittolaki on toimiva ratkaisu, vaikka ideaalisesti sopimusratkaisu voisi toimia.
"Valtio ON ihmissuhde."
Ei ole. Kylä, kaupunki tai rivitalokaan eivät ole ihmissuhteita.
Valtion väittäminen ihmissuhteeksi haisee ikävästi bolshevismilta.
Avioliiton voisi poistaa. Ellei poisteta, kaikki ei-välttämättömät rajoitukset kuten sukupuoli- ja lukumäärärajoitukset tulee poistaa. Valtion ei pidä suosia joitain ihmissuhdevalintoja toisten kustannuksella, ellei ole aivan pakko, ja ei ole.
"Seksistä: Jos mies tai nainen ei saa seksiä, vaikka haluaa, on mahdollisuutena lääkitä aineilla itseltään halut pois. Tällöin ei vaivaa enää se, mitä ei voi saada. Ei ole naisten eikä miesten syy, jos mies tai nainen ei kelpaa kenellekään."
Muuten hyvä idea,mutta jos ihmisellä joskus on ollut tyydyttävä tai edes toimiva sukupuolielämä, halujen poistaminen lääkkeeillä jättää aikaan vain surulliset muistot siitä mitä elämä voisi parhaimmillaan olla ja mistä nautinnoista ja ilman.
Vakava masennus lääkkeineen toimii vähän samankaltaisena "kastraationa". Olen kokenut. Kaipaa suunnattomasti parisuhteen tärkeää osaa, mutta kun ei sytytä eikä innosta tippaakaan. Jos väkisin yritää niin ei tunnu miltään. KUin hankaisi kahta päätä vastakkain. Ellei joku nyt tuostakin saa kicksejä. ; )
Yksi iso puutteessa elävä ihmisiryhmä on masentuneet, joilta halut ja tunto ovat kadonneet lähes täysin tai täysin. Samalla se vaikuttaa myös mahdolliseen terveeseen elämänkumppaniin, jolle on tarjolla kylmää lahnaa jos sitäkään.
Masennuksen hoitoon myös seksuaaliterapiaa!!!!!
Puutun vain pieneen yksityiskohtaan.
Minusta valtion tehtävä on tuottaa tilanne, jossa mahdollisimman suuri osa sen asukkaista voi mahdollisimman hyvin.
Tämä aika yleinen ajatus jättää pari ikävää porsaanreikää: "mahdollisimman suuri osa" antaa vapaat kädet tehdä vähemmistölle mitä tahansa jos sillä saadaan "mahdollisimman suurelle osalle" hyvä tilanne; samoin se (saattaa määritelmästä riippuen) jättää huomiotta tulevaisuuden ihmiset, näiden tarpeet mm. resurssien suhteen. Itse olen miettinyt, josko tavoite "siedettävät olot kaikille, ja sen jälkeen mahdollisimman paljon hyvinvointia kaikille, mukaanluettuna tulevat sukupolvet" olisi parempi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 17 kommenttia