*

Kaj Sotala - Näkökulmia mieleen ja maailmaan Blogi on ikkuna kirjoittajansa ajatuksiin ja mielipiteisiin, sivuten yhteiskunnallisia aiheita psykologiasta tekijänoikeuksiin.

Viisi ainetta, jotka toisin peruskouluun

Nykymuotoinen koulu ei opeta elämässä oikeasti tarvittavia taitoja. Merkittävän osan siitä, mitä olen oppinut ja josta minulle on ollut todellista hyötyä elämässä, olen oppinut koulun ulkopuolella törmättyäni siihen sattumalta. Sen sijaan lukuisat oppitunnit peruskoulussa ja lukiossa opettivat hyvin vähän hyödyllistä, etenkin niihin käytettyyn aikaan nähden. Käytännössä koulu on myös monien mielestä epämotivoivaa, koska kaikki tietävät että harvasta siellä opitusta asiasta on oikeassa elämässä mitään hyötyä. Mitä koulussa sitten pitäisi opettaa? Tässä tämänhetkinen top 5-listani.

1. Empatia. Mutta eihän empatiaa voi opettaa? Kyllä voi. Roots of Empathy (Empatian juuret) on vuonna 1996 alkanut ohjelma, joka on toiminut lähes 13 000 koululuokassa ympäri Kanadaa ja sittemmin laajentunut myös muihin maihin. Ohjelmaan tarvitaan vapaaehtoinen vanhempi ja hänen vauvansa, joka on kouluvuoden alkaessa 2-4 kuukautta vanha. Vanhempi, vauva ja koulutettu ohjaaja käyvät luokkahuoneessa joka kuukausi yhdeksän kuukauden ajan. Näiden vierailujen aikana vauva istuu luokan keskellä, ja lapset koettavat ohjaajan avulla ymmärtää vauvan tuntemuksia. Tulokset ovat olleet vaikuttavia. Luokan oppilaat, häiriköistä ujoimpiin, avautuvat ja pehmentyvät. Teini-ikäiset laulavat yhdessä lastenloruja. Lapset oppivat näkemään asiat pienen vauvan näkökulmasta ja iloitsemaan siitä, miten tämä vähitellen oppii uusia taitoja. Ja vaikutukset kestävät myös vauvan ja äidin lähdettyä: lasten välit paranevat ja koulukiusaaminen vähenee. He eivät vain opi katsomaan asioita vauvan näkökulmasta, vaan ylipäätään asettamaan itsensä toisten asemaan. (Empatian juuret-ohjelmasta enemmän tässä mainiossa artikkelissa.)

Ihminen jolla on huono päivä ajattelee muiden ymmärtävän, että hänellä on vain huono päivä eikä hän yleensä ole tämänlainen. Kuitenkin kun hän näkee muita ihmisiä joilla on huono päivä, olettaa hän tyypillisesti että he käyttäytyvät vihaisesti koska he ovat luonnostaan vihaisia. Emme luonnostaan asetu muiden ihmisten asemaan yhtä hyvin kuin voisimme. Hyvä uutinen on kuitenkin, että heidän asemaansa asettuminen on vain tietty tapa ajatella, taito joka on opeteltavissa siinä missä mikä tahansa muukin. Sen sijaan että tulkitsisimme pienimmänkin tilaisuuden tullen kaikki pahoiksi ihmisiksi, voimme opetella ensin pohtimaan josko heidän toimillaan olisi muita selityksiä. Ja tähän auttaa, jos meille on opetettu eri tapoja joilla erilaiset ihmiset tyypillisesti asioihin reagoivat. Lääkäriopiskelijoiden koulutuksessa on saatu hyviä kokemuksia empatian kehittämisestä harjoituksissa, joissa opiskelijat lukevat potilaiden kertomuksia kokemuksistaan samalla kun itse kirjoittavat henkilökohtaisista sairastamiskerroistaan ja kuuntelevat muiden opiskelijoiden vastaavia kirjoituksia. Etenkin hyväosaisten on vaikea ymmärtää muiden ihmisten ongelmia, ellei niitä erikseen opeteta ymmärtämään.

2. Työelämäoppi (idea lainattu täältä). Harva tietää peruskoulun lopulla mitä haluaisi tehdä aikuisena: monet menevät lukioon saadakseen miettimäaikaa, mutta eivät tiedä sen paremmin lukion kuin välttämättä korkeakoulunkaan lopulla. Merkittävä syy tähän on, että vaikka erilaisia ammatteja ja töitä on valtaisa määrä, harva tietää juuri mistään niistä mitään. Sopivan työn löytäminen on kysymys joka vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään, joten miksei eri ammatteihin tutustuminen ole omana aineenaan jo koulussa?

En nyt tarkoita muutamaa hassua opotuntia peruskoulun lopulla tai yksittäistä TET-harjoittelujaksoa, vaan kunnollista perehtymistä. Sellaista, jossa vaikka 7. luokalta lähtien käytäisiin joka viikolla tutustumassa yhteen työpaikkaan, tai kutsuttaisiin kouluun joku kertomaan siitä mitä työtä hän tekee ja millaista se on. Joka työstä kerrottaisiin erilaisia käytännön tietoja, kuten millaista palkkaa siitä tyypillisesti saa, millaisia senhetkiset työllistymisnäkymät ovat ja mitä asioita sitä varten tarvitsee opiskella. Jokainen oppilas voisi valita esimerkiksi kolme kiinnostavimmalta vaikuttavaa työtä, jonka jälkeen heille yritettäisiin järjestää mahdollisuus seurata jotakin sen työn tekijää viikon ajan ja nähdä millaista se käytännössä oikein on. Tämän kautta peruskoulunsa päättävillä olisi paljon enemmän todellista tietoa siitä, mikä heitä saattaisi kiinnostaa.

3. Sosiaaliset taidot. Ellen tunne ihmistä erittäin hyvin, on minun vaikea aloittaa hänen kanssaan spontaania keskustelua. En ole läheskään ainoa, jolla on tämä ongelma. Toiset taas ovat tässä hyviä, ja asiaa olisi todennäköisesti suhteellisen helppo opettaa. Kuinka monella olisi enää vaikeuksia lähestyä vastakkaisen (tai saman) sukupuolen edustajia, jos peruskoulun aikana olisi ollut tehtävänä aloittaa vaikka sata vähintään kymmenen minuuttia kestävää keskustelua muiden oppilaiden kanssa, joista puolet poikia ja puolet tyttöjä? Tämä olisi myös melko turvallinen ympäristö jossa harjoitusta saada, sillä tuota tehtävää voisi aina käyttää (teko)syynä uuden keskustelun aloittamiseen, ja lähestyttävä osapuoli voisi samalla myös kartuttaa omaa keskustelukiintiötään.

Muita vastaavia taitoja löytyy runsaasti. Olen joutunut omillani opettelemaan ainakin puheenvuoron ottamista ryhmäkeskustelussa ja keskustelun eri ulottuvuuksien (faktat, status, signalointi, sosialisointi) erottelemista toisistaan. Nettikeskusteluita pidempään seuranneet eivät varmaan ole erityisen eri mieltä siitä, että elämästä tulisi paljon mukavampaa jos ihmiset opetettaisiin ymmärtämään että kohteliaisuudella ja asiallisuudella voi usein olla paljon vakuuttavampi kuin hyökkäävydellä. Ja niin edelleen.

4. Kriittinen ajattelu. Monet ajattelevat (virheellisesti) esimerkiksi jotakin sensuuntaista, että koska mitään ei voi tietää varmasti, voi yhtä hyvin uskoa mihin tahansa. Samaan aikaan toiset takertuvat raudanlujasti täysin perustelemattomiin uskomuksiin, jotka uskovat absoluuttisesti tosiksi eivätkä edes yritä pyrkiä itsekritiikkiin. Molemmat ajattelutavat ovat vahingollisia. Ihmisten ajattelua tutkinut psykologi Keith Stanovich on kasannut pitkän listan haitallisia seurauksia joita puutteellisesta ajattelusta seuraa, sekä eritellyt eri ajatteluvirheitä tarkoituksenaan auttaa ihmisiä pääsemään niiden ylitse. Lesswrong.com -sivustolle on koottu pitkä sarja ajattelua ja tiedonfilosofiaa koskevia kirjoituksia, jotka aikoinaan mullistivat oman ajatteluni kokonaan ja tekivät siitä paljon selkeämmän ja jäsentyneemmän.

5. Onnellisuus. Aihetta tutkineet psykologit katsovat, että onnellisuus on ainakin osittain opeteltavissa oleva taito. Omaan lievään masennukseeni auttoi selvästi, kun luin listan masennukseen liittyvistä ajatusvääristymistä: pelkkä niiden tiedostaminen auttoi näkemään, miten naurettavia ne oikeasti olivatkaan. Oman onnellisuutensa kohottamiseksi on olemassa monenlaisia tapoja. Yksinkertaisimpiin kuuluu se, että koettaa muistaa hymyillä useammin: hymyilemme kun olemme hyvällä päällä, mutta hymyileminen saa meidät jo itsessään paremmalle päälle. Enemmän harjoitusta vaatiivia tapoja ovat mietiskely sekä itsensä opettaminen löytämään positiiviset puolet kaikesta. Itse koen eri tekniikoiden hyödyntämisen nostaneen keskimääräistä onnellisuustasoani aavistuksen, ja parhaina aikoina ne auttavat pitämään minut onnellisena ja hyväntuulisena koko päivän - siinä missä vielä vuosi sitten koin elämäni kohtalaisen harmaaksi ja innottomaksi.

----

Viisi uutta ainetta on varsin paljon, ja jotain tarvitsisi vastineeksi vähentää. Väitän kuitenkin, että vaikka esimerkiksi maantiede, biologia, fysiikka, kemia, ja oma peruskouluaikojen suosikkiaineeni historia ovatkin kieltämättä hyödyllisiä, peruskoulutasolla opetettuna niiden yhteenlaskettukin hyöty on pienempi kuin yhdenkään yllä mainitsemani viiden aineen yksinään. Uskonkin, että mikäli koulut keksittäisiin vasta nyt ja niiden opetusohjelma pitäisi laatia puhtaalta pöydältä, päädyttäisiin lähes yksimielisesti siihen että yllä käsittelemäni viisi oppiainetta ovat aivan liian tärkeitä, jotta niitä voisi jättää opetuksesta pois.

Muokkaus kello 15:30: Minulle kommentoitiin, että osa tästä sisällöstä on nykyisessä opetusohjelmassa jo. Se on varsin positiivista kehitystä, mutta epäilen kuitenkin ettei kaikkea ole, eikä etenkään sellaisessa laajuudessa kuin olisi jos kaikki viisi olisivat omia oppiaineitaan.

Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Hauska ja jossain määrin hyödyllinen lista. Itse toisin media- ja lähdekritiikin sekä vahvistaisin elämänkatsomustietoa tuhdilla annoksella etiikkaa.

Panu Horsmalahti

Kaiken kaikkiaan hyvä kirjoitus. Isoin ongelma on tosiaan se "turhien" aineiden pudottaminen pois. Uskonto olisi ainakin ykkösenä listalla. Historiantunneilla voitaisiin käydä nopeasti läpi muutamat isot uskonnot tms.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Pidennetään peruskoulua puoli vuotta per uusi aine. Ihmisillä on aikaa.

Kautsu (nimimerkki)

Ihmisillä on aikaa mutta yritysmaailmalla ei. Kaikki pitäisi saada mahdollisimmannopeasti tuottamaan rahaa yrityksille.

Mutta kuten muualla sanoin, noista ehdotuksista suurin osa kuuluu yhteen oppiaineeseen - tai itse asiassa kahteen: Kansalaistaito ja Elämänkatsomustieto. Näiden pitäisi oikeasti olla tärkeämmässä asemassa kuin nykyään mutta kun niillä ei taida olla taloudellista vaikutusta...

Mutta Kaj on ihan oikeassa noiden taitojen hyödyllisyydestä.

Mun lista (nimimerkki)

1. Selviytymisoppi. Sellainen oppi miten pärjää tuolla luonnossa mahdollisimman hyvin ja ymmärtää mitä luonnontuotteita kannattaa käyttää. Parhaimmat pääsisivät selviytymään joksikin hetkeksi autiolle saarelle.

2. Huutava työvoimapula-oppi. Kaikki työllistyy heti kun vanhukset vaan siirtyy syrjään. Opettajat uskottelee tälläistä ja sen takia maahanmuutto on myöskin oikeutettua, koska se työvoimapula on aivan valtava tulevaisuudessa.

3. Kiusausoppi. Tehdään tiimejä jossa kiusataan, mutta oman tiimin sisällä ei kiusata, mutta muita tiimejä kyllä. Kiusaaminen on osa elämää ja tälläisellä opilla sen hyväksyy paremmin. Väkivaltaa ei kuuluisi oppiin.

4. Itsepuolustuslajit kiusatuille.

5. Tee-se-itseoppi. Lisätään oppilaiden innovaatiokykyä että loihtivat roskasta jotain koristeellista tai hyödyllistä. Voivat muuttaa koko opin.

6. Nauruoppi. Oppilaat nauravat pidemmäksi ikänsä.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

4b. shakki, ilma-aseilla ampuminen kolmannella luokalla, tuliaseilla kuudennella luokalla ja sarjatuliaseilla yhdeksännellä luokalla, 1:50 000:een kartta, GPS, MGRS, suunnistus ja leiriytymien, uiminen, murtomaahiihto, puukon ja pistimen käsittely, luonnonmuonakotitaloustunnit ja karhun nylkeminen. Haulikko ja hirvikivääri sekä keveä ja raskas konekivääri. Lannoitepommit ja miinoittaminen. Käsikranaatin käyttö putkimiinana.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Koulussa ei tarvita kuin kaksi ainetta: matematiikka ja äidinkieli. Näiden kahden avulla voi laskemalla ja lukemalla oppia myös käytöksen ja suhteellisuudentajun: itse asiassa aivan kaiken.

Vieras (nimimerkki)

Koulu on ihan hyvä nykyisellään, ei siellä tarvita mitään draamoja tai muuta sellaista materialistisen katsomuksen opettelua. Monta lasta olen koulutielle saattanut, eikä juurikaan ole valituksia muusta kuin liialllisista kotiläksyistä silloin tällöin. Ei yhtään ainetta enää lisää. Uskontoa täytyy olla tietenkin, sehän on selvä, sillä koko meidän kulttuurimme on uskontoa.

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

Vieras: "Uskontoa täytyy olla tietenkin, sehän on selvä, sillä koko meidän kulttuurimme on uskontoa".
---
Samaa mieltä!
Uskonnon opetusta voisi jopa lisätä.
Esim. Jeesuksen Vuorisaarnan opetukset ovat yleispäteviä (Matt. 7-9. luvut) ja hyödyksi meille kaikille.
Monikohan tietää, mitä Vuorisaarna pitää sisällään!

Vieras (nimimerkki)

Ja ei kyllä mitään uskontoa. Jos sitä uskontoa on pakko olla niin sit voisi edes opetussuunnitelmaa muuttaa niin, että koko peruskoulun aikana käydään nää isoimmat uskonnot ja niiden opit laajemmin läpi kuin mitä omana kouluaikanani on käyty. Koko ala-aste oli minun aikana sitä "Jumala sitä, Jumala tota ja sit Jeesus näin" -roskaa. Ja sit ylä-asteella käytiin vaan nämä muut isommat uskonnot pääpiirteittäin läpi sen sijaan että olisi menty syvemmällekin. Itse en koe tätä evankelis luterilaista kristinuskoa lainkaan omakseni, joten eri uskontojen oppeja pitäisi käydä hyvin läpi jo sieltä ala-asteelta lähtien, sen sijaan että hehkutetaan vaan yhtä ja ainoaa uskontoa. Näin jokainen voisi löytää helpommin sen omalta tuntuvan uskonnon ja halutessaan sit vaikka ruveta myöhemmin kyseisen uskontokunnan jäseneksi.

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

Viisi ainetta, jotka toisit peruskouluun, tuntuvat mielekkäiltä.

5. kohta onnellisuus

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: "Jos haluat tulla onnelliseksi, perusta puutarha".
Siispä yhdeksi oppiaineeksi puutarhanhoito.
Teoriaa ja käytännön harjoittelua esim. omassa koulun puutarhassa.
Puutarhanhoito on monella tapaa mielekästä.

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus

Oiva yhdistelmä ja saa kannatukseni :)

Lahjomaton Kielisoturi Lasse Laaksonen (nimimerkki)

Ilman pakkoruotsia ei ole sydämen sivistystä, noiden kaikkien taitojen yhteistä nimittäjää (paitsi kriittisyys). Erityisen tärkeää on se, että pakkoruotsin opetus ja sen motivointisatuilu tuhoaa täydellisesti kriittisen ajattelukyvyn, jolloin sopeutuminen ylempiensä ohjeisiin sujuu helpommin.

Näinä päivinä olemme nähneet jälleen, miten ministeri Katainen uskoo koko ajan saamiinsa ohjeisiin ja välittää ne meillekin.

Joka ikinen heistä, joka aktiivisesti kannattaa EU:n löperöä rahan lappamista, kannattaa myös pakkoruotsia, hintaan 10 miljardia euroa per vuosi. Joka vuosi. Nyt jo kolmenkymmenen vuoden ajan.

Vieras (nimimerkki)

Jos noista tulee oppiaineita, niin silloinhan niistä tulee myös oppiarvoja. Sosiaalisten taitojen maisteri. Onnellisuuden professori. Empatian kandi.

Lokapoika (nimimerkki)

Markkina-arvoteoria ja paljon.

Vieras (nimimerkki)

"Markkina-arvoteoria ja paljon."

Markkina-arvoteoriaa - never ever. Ei ikinä.

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus

Opetusohjelmat ja todellisuus. Opetusohjelmissa annetaan ohjeita ja opettaja toteuttaa minkä kykenee tai viitsii. Kouluissa ja opettajissa on enemän eroja kuin gaussinkäyrässä (joka on aivan pöljä idea käytännössä) konsanaan.

On oikein hyvä tuoda tuoreita ajatuksia ja vaihtoehtoja koulujen sisältöön. Itsekin opettajana toimineena uskallan sanoa että uudistukset tapahtuvat aina jälkijunassa tolkuttoman byrokratian takia. Oppilaiden edustusta tulisi lisätä uudistuksien suunnittelussa ja päätöksen teossa.

Anna-Leena Nieminen

"Hyvinvointivaltiossamme" yksikään tavallinen kansalainen, lapsi tai vanhempi ei voi oikeasti vaikuttaa koulutuksen sisältöön.

Vieras

Mainitsemasi asiat ovat sisältöinä varsin hyviä, ja tosiaan osin jo kirjattu perusopetuksen ja lukion opetussuunitelmiin. Joskin muodoltaan hyvin epämääräisesti ja toteuminen jääkin sitten arvailujen varaan.

Oikeasti ongelmallista ehdotuksessasi on se, että vaikka nykymuotoiseen suomalaiseen koulujärjestelmään saataisiin kaikki viisi ujutettua, olisivat ne sen verran ristiriitaisia koulumaailman toimintatapojen kanssa, etteivät hyödyt todella näkyisi.

Havainnollistan tätä muutaman esimerkin kautta:

Miksi omistaa oppiaine kriittiselle ajattelulle, jos edelleen muiden aineiden tiedonkäsitys on tasoa "Jokaiseen kysymykseen on yksi oikea vastaus. Se lukee oppikirjan takana, mutta sinne ei saa katsoa. Se olisi huijaamista". Kriittinen ajattelu tulee sitoa kaikkeen opetukseen, eikä ulkoistaa omaksi lohkokseen. Aika haastehan tuo on.

Sosiaalisten taitojen kanssa vähän sama homma, kun koko koulutie on yksilökeskeistä suorittamista ja oppilaiden paremmuusjärjestykseen asettamista. Varmasti pelkästään sosiaalisesta vuorovaikutuksesta puhumalla voisi oppilaille paljon opettaakin, mutta sosiaalisten taitojen pitäisi myös olennaisella tavalla olla isompi osa oppimisprosesseja yleensä. Enkä nyt pelkästään tarkoita sitä miten laiska, mutta ikäisiään sosiaalisesti älykkäämpi lapsi ottaa ryhmätyöstä itselleen kaiken kunnian tekemättä hetkeäkään työtä.

En tiedä kuinka opettaa empatiaa tai onnellisuutta kouluissa, jonka opetussuunnitelmien sisällöt rakentuvat sille ajatukselle, että oppilaat ovat tulevaa työvoimaa niille aloille, jotka vievät suomen maan talouden kasvuun sitten joskus. (sen sijaan että yritettäisiin hahmottaa oppilasta kokonaisena ihmisenä)

Ajatuksena siis ihan kiva, mutta kyseisten aineiden vieminen kouluun muuttamatta perustavalla tavalla koulun toimintakulttuuria ja opetussisältöjä ohjaavia arvoja päädyttäisiin tilanteeseen, jossa opetetaan yhtä ja tehdään ihan jotain toista.

Vieras

Mainitsemasi asiat ovat sisältöinä varsin hyviä, ja tosiaan osin jo kirjattu perusopetuksen ja lukion opetussuunitelmiin. Joskin muodoltaan hyvin epämääräisesti ja toteuminen jääkin sitten arvailujen varaan.

Oikeasti ongelmallista ehdotuksessasi on se, että vaikka nykymuotoiseen suomalaiseen koulujärjestelmään saataisiin kaikki viisi ujutettua, olisivat ne sen verran ristiriitaisia koulumaailman toimintatapojen kanssa, etteivät hyödyt todella näkyisi.

Havainnollistan tätä muutaman esimerkin kautta:

Miksi omistaa oppiaine kriittiselle ajattelulle, jos edelleen muiden aineiden tiedonkäsitys on tasoa "Jokaiseen kysymykseen on yksi oikea vastaus. Se lukee oppikirjan takana, mutta sinne ei saa katsoa. Se olisi huijaamista". Kriittinen ajattelu tulee sitoa kaikkeen opetukseen, eikä ulkoistaa omaksi lohkokseen. Aika haastehan tuo on.

Sosiaalisten taitojen kanssa vähän sama homma, kun koko koulutie on yksilökeskeistä suorittamista ja oppilaiden paremmuusjärjestykseen asettamista. Varmasti pelkästään sosiaalisesta vuorovaikutuksesta puhumalla voisi oppilaille paljon opettaakin, mutta sosiaalisten taitojen pitäisi myös olennaisella tavalla olla isompi osa oppimisprosesseja yleensä. Enkä nyt pelkästään tarkoita sitä miten laiska, mutta ikäisiään sosiaalisesti älykkäämpi lapsi ottaa ryhmätyöstä itselleen kaiken kunnian tekemättä hetkeäkään työtä.

En tiedä kuinka opettaa empatiaa tai onnellisuutta kouluissa, jonka opetussuunnitelmien sisällöt rakentuvat sille ajatukselle, että oppilaat ovat tulevaa työvoimaa niille aloille, jotka vievät suomen maan talouden kasvuun sitten joskus. (sen sijaan että yritettäisiin hahmottaa oppilasta kokonaisena ihmisenä)

Ajatuksena siis ihan kiva, mutta kyseisten aineiden vieminen kouluun muuttamatta perustavalla tavalla koulun toimintakulttuuria ja opetussisältöjä ohjaavia arvoja päädyttäisiin tilanteeseen, jossa opetetaan yhtä ja tehdään ihan jotain toista.

Asukas-osakas (nimimerkki)

Asumis-oppi!

Maamme ehdottomasti kallein resurssi on asunrakennukset.

Jokainen asuu mutta pelisäännöt kuten oikeudet ja velvollisuudet ovat hakusessa.

Aku Ankka

Joko joku ehti ehdottaa taloustaitoja? En siis tarkoita vain keittiöhommia, vaan kykyä ymmärtää pääoman liikkeitä ja suunnitella edes hitusen omaa taloudellista tulevaisuuttaan, etteivät ihmiset kasvaisi pikavippien ottajiksi tai elämäntapatyöttömiksi.

Aku Ankka

Anna-Leenalle taas pisteet; hän huomasi sanoa asian, johon olemme surullisen tottuneita, mutta joka ei ole samoin muualla maailmassa.

Suomalaisetkin ansaitsisivat oikeuden vaikuttaa sekä oppiainevalintoihin että opetussisältöihin.

Vieras (nimimerkki)

Oman rajallisen kokemukseni mukaan kriittistä ajattelua opettaa vain riittävä ristiriitaisen tiedon saanti. Eli käytännössä kai koulutus ja elämä yhdistettynä. Ilman koululaitosten pakkosyöttöä ei ole mistä ammentaa, ilman elämän kolhuja ei ole mihin verrata.

Onnellisuudesta olen samaa mieltä. Se on paljon kiinni asenteesta. Voiko asenteeseen vaikuttaa? En tiedä.

Vieras (nimimerkki)

Kauniita ajatuksia – näihin pitäisi vaan saada kaikki vanhemmatkin mukaan. Kodeista ne ristiriidat ovat lähtöisin ja nykyisen kaltainen koululaitos on sitten miltei lopullinen naula arkussa – ja mitäpä tapahtuisikaan, jos lapset opetettaisiin ymmärtämään, että sisäinen kokemus on tärkeintä ja ulkoiselle menestymiselle ja suorittamiselle perustuva yhteiskuntamme oikeastaan hyvin sairas paikka...ei, niin ei saa päästä käymään, koska olemme riippuvaisia talouskasvusta..

VierasSus (nimimerkki)

Uskomattoman VIISAS lista. (Ei ironiaa)

Mutta kirjoittaja selvästi olettaa, että kaikki oppilaat olisivat yhtä älykkäitä kuin hän itse.

Tosiasiassa puolet porukasta on keskiarvon alapuolella, eikä se keskiarvokaan ole paljon. Meillä on tuhansia koululaisia, joilla ei ole mahdollista kiinnostua mistään, kun ei ole aivoja. Heille mahdollisimman yksinkertainen koulu ja vaatimaton työ on nykytilanteessa paras tulevaisuus, niin karulta kun se kuulostaakin.

Sitten, kun teknologia on niin kehittynyttä, ettei mistään (materiaalisesta) ole puutetta, jokaisella lapsella on ehkä useampi henkilökohtainen opettaja, jotka kantavat huonoillakin lahjoilla varustetun mukaan yhteiskuntaan. Mutta valtavia panostuksia se vaatii.

Juho Hartikainen (nimimerkki)

Olen kanssasi hyvin samaa mieltä. Olen yrittänyt miettiä erilaisia lähestymistapoja kyseisiin haasteisiin, ja nykyisessä koulujärjestelmässä näkisin yhtenä erittäin luontevana vaihtoehtona, että avaisimme elämänkatsomustiedon opetuksen kaikille vapaasti valittavaksi oppiaineeksi. Tällä hetkellähän n. neljä viidestä suomalaisesta ei saa opiskella elämänkatsomustietoa, koska he kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon ja joutuvat tästä syystä osallistumaan koulun uskontotunneille. Olen kuullut monien ehdottavan, että uskontotunnit tulisi kokonaan korvata elämänkatsomustiedolla, mutta en näe tätä tällä erää kovinkaan realistisena tavoitteena, vaikka se ideologisesti saattaisikin kuulostaa hyvältä. Aihealue on monelle hyvin henkilökohtainen, ja sen kanssa onkin hyvä edetä askel kerrallaan.

"Oikeus ET-opetukseen ev. lut. kirkon jäsenille!" -Facebook-ryhmä löytyy täältä: http://www.facebook.com/group.php?gid=353093837316

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Liityinpä tuohon ryhmään.

Tiitiäinen (nimimerkki)

Olen samoilla linjoilla jonkun jo kommentoineen kanssa, että koulu on luonteeltaan sellaista, että kaikkiin annetaan yksi vastaus.

Olen myös törmännyt mielestäni siihen, että kritiikin vaatimus tuottaa joskus vain pinnallista ja näennäistä kritiikkiä eikä se liity rakentavaan ajatteluun.

Minkä ikäisille kriittistä ajattelua voi sitten opettaa? Arvelisin, että 15 vuoteen asti olisi hyvä opettaa asioita 'sellaisenaan', koska miten voi kritisoida sellaista asiaa, jota ei tunne? Yläasteikäiset osaavat jo kritisoida jonkin verran. Siis jotkut, jotkut taas eivät. Ihmiset myös haluavat valmiita vastuksia eikä mitään "epäilemättä-kyllä-toisaalta"-maailmankuvaa.

Neroperse (nimimerkki)

Ongelmana on loppukädessä ihmiset.
Itsellä oli ilon/kauhun sekainen kokemus kokeellisista tunneista ala-asteella, jotka sisälsi pitkälti sitä itsetutkiskelua ihmisenä, muiden hyväksymistä keinä ovatkaan, ja tietenkin sitä, miten kaikkien kanssa tullaan toimeen. Kerran viikossa neljän vuoden ajan pitäisi tulla jotain tulosta, mutta yllätys, yllätys, nämä eivät loppupeleissä tehonneet juuri laisinkaan pysyviin ongelmiin. Kiusatut pysyivät kiusattuina, introvertimmille ihmisille kasaantui sosiaalisia ongelmia ja epävarmemmat ihmiset pysyivät epävarmoina ihmisinä.
Luokka oli pieni, mutta aiheutti ainakin yhden ihmisen dentiteettikriisiin ajautumisen, ja muutaman epäsosiaalisemman tapauksen toisiin ongelmiin. Koomisinta tässä oli eniten se, että luokkaa ei oltu koostettu laisinkaan ongelmatapauksista, vaan ne ilmenivät vuosien edetessä.
Toki, ehkä opetustunnit eivät sisältäneet parasta opetusta, tai kohdennettu juuri täysin yksistään kohtien 1, 3 ja 5 kohtaan, mutta sisälsi näitä sen verran paljon, että ainakaan parempia ihmisiä ne tunnit eivät kenestäkään meistä tehneet, mikä oli yksistään tuntien tarkoitus. Suurimpana kynnyksenä oli juuri se, että mikä tuntien tarkoitus on _lapsille_. Kyllä leikkien ja laulaen sitä aina jaksaa, mutta kun ei tajua pitkäkantoisempia tarkoituksia iässä, missä vartti tuntuu tunnilta, on todella vaikea ujuttaa oppeja, jotka eivät tunnu järjettömältä toistamiselta. Vastaavasti sitten kun kaikki tietää, miten helvettiä yläaste on, missä näitä eritoten tarvittaisiin, nousee juuri se jo alkanut klikkiytyminen kynnyskysymykseksi: miten opetat sosiaalisia taitoja porukassa, jossa kirjoittamaton koodi tarkoittaa sitä, että selkään puukotetaan ja kovaa.

Tiitiäinen (nimimerkki)

Tuohon onnellisuus-kohtaan lisäisin, että psykologiaahan voi opiskella lukiossa ja että siellä on tuota kognitiivista psykologiaa, joka oli tässä esimerkissä ratkaisun avain masentuneisuuteen.
Mielestäni psykologian opiskelu on kaksipiippuista, toisaalta sieltä voi löytyä välineitä työstää omia ongelmia, toisaalta niihin voi päästä entistä syvemmälle:) Psykologian lukeminen tuottaa myös sivuvaikutuksia: ihmissuhteiden ylianalysoinnin ja arkipsykologisoinnin, jotka eivät taas välttämättä ole mielestäni portti onneen.

Pekka Raukko

Empatiaa voi johonkin määrään opettaa, mutta se on myös yksilön perinnöllinen ominaisuus, eikä siten loputtomasti muokattavissa. Jos peilisolut eivät toimi, niin ne eivät toimi.

Empatiaan kyvyttömiä on aina ollut ihmisistä pieni osa, mutta vasta internet on mahdollistanut sen, että he ovat löytäneet toisensa ja voineet perustaa Piraattipuolueen.

Vieras (nimimerkki)

Opettaisivat meille psykologiaa jo heti yläkoulussa. Siinä pystyisi käsittelemään myös monia mainitsemistasi uusista ainevaihtoehdoista ja opettaisi oppilaita A J A T T E L E M A A N. Mielestäni psykologia olisi hyvin hyödyllinen muiden kouluaineiden lomassa, niitä myös omalla tavallaan täydentäen.
Ja vaikka tosiaan nämä vaihtoehdot olisivat oppiaineina kovin hyödyllisiä, jouduttaisiin aina tinkimään jostakin muusta. Esim. uskonnon pudottaisin kyllä mielelläni pois, minunkin mielestä on väärin, että tällä tavalla keskitytään pääpiirteisesti vain yhteen uskontotyyppiin, niitä kun on niin monia ja nyky-yhteiskunnassamme uskonnolla ei kuitenkaan ole enää juurikaan maallista valtaa. Sitä paitsi se myös jakaa väestöä. Opiskelkoon ihmiset uskontoaan, jos haluavat, on sillekin mielestäni annettava mahdollisuus, mutta älkää tehkö siitä pakollista.
Itse asiassasi ehdottamasi uudistukset voitaisiin periaatteessa tiivistää jopa yhdeksikin kouluaineeksi, siinä ei tosin pystyisi keskittymään jokaiseen yhtä paljon, mutta luulen että peruskoulutasolle jo tarpeeksi. Edellämainittua koulun pidentämistä puoli vuotta/aine-ehdotusta en kannata, mielestäni kaltaisessamme "sivistyneessä" yhteiskunnassa opiskeluunn käytetään muutenkin jo hyvin paljon aikaa, ottaen huomioon, kuinka vähän siinä ajassa loppujen lopuksi oppii uutta.
Itse olen 15-vuotias, käyn siis peruskoulun yhdeksännettä luokkaa ja mielestäni nykyinen oppijärjestelmä on edelleen hyvin puutteellinen, vaikka sitä onkin yritetty hioa. Yksi positiivinen askel on kuitenkin se, että nykyään nuortenkin annetaan tuoda enemmän omia näkemyksiään kuuluviin. Tosin "nuoret" lajitellaan edelleen yhdeksi erilliseksi ryhmäkseen.
Mainitsemasi kaltaisia uudistuksia järjestelmään kyllä mielestäni kaivataan, vaikkei toteutus aivan niin helposti käykään.

Vieras (nimimerkki)

Vastahyväksyttynä PP:n ei-aktiivijäsenenä toisin oman näkemykseni koko oppimista koskien:

Ensiksi kompataan Tapio o. Nevaa: "Koulussa ei tarvita kuin kaksi ainetta: matematiikka ja äidinkieli. Näiden kahden avulla voi laskemalla ja lukemalla oppia myös käytöksen ja suhteellisuudentajun: itse asiassa aivan kaiken."

Koska yhteiskunta tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa merkittäväksi, ja ihmisessä on sisäsyntyinen uutuudenvastustusmekanismi, tulisi kaikki koulu olla avointa piraattisessa mielessä. Suuri osa opetuksesta jo nyt toteutetaan niin, että kaikki aineisto on saatavilla sähköisesti, joten sen pitäisi olla avointa kaikille. Jos Sari.sairaanhoitaja haluaa vapaa-aikanaan opiskella IV-insinöörin taitoja, pitäisi opetussuunnitelma materiaaleinee olla vapaasti saatavissa.

Ehkä joskus vielä pääsemme eroon vain tutkintoon tähtäävästä koulutuksesta, ja avaamme kaiken opiskelun kaikille. Mehän sen opiskelun maksammekin, joten miksi aineisto, jota opetuksessa käytetään, ei voisi vapaana kaikille meille maksajille.

Vanhoja partoja on turha kammata, joten koulutasolta rakenteet uusiksi, ja kohti maailmaa, jossa kukin opiskelee mielenkiintojensa pohjalta.

Näin kasvanut ja kouluttautunut sukupolvi voisi viedä muutosta taas askeleen kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Saa tälläkin hetkellä lähes kaiken opintomateriaalin imuroitua (osin laittomasti), mutta tulevaisuutta voisi oikeasti miettiä yli 4v päähän.

Hyvä kirjoitus.

Shina (nimimerkki)

Kannatan. :) Etenkin empaattisuutta, onnellisuutta ja sosiaalisia taitoja kaipaisi enemmän. Nykyään moneltakin puuttuvat ne taidot, koska niitä ei korosteta nuorille tarpeeksi. Miksi joku geenitekniikka, tai vaikeamman tason matematiikka on tärkeämpää kuin ihmisten kanssa toimeentulemisen taidot? Tietenkin hyvällä matematiikalla pääsee paremmanlaatuiseen työpaikkaan, mutta jotta siellä työpaikassa jaksaa olla täytyy osata tulla toimeen muidenkin kanssa. Sosiaaliset taidot auttavat myös masentumiseen ja syrjäytymiseen, joka on koko ajan kasvava ongelma.

Uskon että ennenvanhaan nämä taidot oppi helposti kotona, koska yhteiskunta oli enemmän yhteisökeskeistä jossa täytyi koko ajan olla muiden kanssa tekemisissä. Nykyään nuoret jäävät liian paljon yksin, ja joutuvat tekemään omia (joskus vääriä) johtopäätöksiä siiten miten muiden kanssa toimitaan. Suurin osa kaipaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muiden läsnäoloa, mutta eivät tiedä mistä sitä etsisi.

Andro (nimimerkki)

Uusien aineiden sijasta kannattaisin integraatiota: teemoja, jotka sisällytetään oppiaineisiin. Kouluopiskelu on jo nyt pilkottu mekaanisesti oppitunteihin, jotka eristäytyvät omiin loosseihinsa ja "unohtavat" kyseisen luokan ulkopuolella tapahtuvat asiat - mukaan lukien toiset oppiaineet. Noin niin kuin kärjistetysti. Taitavat opettajat osaavat korjata tätä eristäytymisvinoumaa, mutta vaikea on tehdä mitään merkittävää muutosta, kun opetussuunnitelma määrää. Se, että tilalle tai lisäksi laitettaisiin "järkevämpiä" oppiaineita parantaisi tuskin perusongelmaa, eli oppiaineiden eriytymistä. Itse alaa tuntevana en kannata tämänhetkisen tieteenalapohjaisen oppiainejaon korvaamista jollain toisella jaolla tai jaon lisäämistä tuomalla mukaan uusia, erillisiä oppiaineita (onneksi se ehdotus etiikasta omana oppiaineenaan ei mennyt läpi).

En vastusta ajatusta, etteivätkö mainitsemasi oppiaineet olisi hyödyllisiä ja tosielämässä tarpeellisia, mutta haluaisin huomauttaa, että työelämäoppi tai empatia tai sosiaaliset taidot pelkkinä lokeroituina oppiaineina eivät vielä anna parasta mahdollista pohjaa kasvulle. Kouluelämä on oppilaille nykyiselläänkin hyvin pirstaleista. Jos keksit, miten mainitsemasi aineet voitaisiin integroida jo olemassa oleviin ainekokonaisuuksiin, niin siinä ollaan sitten viisauksien äärellä.

Ja sitten pitää muistaa sekin, että koulu ei voi tehdä kaikkea kasvatusta. Koulu antaa sen, mitä työelämä ja sitä ennen jatkokoulutuspaikat vaativat, tai ainakin pyrkii antamaan. Siksi kouluissa saattaa moni asia tuntua "turhalta"; jos ei aio työskennellä vaikkapa lääketieteen parissa mutta haaveilee elokuvakäsikirjoittajan ammatista, kemia ja biologia voivat vaikuttaa kovin turhilta aineilta, kun taas äidinkieli, kirjallisuus ja kuvataide tuntuvat tärkeiltä. Minkä verran pohjakoulutusta koulun on tarjottava lääketieteen opiskelijoiksi haluaville, mikä kaikki voidaan jättää suoraan yliopiston vastuulle? Ja halutaanko tähän maahan jo 12-vuotiaasta asti tapahtuvaa erikoistumista tietylle koulutus- ja ammattialalle, vaiko mahdollisimman monta avointa ovea tarjoavaa yleiskoulutusta?

Toimituksen poiminnat