Markkina-arvoteorian kriittistä tarkastelua
Kun näissä blogeissa nyt markkina-arvoteoriasta (MATista) jatkuvasti pölistään, päädyin etsimään Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta selvittäneekseni, mitä MAT tarkkaan ottaen oikein väittääkään. Kuten Laasanen itsekin toteaa, ei MAT ole hänen keskintöään, mutta hänen popularisoimansa tulkinta siitä on ehkä yleisesti tunnetuin.
Kirja on mainettaan parempi ja tekee monin osin varsin perusteltuja huomioita, mutta minua vaivaa siinä jatkuva yliyleistävä sävy. Otetaan esimerkkejä. Laasanen käsittelee markkina-arvoteoriaa kirjansa neljännessä luvussa, ”pariutumismarkkinat”. Hän antaa ymmärtää, että luku käsittelisi kaikenlaista suhteenmuodostusta: ”Heteroseksuaalinen yhteisö toimii muiden funktioidensa ohessa seksuaalisena markkinapaikkana, jossa ihmiset arvioivat toisiaan potentiaalisina partnereina, tapaavat partneriehdokkaita ja solmivat suhteita yhden yön suhteista aina avioliittoon asti” (s. 73). Hän mainitsee myös, että ihmiset asettavat potentiaalisia kumppaneitaan haluttavuusjärjestykseen, ja saattavat käyttää tässä monelaisia kriteereitä: ”jotkin ominaisuudet ovat yleisesti arvostettuja, toisten arvostus taas on pikemminkin henkilökohtaisten preferenssien tulosta” (s. 73).
Tähän asti kuulostaa ihan järkevältä. Koska kumppaneille asetetaan monenlaisia kriteereitä, pariutumismarkkinoiden tarkastelun voisi ajatella esimerkiksi ottavan esille moninaisia kriteereitä joita ihmiset saattavat käyttää, ja arvioida näiden suhteellista yleisyyttä. Laasanen ei kuitenkaan tee näin, vaan hän ottaa lähtöoletukseksi sen, että miehet etsivät parisuhdemarkkinoilta pääasiallisesti seksiä ja naiset maksua seksuaalisuudestaan: ”Sosiaalisen vaihdon teorian näkökulmasta voidaan olettaa, että miehet tekevät sen, mitä seksin saamiseksi vaaditaan, mutta eivät paljoa enempää. Jos mies saa seksiä ensimmäisillä treffeillä vähäisellä panostuksella, hän panostaa juuri sen verran, mutta jos miehen on seksiä saadakseen käytettävä huomattava summa rahaa ja mentävä naisen kanssa naimisiin, mies panostaa silloin vastaavasti niin paljon. ... Miehet toimivat kuten ostajat etsien hyvää seksiä tai paljon seksiä kuluttamatta siihen paljoa; naiset toimivat kuten myyjät, jotka haluavat korkean hinnan seksuaalisten huomionosoitustensa vastineeksi” (s. 78).
Suopea lukija voisi yrittää tulkita tämän osion tarkoittamaan vain sellaisia suhteita, joissa miehet tosiaan hakevat pelkkää seksiä. Lainatut kohdat käsittelisivät silloin siis vain pientä osaa yleisestä suhteenmuodostuksesta. Tämä tulkinta on jossain suhteissa perusteltu, sillä Laasanen puhuu tässä kohtaa ”seksuaalisista markkinoista”, ei ”parisuhdemarkkinoista”. Pidemmälle luettaessa käy kuitenkin selkeäksi, että Laasanen ajattelee samankaltaisen tilanteen pätevän yleisessä suhteenmuodostuksessa:
”Kiinassa miesenemmistö on kasvanut jo valtaviin mittoihin, ja vuoteen 2020 mennessä siellä arvioidaan olevan ... miehiä 30 miljoonaa enemmän kuin naisia. Osa miehistä jää siksi väistämättä ilman vaimoa, ja avioitumishalukkaat miehet joutuvat maksamaan yhä suurempia kustannuksia saadakseen vaimon. Lopputuloksena syntyy naisten hallitsemat markkinat, joilla vain rikkaimmilla miehillä on mahdollisuus avioitua” (s. 81). ”Lukumääräsuhde ei kerro pariutumismarkkinoiden aktuaalista kysynnän ja tarjonnan määrää, sillä kysyntä ja tarjonta ovat pohjimmiltaan seurausta seksuaalisista haluista” (s. 82). ”Miesten enemmistön kilpailijoita eivät ole pelkästään muut miehet, vaan myös valtio, jonka tarjoamat tuet saattavat edustaa houkuttelevampaa vaihtoehtoa naiselle kuin köyhän miehen ottaminen. Keskiluokkaisen miehen tulot tarjoavat naiselle kolme vaihtoehtoa: töissä käynti, kotona oleminen, tai jokin kombinaatio noiden välillä. Mutta jos mies on köyhä, noita vaihtoehtoja ei ole tarjolla, joten valtio saattaa tarjota naisille enemmän kuin köyhä mies kykenee tarjoamaan. Nainen saattaa silloin 'avioitua' mielummin valtion kuin köyhän miehen kanssa. Valtiosta tulee naiselle sijaismies ja köyhästä miehestä tarpeeton” (s. 92-93).
Sanoma on selkeä: miehet haluavat seksiä, naiset rahaa. Aiemmin mainitut vaihtelevat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan kokonaan, ja parisuhteenmuodostusta ohjaavat tekijät pelkistetään näihin kahteen haluun.
Näin rohkealle sanomalle luulisi esitettävän painavaa tukea. Hämmentävää onkin, ettei Laasanen esitä sellaista. Sen sijaan hän esittää luvussa ”seksuaalisen halun sukupuolierot” lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan miehet haluavat seksiä useammin ja useampien partnereiden kanssa kuin naiset. Tässä on kaksi ongelmaa: ensinnäkin, vaikka miehet haluaisivatkin seksiä enemmän kuin naiset, lienee ilmeistä ettei tämä vielä riitä osoittamaan että miehet hakisivat parisuhteesta pelkästään tai edes ensisijaisesti seksiä.
Toinen ongelma on, että tämä sivuuttaa yksilöllisen vaihtelun sukupuolien sisällä. Laasanen vetoaa esimerkiksi Baumeisterin ym. (2001) meta-analyysiin, jossa todettiin miesten seksuaalisen halun olevan voimakkaampaa kuin naisten. Kyseisessä analyysissä mainitaan mm. tutkimus, jonka mukaan 91% miehistä mutta ”vain” 52% naisista koki seksuaalista halua useita kertoja viikossa tai useammin. Toisessa siteeratussa tutkimuksessa mainittiin, että 60% aviomiehistä ja 32% vaimoista haluaisi harrastaa seksiä useammin. Kun nyt puolet naisista kokee monta kertaa viikossa seksuaalista halua ja liki kolmannes naisista ei saa mieheltään seksiä niin paljon kuin haluaisi, voitaneen unohtaa ajatus naisista pelkästään myymässä seksiä johon heillä ei itsellään olisi kiinnostusta.
Väite naisista etsimässä ensisijaisesti varakkaita ja korkealuokkaisia miehiä on vastaavasti hataralla pohjalla. Tätä väitettä perustellessaan Laasanen vetoaa mm. Haavio-Mannilan ym. (2003) tutkimukseen, jossa osoitettiin rikkaiden miesten saavan enemmän seksiä kuin köyhien. Tämä on totta, mutta erot eri sosiaaliluokkien välillä ovat suhteellisen pieniä. Tutkimuksessa näkyy esimerkiksi (epäselvä) kaavio, johon on piirretty suomalaisten miesten tulotason ja seksikumppaneiden välinen yhteys 1971- ja 1990-luvuilla. 1971-luvulla vähätuloisilla miehillä oli itseasiassa enemmän seksikumppaneita kuin hyvätuloisilla, ja 1990-luvullakin köyhilläkin miehillä oli ollut keskimäärin 11 seksikumppania siinä missä hyvätuloisilla miehillä oli ollut 18.
Kun mittarina käytettiin aavistuksen abstraktimpaa sosiaalista asemaa, ei sosiaalisen asemalla ollut 1971-luvulla merkittävää vaikutusta miehen taikka naisen seksikumppanien määrään, siinä missä 1990-luvulla ala- ja yläluokan miehet olivat harrastaneet suunnilleen yhtä paljon seksiä (12 vastaan 13 kumppania) ja keskiluokkaiset kaikkein eniten (18 kumppania). Sen sijaan naisten seksikumppanien määrä kasvoi myös vähän mutta tasaisesti heidän sosiaalisen asemansa kasvaessa (5, 6 ja 8 kumppania). Vastaavasti muissakin maissa korkeimman sosiaaliluokan miehillä oli ollut enemmän seksikumppaneita kuin alimman sosiaaliluokan, mutta erot olivat pieniä: Ruotsissa neljä, Virossa kolme ja Venäjällä kaksi partneria eroa. Naisten seksipartnerien määrä kasvoi myös heidän sosiaalisen asemassa kasvaessa Ruotsissa (alimman ja korkeimman luokan välillä eroa yksi partneri) ja Venäjällä (eroa kaksi partneria).
Toinen tutkimus johon Laasanen vetoaa on David Bussin (1989) kansainvälinen tutkimus, jossa haastateltiin ihmisiä 37 eri maassa. Vastaajilta kysyttiin mm. sitä, miten tärkeinä he pitivät kumppaninsa hyviä ansaitsemismahdollisuuksia skaalalla 0 – 3, jossa 0 oli merkityksetön ja 3 korvaamaton. Tuloksissa voidaan nähdä suuria kulttuurieroja: suurimmat keskiarvot naisten vastauksille ovat Indoneisasta (2,55), Zambiasta (2,33) ja Nigeriasta (2,30), siinä missä matalimmat ovat Alankomaista (0,94), Etelä-Afrikan zuluilta (1,14), Iso-Britanniasta (1,16) ja Suomesta (1,18). Kaikissa maissa ja molemmilla sukupuolilla raportoitu keskihajonta pyöristyy yhteen. Etenkin länsimaissa merkittävä määrä naisväestöstä raportoi siis, ettei kumppanin ansaitsemismahdollisuuksilla ole heille mitään merkitystä. Muutamassa maassa myös miehet pitivät naisen ansaitsemismahdollisuuksia tärkeinä (Kolumbia 1,72 ja Venezuela 1,66), ja Espanjassa ei miesten ja naisten toiveiden välillä ollut tilastollisesti merkittävää eroa.
Aavistuksen vakuuttavampia ovat maininnat eri urheilutähdistä ja poliitikoista, jotka kertovat harrastaneensa seksiä satojen ihmisten kanssa ja vietelleensä uusia naisia joka päivä. Tosin selitys, jonka mukaan naiset hakevat pääasiassa rahaa ei tässä tapauksessa toimi, koska kyse on varsin selkeästi yhden yön irtoseksistä, jossa rahansaantipotentiaali on varsin pientä. Sen sijaan selitys siitä että näiden ihmisten korkea status on ollut pääasiallinen vetoava tekijä on selkeästi toimivampi. Tämäkään ei tosin riitä osoittamaan, että naiset hakevat suhteesta pääasiassa statusta – se osoittaa vain, että on olemassa merkittävä osajoukko naisia joka haluaa suhteesta pääasiassa statusta.
Laasanen siis esittää, että miehet etsivät seurustelusuhteista lähinnä seksiä ja naiset pääasiassa statusta ja rahaa, ja onnistuu osoittamaan että miehet haluavat keskimäärin naisia enemmän seksiä, sekä että on monia naisia joita raha ja status houkuttavat. Tavoitteisiin nähden saavutus ei ole hirveän vakuuttava. Toisaalta hieman heikompi versio Laasasen teeseistä olisi jo paljon paremmin puolustettavissa: vaikuttaa täysin paikkansapitävältä, että naisten on miehiä helpompi saada seksiä, ja että sosiaalisesti paremmassa asemassa olevilla miehillä olisi jonkin verran helpompi löytää seurustelusuhteita kuin alemmassa asemassa.
Nämä asiat huomioonottaen Laasanen kirjoittaakin huomattavasti järkevämmin otsikon ”alempitasoiset miehet” alla. ”Alempitasoiset miehet” kuvaillaan kokemattomiksi, ujoiksi, heikon itsetunnon omaaviksi ja usein miesvaltaisilla aloilla opiskeleviksi ja työskenteleviksi, joilla on vaikeuksia löytää itselleen kumppania. Yleispätevinä seurustelusuhteen saamisen esteinä nämä tekijät ovat jo paljon uskottavampia kuin pelkkä rahaan ja yleiseen statukseen vetoaminen. Näiltä osin markkina-arvoteoria onkin varmasti oikeassa. Tässä yhteydessä mainitaankin, että monilla "alempitasoisista miehistä" on hyvä koulutus ja annetaan ymmärtää, että rahatilannekin on ainakin kohtalainen.
Vastaavien tekijöiden (ujous, heikko itsetunto, naisvaltaisilla aloilla työksentely) saattaisi tosin luulla pätevän myös naisten kohdalla, etenkin jos puhutaan seurustelu- eikä vain seksisuhteen saamisesta. Esimerkiksi Jokela & Keltikangas-Järvinen (2009) totesivat, että johtajuutta osoittava luonteenpiirre lisää suomalaisten todennäköisyyttä hankkia elämänsä aikana lapsia sekä miehillä että naisilla. Laasanen ei kuitenkaan vastaavasti käsittele ”alempitasoisia naisia”, vaan vetoaa vain yhdysvaltalaiseen tutkija Brian Gilmartiniin, jonka mukaan ujous ei ole naisille vastaavanlainen ongelma kuin miehille, koska miesten odotetaan tekevän aloitteet. Gilmartinin tutkimus perustuu kuitenkin 1970- ja 1980-luvuilla Yhdysvalloista kerättyyn aineistoon, eikä Laasanen tarjoa lähdeviitteitä väittämälle, että sama normi vallitsisi myös 2000-luvun Suomessa. Omiin kokemuksiini kyseinen väittämä ei ainakaan sovi, ja lyhyen epätieteellisen kaveripiirissäni tekemän kyselyn perusteella ei myöskään useimpien tuntemieni ihmisten kokemuksiin.
Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä kirjoitus. Arkielämän kokemusteni mukaan markkina-arvoteoria on vain osa totuus asioista.
Hyvä kirjoitus, jossa tulee kiteytettynä Laasasen tulkintojen ja markkina-arvoteorian käytön ongelmakohdat, lähinnä ihmiskuva ja yleistettävyys. Laasasta kritisoidaan ihan aiheesta naisvihamielisyydestä, sillä onhan hänen teksteistään luettavissa, että naiset ovat...no, huoria. Harvemmin tuodaan esille hänen mieskuvansa: miehet haluavat vain seksiä ja naimisiinmenokin tapahtuu lähinnä pakon edessä, jolleivat muuten seksiä saa. Tähän kuvaan ei mahdu nykymies, joka haluaa perheen, olla hyvä isä, joka viettää aikaansa lastensa kanssa.
Toinen ongelma on yleistettävyys ja mutkien suoraksi vetäminen kuten toit esille: " vaikka miehet haluaisivatkin seksiä enemmän kuin naiset, lienee ilmeistä ettei tämä vielä riitä osoittamaan että miehet hakisivat parisuhteesta pelkästään tai edes ensisijaisesti seksiä."
Aivan oma juttunsa on sitten nämä urheilutähdet ja missit, joiden parinvalintoja Laasanen seuraa juorupalstojen kautta. Hieman enemmän lähdekritiikkiä peliin tekisi hyvää.
Todellisuuden kuvaaminen ei tarkoita vihamielisyyttä. Jos naisia hakataan, ja tämän kertoo tutkimuksessa, ei se tarkoita eettistä hyväksyntää suuntaan tai toiseen, tai implikoi mitään vihaa. Eli jos naiset ovat "huoria", sen sanominen ääneen ei ole mitään naisvihamielisyyttä. Voit toki kritisoida tuota väitettä, jos koet sen virheelliseksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistys
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ennakkoluulo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seksismi
Lisäksi sivun ohjeet kommentoijille: "Älä esitä _sukupuoleen_, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia."
Nuo kirjasta lainatut kohdat ovat oleellisilta osiltaan muiden kirjoittamia. Esim. kohta...
”Sosiaalisen vaihdon teorian näkökulmasta voidaan olettaa, että miehet tekevät sen, mitä seksin saamiseksi vaaditaan, mutta eivät paljoa enempää. Jos mies saa seksiä ensimmäisillä treffeillä vähäisellä panostuksella, hän panostaa juuri sen verran, mutta jos miehen on seksiä saadakseen käytettävä huomattava summa rahaa ja mentävä naisen kanssa naimisiin, mies panostaa silloin vastaavasti niin paljon. ... Miehet toimivat kuten ostajat etsien hyvää seksiä tai paljon seksiä kuluttamatta siihen paljoa; naiset toimivat kuten myyjät, jotka haluavat korkean hinnan seksuaalisten huomionosoitustensa vastineeksi” (s. 78).
...löytyy tästä artikkelista, joka on eräällä tapaa koko kirjan lähtökohta.
http://www.csom.umn.edu/Assets/71503.pdf
Luvussa NAISTEN SEKSUAALINEN RESURSSI kerrotaan, että...
"Miesten arvokkaimmat seksuaaliset resurssit ovat sosiaalinen status, ulkonäkö, varallisuus, käyttäytymisen kyvyt romanttisten tunteiden herättämiseksi naisissa ja sitoutuminen."
Toisin sanoen sosiaalinen status listataan tärkeimmäksi resurssiksi.
Luvussa FUNKTIONAALINEN MONIAVIOISUUS sanotaan...
"Voidaan myös olettaa, että naiset, jotka ovat taloudellisesti miehistä riippumattomia ja jotka käyttävät ehkäisyä, voivat vapaammin valita partnerin halujensa mukaan kuin ne naiset, joita taloudellisten resurssien puute rajoittaa. Ilman taloudellisia resursseja naiset joutuvat laskemaan standardejaan miehen muiden ominaisuuksien kuin varallisuuden suhteen ja tyytymään siihen, mitä markkinoilla on tarjolla. Hyvin ansaitsevilla naisilla ei ole juurikaan syitä laskea miehen sosioekonomiselle statukselle ja ulkonäölle asetettuja kriteereitä."
Eli varallisuuden merkityksen naisen preferensseissä sanotaan riippuvan naisen omasta varallisuudesta.
MITÄ KIINAAN TULEE...
http://laonuo.blogspot.com/2009/02/kulttuurieroja-vol-1.html
Ystävänpäivä tuli ja meni, enkä osannut lainkaan arvata, että se on Kiinassa niin iso juttu. Sain viettää illan yksin asunnossani, sillä täällä pariskunnat hempeilevät ystävänpäivänä turhia säästelemättä. Feminismi tuntuu olevan täällä päin täysin vieras käsite, ja siksi ystävien seuraa oli tuona iltana erittäin vaikea löytää: jokainen tyttöystävä odotti miehensä hemmottelevan hänet piloille vain ja ainoastaan sukupuoleensa vedoten. Kuulin jopa, että eräs kiinalaisnainen oli haukkunut miesystävänsä pystyyn kuultuaan kämppiksensä saamista suklaista, kukista, ravintolaillallisesta ja punaviinistä. Toki vastaavia odotuksia on varmasti myös monilla suomalaisnaisilla, mutta en usko, että Suomessa ystävänpäiväodotukset ovat keskimäärin ihan yhtä korkealla.
http://www.tiede.fi/artikkeli/762/aasiassa_tikittaa_poikamiespommi
"Poikien suosiminen tyttöjen kustannuksella johtaa vääjäämättä siihen, että nuoria miehiä alkaa jossain vaiheessa olla liikaa. Hudson ja den Boer arvioivat nuorukaisten määrän Kiinassa, Intiassa, Afganistanissa, Bangladeshissa, Pakistanissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa. Tuloksena oli varovaisimpienkin arvioiden mukaan 90 miljoonaa ylimääräistä 15-34-vuotiasta aasialaismiestä vuonna 2020.
Ylijäämämiesten valtavasta määrästä seuraa ainakin se, ettei kaikille ei riitä vaimoa.
Jos vaimoa vaille voisi jäädä kuka tahansa Aasian nuorukaisista, olisi peräkamarin poikia tulevaisuudessa tasaisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa. Silloin miesten ylimäärästä ei koituisi erityistä yhteiskunnallista ongelmaa.
Vanhempien pyrkimys naittaa tyttäret sosiaalisesti ylöspäin aiheuttaa kuitenkin sen, että alimman sosiaaliryhmän miehet jäävät muita todennäköisemmin naimattomiksi, vaikka naisia olisi yhtä paljon kuin miehiä. Mitä suurempi naisvajaus, sitä useampi alimman luokan mies jää naimattomaksi."
"Nuo kirjasta lainatut kohdat ovat oleellisilta osiltaan muiden kirjoittamia."
Jjoo, voi olla. Mutta kuten olet todennut, kyseessähän nimenomaan ei ole sinun teoriasi, sinä vain olet tuonut sitä esille. Tottakai sinun pitäisi pystyä puolustamaan näitä esille tuomiasi näkemyksiä.
Hyvä kirjoitus, totean minäkin. Olen myös ihmetellyt tuota Laasasen niin kovasti korostamaa raha/seksi-jakoa, joka jakaa samalla sukupuolet, vaikka esim. moni nainen näinä päivinä tienaa enemmän kuin miehensä. Kyse on siitä, että nuo jutut liikaa sekä yksinkertaistavat että yleistävät. Ne jättävät pois esim. uskollisuuden, joka on siis eri asia kuin "vanhassa pysyminen on edukkaampaa tai vähemmän riskialtista". Minä ainakin pysyn puolisoni vierellä, vaikka hänestä tulisi invalidi köyhäläinen. Toki tämänkin voi varmasti selittää sillä, että hänellä on markkina-arvoa minulle enemmän kuin vaihtoehdoilla, kun saan tunnepuolella jotain korvaamatonta. Minä sen sijaan selitän sen sillä, että ihminen kykenee olemaan myös epäitsekäs ja huolehtimaan toisesta, vaikka eläisikin jonkun toisen kanssa onnellisempana.
"Toki tämänkin voi varmasti selittää sillä, että hänellä on markkina-arvoa minulle enemmän kuin vaihtoehdoilla, kun saan tunnepuolella jotain korvaamatonta. Minä sen sijaan selitän sen sillä, että ihminen kykenee olemaan myös epäitsekäs ja huolehtimaan toisesta, vaikka eläisikin jonkun toisen kanssa onnellisempana."
Eivät nämä ole nähdäkseni toisensa poissulkevia, vaan sama asia kahdella eri tavalla sanottuna.
Ottamatta kantaa siihen kuka on oikeassa, ihan kiva että joku edes älyllisesti yrittää haastaa Laastasta. Feministeistä kun ei siihen kuitenkaan tunnu olevan. :)
Yhteiskunnallisen ja psykologisen tason erottaa toisistaan siitä, että eri yhteiskunnissa ilmiöt ovat hyvin erilaisia, kun taas ihmisen psykologiset ilmiöt ovat melko samanlaisia eri puolilla maailmaa.
Naisten parinvalinta miehen varallisuuden perusteella on tällainen yhteiskunnallinen ilmiö. Toisissa maissa aviomiehen valinta miehen varallisuuden perusteella on täysin avoin ja hyväksytty ilmiö. Asiasta puhutaan avoimesti ja asia on kaikille selvä. Toisissa maissa on enemmän pyrkimystä ihanteena valita mies pelkästään henkisin perustein, mutta samalla miehen varakkuuden vaikutus hyväksytään. Pohjoismaissa vallitsevana ideologiana on, että nainen ei saa ainakaan liian suoraan ilmaista varallisuuden merkitystä miehen valinnassa.
Vaikka varallisuuden merkitystä ei sanota ääneen, niin varakkaan miehen suosimista on vaikea sosiaalisesti kontrolloida, sillä "ihmisethän rakastuvat kehen sattuvat" ja jos nainen vain "sattuu rakastumaan" helpommin varakkaaseen mieheen, niin naiseen ei voi kuitenkaan kohdistaa sosiaalisia sanktioita.
Tästä johtuen varakkaan miehen naimisen kieltävä sosiaalinen normi jää heikoksi. Päätös siitä, millä perusteella nainen valitsee miehen, jää lopulta naisen henkilökohtaiseksi ratkaisuksi. Missä määrin nainen elämässään antaa arvostuksen rahalle ja taloudelliselle asemalle vastakohtana muille arvoille - tämän yksittäinen nainen päättää aina itse.
On tärkeä huomata, että mitä enemmän nainen panee arvoa parinvalinnassaan miehen taloudellisille resursseille, sitä vähemmän valinnanvaraa jää miehen muiden ominaisuuksien perusteella valitsemiselle. Kilpailu hyvistä miehistä on kovaa, ja kaikki eivät voi saada komeaa, seksikästä, henkevää ja samalla myös varakasta miestä. Valinnanvara muiden ominaisuuksien kohdalla paranee, mitä vähemmän antaa arvoa varallisuudelle valinnassa. Mitä vähemmän valinnassa painotta rahaa, sitä paremman miehen ja sielunkumppanin todennäköisesti saa.
Kysymys ei ole suoraan moraalista tai moraalisääntöjen muutoksista, vaan muutos tapahtuu, kun naiset alkavat arvioida saavuttavansa elämässä onnen paremmin painottamalla rahan sijasta muita arvoja miehen valinnassa. Muutoksen takana on se, että naisten taloudellinen asema on parantunut miesten tasolle.
Haa haa :D Hienoa, että joku vihdoinkin teki tämän. Olin itsekkin ajatellut, että kirja pitäisi lukaista ja kritisoida kunnolla, koska ilmeisesti Laasasen blogin epätieteellisyyttä ei saa kritisoida, koska blogi ei ole tieteellinen julkaisu!? :DD
"Nuo kirjasta lainatut kohdat ovat oleellisilta osiltaan muiden kirjoittamia."
Etkö olekaan kirjoittanut kirjaasi itse? Etkö ole itse valinnut lähteet jota lainaat? Oletko esittänyt minkäänlaista kritiikkiä lähteisiin, ennen kuin olet päättänyt niitä käyttää kokonaisen kirjan pohjana?
Tieteen perustana on pyrkimys kumota olevassa olevat teoriat. Jos teet tiedettä, miksi näyttää siltä että olet vain "cherry pickannut" itsellesi sopivat lähteet?
Laatuesimerkki cherry pickingistä:
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49339-eroottinen-paaoma-osa-1
Miten kenenkään mielestä voi olla tieteellistä tai oikein leimata jotkut tieteellisen artikkelin osat oikeiksi tai vääriksi?
Salli mun nauraa. :D
Kirjan nimi on Naisten seksuaalinen valta, jossa omaa osuuttani on erityisesti seksualisen vallan käsitteen avaaminen.
Jotta tiedettäsiiin, mistä seksuaalinen valta on peräisin, pitää selittää ensin seksuaalisten halujen ja parinvalintapreferenssien tilanne. Niitä asioita ovat tutkineet muut kuin minä.
Lähteinä on käytetty kaikkia taloudelliseen viitekehykseen nojaavia lähteitä, mitä löytyi. Esim. Lähtökohtana käytetty Roy F. Baumeister (& co) kuuluu kuluu maailman huippu sosiaalipsykologeihin.
"Tieteen perustana on pyrkimys kumota olevassa olevat teoriat. Jos teet tiedettä, miksi näyttää siltä että olet vain "cherry pickannut" itsellesi sopivat lähteet?"
Tuota on esitetty aikaisemminkin, mutta itse asiassa käytin kaikkia lähteitä, mitä aihealueesta löysin. Ei feministisessä teoriassa edes juuri ole pariutumista käsitteleviä lähteitä, jos sitä tarkoitat. Eli minun tarvinnut jättää mitään relevantteja lähteitä ulkopuolelle.
Jos aiheenasi oli naisen seksuaalinen valta ja valitset sitä tukemaan yhden ainoan (ja vielä näköjään lapsenkengissä olevan) teorian, niin eikö se ole jo aika valikoivaa lähteiden käyttöä. Jopa tossa Baumeisterin artikkelissa tunnustetaan muiden "yhtä hyvien" teorioiden olemassaolo ja se että artikkelin suurin puute on noiden teorioiden vertailun puuttuminen:
"A limitation of this project was that it did not specifically
undertake to pit social exchange theory against
other theories. Indeed, we have proposed that in most
respects the social exchange analysis is compatible
with other theories, such as social constructionist approaches
and evolutionary theory."
Eikö esimerkiksi evoluutioteoria kelvannut naisen seksuaalisen vallan selittämiseen? http://www.tiede.fi/artikkeli/1255/seksin_luonnonhistoria_20_minuutissa
"Lähteinä on käytetty kaikkia taloudelliseen viitekehykseen nojaavia lähteitä, mitä löytyi"
Tähän neljä sanaa: Taloustiede ei ole tiedettä.
Ei ole olemassa mitään pysyviä kysynnän ja tarjonnan lakia, niin kuin luonnonlait ovat. Talousteoriat ovat jo itsessään niin epäluotettavia, että niihin pohjautuvat muut teoriat ovat suorataan roskaa.
Tiede ei ole myöskään henkilöstä kiinni, joten olkoon Baumeister kuinka arvostettu tahansa, se ei saa vaikuttaa hänen artikkeliensa arvosteluun. Artikkelin falsifointi-osiossa oli mielestäni todella liioteltuja päättelyketjuja. Olisi hauska tietää onko vertaisarvioinneissa kiinnitetty näihin huomiota. Saako niitä luetuksi mistään?
Maree,
Et siis ole lukenut kirjaa. Ja silti olet aivan vakuuttunut sen sisällöstä =D Jalkapallossa tehdään ensin maali, -jos tehdään, ja tuuletetaan vasta sen jälkeen. Myöskään matsin jälkeen näkee harvemmin hävinneen joukkueen tekevän tuuletuksia. Niin että voit vaikka hiljalleen lopetetella volttien heittelyä =)
Olen satavarma että Laasasen kirjoituksia on luettu ja luetaan femistien ja heidän miespuolisten mielistelijöidensä piirissä epätoivon vimmalla suurennuslasit kourissa tarkoituksena löytää edes jotain josta pääsisi sanomaan. Jospa vaikka sitten jollain asiayhteyksistä irroitetulla käsitemasturbaatiolla saisi sitten edes jonkun kyseenalaistuksen aikaiseksi.
Kuitenkaan feministisestä "tutkimuksesta" näillä pelastavilla ritareillakaan ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Ei vaikka feministien kirjallisissa tuotoksissa tuuban määrä on niin aivoja järisyttävän iso, ettei oikein tiedä edes mistä voisi aloittaa.
En tuuleta, en ole voittanut mitään. Tämä ei ole kilpailu. Nauran vain sille, kuinka joku voi noin varmmudella puhua teorian puolesta, johon on esitetty puutteita. Jos kyse olisi oikeasta tieteestä, totuuden etsimisestä, olisi Laasanen paljon epäilevämpi kirjoituksissaan, eikä puhuisi niin varmasti.
En ole lukenut kirjaa ja tietenkään en voi sitä kokonaisuudessaan arvostella. Kajn erinomainen kirjoitus toi kuitenkin esille asioita, joita minun mielestäni on oikeus kommentoida.
Itse asia ei minua oikeastaan kiinnosta, vaan tieteiden kriteerit. Se että etsitään totuutta ilman asenteita.
Vastakkainasettelu feminismiin on oiva. Molemmat näkemykset kun vaikuttavat vain politikoinnilta tieteen varjolla.
Minä olen aikoinani lukenut vain yhden tätä aihepiiriä käsittelevän teoksen, Esther Vilarin "Hyvin opetettu mies", ja täytyy todeta, että siinä naisen kirjoittamassa kirjassa sama asia esitettiin totuutena ehkäpä vielä kärkevämmin kuin ylläolevista sitaateista saa kuvan Laasasen kirjan tyylistä.
Mutta, kun puhutaan yleistyksistä, niin Esther Vilarin kirjan omistuskirjoituksessa sanottiin jotenkin näin: "Tämä teos on omistettu kaikille niille, joita kirjassa ei mainita, eli naisille, jotka eivät myy itseään ja miehille, jotka eivät suostu maksaman seksistä."
Muuten, kun yllä mainitaan avioliitto ikäänkuin kaikkein kalleimpana seksin ostomuotona, niin eihän mikään takaa seksin saamista avioliitossa. Päinvastoin, naisen kannalta katsottunahan vihkisormuksen jälkeen ei seksiä enää kannattaisi harjoittaa lainkaan, jos asia olisi niin yksioikoinen kuin Vilar tai Laasanen antavat ymmärtää. Korkeintaan lapsen saamiseksi, jotta mies tulisi selkeimmin kahlein sidotuksi avioliittoon.
Näissä ihmissuhdeasioissa vallitsee yleensä jonkinlainen itseään toteuttava mekanismi. Jos mies on niin epävarma omasta itsestään, että pyrkii saamaan seksiä vain rahalla (ja nyt tarkoitan ilotyttömarkkinoiden ulkopuolisia suhteita), niin kyllä sen naisetkin vaistoavat ja alkavat hyödyntää häntä. Jos taas miehellä ei ole aikomustakaan saada seksiä statuksensa tai taloudellisen dopingin kautta, niin hän saa sitä muuten, kuten edellä on todettu alemman sosiaaliryhmän miesten vilkkaasta seksielämästä.
"Jos mies on niin epävarma omasta itsestään, että pyrkii saamaan seksiä vain rahalla (ja nyt tarkoitan ilotyttömarkkinoiden ulkopuolisia suhteita), niin kyllä sen naisetkin vaistoavat ja alkavat hyödyntää häntä. Jos taas miehellä ei ole aikomustakaan saada seksiä statuksensa tai taloudellisen dopingin kautta, niin hän saa sitä muuten (...)"
Uskon, että juuri jotenkin näin asia yleensä menee. Jos mies "markkinoi" itseään parisuhdemarkkinoilla juuri varallisuutensa avulla, niin toki myös se ryhmä naisia, joka hänestä kiinnostuu, on ns. rahaorientoitunutta.
Hyvä kirjoitus sen perusteella, että ajattelen samoin. Laasasta täytyy kuitenkin muistaa myös kehua, koska hänen esiin tuomansa näkökulmat eivät ole merkityksettömiä ja luultavasti johtavat ajan myötä uusiin ja ehkä parempiin teorioihin ja kuvauksiin. MAT:n ulkopuolella Laasanen on sitä paitsi miesasian sankari (ja voisi ehkä säätää puhettaan vähitellen sen mukaiseksi). Nytkin edsukunnan nasiasiakeskustelu kääntyi edes hiukan tasa-arvokeskusteluksi varmasti osin Laasasen ansiosta. Ja Horsamalehden. Nostan hattua.
J. Gagarin: "Muuten, kun yllä mainitaan avioliitto ikäänkuin kaikkein kalleimpana seksin ostomuotona, niin eihän mikään takaa seksin saamista avioliitossa. Päinvastoin, naisen kannalta katsottunahan vihkisormuksen jälkeen ei seksiä enää kannattaisi harjoittaa lainkaan, jos asia olisi niin yksioikoinen kuin Vilar tai Laasanen antavat ymmärtää. Korkeintaan lapsen saamiseksi, jotta mies tulisi selkeimmin kahlein sidotuksi avioliittoon."
Itse asiassa, vaikka jätettäisiin tunteet, romanttinen "hömppä" yms. pois laskuista ja tarkasteltaisiin asiaa ihan puhtaasti tällaisen vaihtoteorian kautta (mitä MAT pitkälti on), niin naisella on edelleen muitakin syitä harrastaa seksiä avioliitossa kuin vain lisääntyminen (mikä sekin on jo ihan evoluution kannalta aika oleellinen syy). Tärkeimpänä on miehen sitouttaminen itseensä. Noin yleisesti ottaenhan asiaa on tutkittu ja seksin määrä avioliitossa laskee. Ja juuri nimenomaan naisen toimesta (miehet haluavat keskimäärin enemmän seksiä avioliiton pituudesta riippumatta). Lisäksi esimerkiksi miehen koulutustason, joka keskimäärin korreloi miehen tulojen, varakkuuden ja haluttavuuden kanssa, suhdetta seksin määrän laskuun on tutkittu ja tuloksena oli, että miehen korkeasta koulutuksesta seuraa enemmän avioseksiä. Nämä em. seikat itse asiassa tukevat ihan suoraan markkiarvoteoriaa. Tuon em. tutkimuksen koulutuksen vaikutuksesta oli muuten tehnyt nainen (tai ainakin hän oli päätutkija siinä) ja hänen oma arvionsa syystä oli nimenomaan se, että korkeamman koulutuksen omaavan miehen naisella on enemmän syytä pitää miehensä tyytyväisenä, tälle kun löytyisi muitakin ottajia. En jaksa kaivaa lähteitä, fiksu ihminen löytää ne kyllä itse esim. googlen avulla (hurraa moderni teknologia).
"Sanoma on selkeä: miehet haluavat seksiä, naiset rahaa. Aiemmin mainitut vaihtelevat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan kokonaan, ja parisuhteenmuodostusta ohjaavat tekijät pelkistetään näihin kahteen haluun."
Itse lähtisin siittä, että nainen voi tyydyttää omat sekin tarpeensa, mutta matalamman libidon avulla syntyvän vallan avulla pystyy hankkimaan muitakin etuja. Nainen voi siis valita monesta miehestä sen, joka on varakkain, vaikka jokainen miehistä voi keskimäärin tyydyttää seksitarpeet.
Kuten tilastollasi osoitit, on silti naisia jotka haluaisivat enemmän seksiä parisuhteessa. Se johtuu siitä, että libidoerot ovat aina keskimääräisyyksiä, ja niissä on tietty jakauma. Mutta yhteiskunnalliset valtastruktuurit syntyvät keskimääräisistä eroista. Ei ventovieraalla miehellä jolla on alhaisempi libido kuin tietyllä naisella ole mitään oikeaa valtaa, koska sosiaaliset normit ovat syntyneet keskimääräisyyksien ympärille. Valtaa voi syntyä ehkä parisuhteessa.
"ja onnistuu osoittamaan että miehet haluavat keskimäärin naisia enemmän seksiä, sekä että on monia naisia joita raha ja status houkuttavat."
Varmaan jokainen nainen ottaa mieluummin sen varakkaan tai korkean statuksen miehen, jos sellainen on tarjolla (ja muut ominaisuudet ovat identtiset). "Monia naisia" on vähän kömpelö yksinkertaistus mielestäni, on parempi tarkastella niin, että eri naiset välittävät eri verran statuksesta vs ulkonäöstä partnerin valinnassa.
Tosia pointteja, joskin
"Varmaan jokainen nainen ottaa mieluummin sen varakkaan tai korkean statuksen miehen, jos sellainen on tarjolla (ja muut ominaisuudet ovat identtiset)"
lienee aika triviaali väite - varmaan jokainen nainen muutenkin ennemmin valitsisi kahdesta ehdokkaasta sen, jonka jokin ominaisuus on parempi kuin toisella, mikäli sellainen ehdokas on tarjolla ja kaikki muut ominaisuudet ovat identtiset. Niin jokainen mieskin. :)
Lisäksi tuosta tulee väistämättä mieleen saippuaoopperat. Yhtäkkiä kuvioihin ilmestyy seurustelukumppanin äkkirikastunut ja kuolleeksi luultu identtinen kaksoisveli, joka naista hämmentääkseen tai muiden kierojen motiiviensa takia myös esiintyy köyhempänä kaksoisveljenään eikä nainen enää tiedä ketä suutelisi/naisi/kenen kanssa hankkisi lapsen. Onneksi alkujännitysten jälkeen myös naisen oma, kuolleeksi luultu kaksoissisar palaa ruutuun, ottaa omakseen naisen alkuperäisen meihen jonka kanssa oli kihloissa ennenkuin katosi, ja kaikki ovat tyytyväisiä siihen asti kunnes joku kaksosista tajuaakin olevansa enemmän kiinnostunut jostakusta toisesta.
Vähän todellisuutta peliin jookos? Jos näiden kommenttien tarkoitus on edes syvällisesti luodata pariutumismarkkinoita, eikä vain irvailla naisten rahanhimoisuudelle ja miesten aivottomalle seksinjahtailulle.
On mielestäni tosi outoa kieltää naisilta seksuaalinen nautinto ja sen haluaminen. Kuulostaa aika suoraan viktoriaanisen aikakauden ajattelutavalta. Hmm. Itse asiasa tuon sanominen ääneen alkio aiheuttaa liikaa yhteneväisyyksiä viktoriaaniseen ajattelutapaan, jonka mukaan mies on jalo ja nainen on huora, ja jonka mukaan miessukulaisten tehtävä on estää naisia toteuttamasta itseään. Ja tietysti unohdetaan se, että nämä jalot miehet harrastivat irtosuhteita täysin estoitta.
Kyllä naisetkin haluavat seksiä ja nauttivat siitä - se ei ole miesten etuoikeus. Tämä on itse asiassa suurin reikä näissä kirjoituksissa esitetyssä teoriassa. Teoria on kirjoitettu täysin toisen sukupuolen näkökulmasta edes tutustumatta myyvään osapuoleen, ja näyttäisi olevan jonkinlainen yritys pakottaa seksi ja seksuaalisuus kuluttaja-tuottaja-malliin tai kaupankäyntimalliin.
Lisäksi annetaan oikeasti perustelu varallisuuden mukaiseen parinvalintaan: jos vaihtoehtona on köyhyys ja nälkä, tai rikas mies jolle on pakko antaa, yleensä valinta on aika itsestään selvä. Valitettavasti monissa kulttuureissa naiselle ei anneta mahdollisuutta itse elättää itseään, joten tällainen osto-markkina on aivan olemassaoleva. Olen kuullut tästä käytettävän termiä järkiavioliitto vastapainona tunteiden puolta painottavalle avioliitolle.
"On mielestäni tosi outoa kieltää naisilta seksuaalinen nautinto ja sen haluaminen."
Samaa mieltä. Enpä ole huomannut kenenkään sitä ehdottavan.
"Kyllä naisetkin haluavat seksiä ja nauttivat siitä - se ei ole miesten etuoikeus."
Tästä ovat kaikki samaa mieltä.
"Teoria on kirjoitettu täysin toisen sukupuolen näkökulmasta edes tutustumatta myyvään osapuoleen, ja näyttäisi olevan jonkinlainen yritys pakottaa seksi ja seksuaalisuus kuluttaja-tuottaja-malliin tai kaupankäyntimalliin. "
Laasanen on tutustunut tutkimuksessaan kumpaankin sukupuoleen, koska sukupuolten erot ovat yksi ydinasia markkina-arvoteoriassa.
"Valitettavasti monissa kulttuureissa naiselle ei anneta mahdollisuutta itse elättää itseään, joten tällainen osto-markkina on aivan olemassaoleva."
Se on olemassa jokaisessa valtiossa.
Tämä oli hyvä kirjoitus.
Taloustieteiden rational man -ihmiskäsityksen samaistaminen parisuhdemarkkinoihin on ongelmallinen oikaisu ja asettaa tarkasteluperspektiivin liian korkealle. Kyseinen samaistus vie itse asiassa pohjan koko markkina-arvoteorialta. Laasanen käsittelee ominaisuuksia pysyvinä, mikä on harha-askel. Ihminen voi varallisuudestaan ja statuksestaan vaikuttaa merkittävästi omaan seksielämäänsä omalla käytöksellään.
Parinmuodostus on paljon laajempi ja monisyisempi prosessi kuin auton osto, yritysfuusio tai asunnon valinta. Taloustieteen rational man -ihmiskäsitys oikoo tietoisesti mutkia, jotta ihmisten toimintaa voitaisiin asettaa edes jonkinlaisiin malleihin. Laasasen teorian ongelma on, että tämä ihmiskäsitys on irrotettu kontekstistaan ja vaihdettu uuteen olettaen, ettei kontekstinmuutos vaikuta teorian toimivuuteen. Kahden ihmisen dynaamisessa suhteessa - jopa lyhytaikaisessa - vallitsee ihan eri logiikat kuin taloustieteiden vaihdantaa ja valintoja koskevissa oletuksissa.
Hyvä Kaj, well done.
Onpas kiva että joku jaksaa oikeasti muodostaa ajattelemalla mielipiteen tästä aiheesta, eikä vaan asetu sokeasti puolesta tai vastaan. Olet ehkä noin ensimmäinen johon törmään.
Kieltämättä Laasasen markkina-arvoteoria ei ole ongelmaton, mutta ei täysin ansiotonkaan. Ainakin aihe on sellainen että siitä on rehellisyyden nimissä ihan hyvä puhua.
Itse olen vähän sitä mieltä että olennaisempaa olisi tuoda esiin seksisuhdemarkkinoilla (myös) naisten puolella vallitseva kaksinaismoralismi ja huomioida että juuri se on omiaan aiheuttamaan niitä ongelmia joista naiset sitten itse valittavat.
Siis tämä Laasasenkin käsittelemä "paradoksi", jossa naiset sanovat haluavansa mukavia ja kunnollisia miehiä, mutta silti varmin tapa saada naisia on olla itsekeskeinen pelimies tai seksistinen öykkäri. Se taas kannustaa useampia miehiä valitsemaan jomman kumman noista kahdesta "taktiikasta", ja jättää naiset itkemään kuinka niitä "kunnon miehiä" ei löydy mistään.
Käytännössä näkisin että kyseessä on naisten oma versio huora-madonna -kompleksista, erona vain se ettei aiheesta puhuta juurikaan julkisesti, eivätkä pitkälti siitä syystä naiset ole yhtä valmiita käsittelemään sitä omalla kohdallaan.
"(...) varmin tapa saada naisia on olla itsekeskeinen pelimies tai seksistinen öykkäri."
Tämä idea esiintyy hämmästyttävän usein niin Laasasen itsensä kirjoituksissa kuin niiden kommenttiosioissa. Koska väite on mielestäni virheellinen tai ainakin rajusti liioiteltu, olen pyytänyt useita kertoja jonkinlaista tutkimustietoa tms., joka osoittaisi asian todellakin olevan näin. Väitettä on kuitenkin yleensä perusteltu lähinnä omilla havainnoilla, nettikeskusteluilla, naisten-/miestenlehtikirjoituksilla ja muistaakseni parilla aivan erilaisessa sosiaalisessa, kulttuurisessa ja ajallisessa kontekstissa tehdyllä tutkimuksella. Siis toisin sanoen ei oikein millään, mitä voisi ottaa kovin tosissaan tai pitää ainakaan laajemmassa mielessä suomalaista pariutumiskäytäntöä kuvaavana
Tästä syystä olenkin tullut siihen tulokseen, että kyseessä on lähinnä jonkinlainen (anteeksi nyt vain) tekosyy, omaa oloa helpottava valkoinen valhe, jolla itseään mukaviksi ja kunnollisiksi itseään kuvailevat miehet (ovatko he sitten tuota naisten mielestä, onkin toinen kysymys) vierittävät huonon menestyksensä pariutumiskuvioissa naisten syyksi.
"The results of this study seem to indicate that young
women equate nice guys who are physically attrac-
tive, funny/witty, strong, confident, romantic, excit-
ing, and someone their friends would like with “good
guys,” but that being perceived as sweet/nice has the
potential to turn that same nice guy into a “too nice,”
“loser guy.” Young women appear to see fun/sexy
guys as general purpose dating partners especially
during the experimental phase, and they may be
more willing to favor his personality traits over those
of a nice guy when (they think) their perceptions of
fun/sexy guy have been confirmed by their friends."
"In the end, young women
may continue to claim that they find certain quali-
ties in a “good guy” nice guy as highly desirable and
that they want to be in a committed relationship with
one man as their ultimate goal, but, at the same time,
they seem content to spend “the meantime and in-
between-time” going out with fun/sexy guys who may
or may not turn into “jerks.”"
Young Women’s Dating Behavior: Why/Why Not Date a Nice Guy?, Anita K. McDaniel 2005
http://www.springerlink.com/content/70644556t5nun557/fulltext.pdf
Tutkimuksessa fun/sexy guy:lla oli samoja ominaisuuksia kuin "jerk":llä.
"First, in Yanomamö culture, like most all hunter-gatherer (and agricultural and pastoral) societies, violence occurs either continuously or frequently. It is the men who are more aggressive and violent. And it is the most violent men that are successful at being selected for sex."
http://www.avoiceformen.com/2010/09/06/nothing-makes-a-gina-tingle-like-...
"According to Peter Jonason, lead study investigator, although society tends to look down upon these "negative" dark triad personality traits, there seems to be quite an upside to being a bad boy."
http://abcnews.go.com/Health/story?id=5197531&page=1
http://panuhorsmalahti.fi/tilastot/male_sex_partners_vs_arrested.png
Pidätetyistä kukaan ei ollut pakkoselibaatisssa.
Yanomamot ovat kyllä todella huono esimerkki siitä, että naiset valitsevat ääliöitä, vaikka sanoisivat suosivansa kivoja miehiä. Ensinnäkään, tuossa ei sanota mitään siitä, että yanomamo-naiset väittäisivät suosivansa kivoja miehiä. Toiseksi, yanomamot ovat yhä metsästäjäkeräilijöitä, joiden keskuudessa se, joka pystyy hakkaamaan toisen, on kukkulan kovin kuningas ja täällä on jo todettu, että kukkulan kuninkaat saavat eniten pesää. Kolmanneksi, yanomamojen keskuudessa naisen totta vie kannattaa valita mahdollisimman aggressiivinen mies seksikumppanikseen, koska hän tarvitsee miehen suojaa. Miehetön nainen on vapaata riistaa muille miehille - erään antropologin vaimo esimerkiksi raiskattiin lukemattomia kertoja, kun heimo luuli, että antropologi on kuollut eikä enää suojelemassa vaimoaan (vaimo oli yanomamo). Ei naisen kannata tuollaisissa oloissa investoida yhtään mitään mieheen, joka ei kykene puolustamaan itseään.
Yanomamot ovat kyllä todella huono esimerkki siitä, että naiset valitsevat ääliöitä, vaikka sanoisivat suosivansa kivoja miehiä. Ensinnäkään, tuossa ei sanota mitään siitä, että yanomamo-naiset väittäisivät suosivansa kivoja miehiä. Toiseksi, yanomamot ovat yhä metsästäjäkeräilijöitä, joiden keskuudessa se, joka pystyy hakkaamaan toisen, on kukkulan kovin kuningas ja täällä on jo todettu, että kukkulan kuninkaat saavat eniten pesää. Kolmanneksi, yanomamojen keskuudessa naisen totta vie kannattaa valita mahdollisimman aggressiivinen mies seksikumppanikseen, koska hän tarvitsee miehen suojaa. Miehetön nainen on vapaata riistaa muille miehille - erään antropologin vaimo esimerkiksi raiskattiin lukemattomia kertoja, kun heimo luuli, että antropologi on kuollut eikä enää suojelemassa vaimoaan (vaimo oli yanomamo). Ei naisen kannata tuollaisissa oloissa investoida yhtään mitään mieheen, joka ei kykene puolustamaan itseään.
Ei naisen kannata valita aggressiivisinta miestä puolisoksi. Jos näin olisi, niin kaikkein aggressiivisimmat miehet valikoituisivat useimmiten isiksi, ja lajin miehistä tulisi niin aggressiivisia, että he tappaisivat lajikumppaninsa jo lapsena.
Biologisesti aggressiivisuutta lajeilla rajoittaa se, että mitä aggressiivisempi yksilö on, sitä todennäköisemmin se johtuu kamppailuun toisen lajin edustajan kanssa, ja sitä todennäköisemmin se itse kuolee tai vahingoittuu pahasti kamppailussa. Samalla tavoin, mitä aggressiivisemman miehen valitset, niin sitä todennäköisemmin tämä mies kuolee jossain kamppailussa toista miestä vastaan. Tällöin nainen jää ilman miestä, ja hän kokee antropologin vaimon kohtalon. Lisäksi esimerkiksi Achee intiaanit tappavat myös leskeksi jääneen naisen lapset, koska katsovat, että ilman miestä ei nainen pysty elättämään lapsiaan siihen ikään asti, että lapsi tulisi itse toimeen.
Ahola
Yksinkertaistat. Vedät yhtäläisyysmerkin aggressiivisuuden ja typeryyden/henkisten ongelmien välillä, oletat ihmismiehen olevan typerämpi kuin monet muut nisäkkäät, jotka myöskin välttävät fyysistä konfliktia viimeiseen saakka, eivätkä mielellään tapa toista, vaan uhoavat ennemmin mutta pitävät tietyt rajat nekin. Sen lisäksi oletat, että kuolema on luonnollinen seuraus yhteenotosta, vaikka tietenkään niin ei ole. Pikemminkin kuolema on vahinko. Ihmisen aggressio on luonteeltaan tehokkainta, sillä suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys tekee siitä jotakin, mille ei ole tuhovoimassaan mitään vertaista tällä planeetalla, yhdistettynä jonkinlaiseen altruismiin, ihminen tuhoaa jopa itsensä vahingoittaakseen aggressionsa kohdetta.
Aggressio näyttäytyy myös muilla elämän alueilla kuin fyysisen tai henkisen väkivallan. Aggressiivisuus on parhaimmillaan voimavara, riskinottokykyä, uskallusta ja innovointia. Sen lisäksi aggressio auttaa pitämään arvoja ja järjestystä; Mikään arvo tai valta ei ole irti taustalla olevasta väkivallasta. Aggressio ei ole väkivallan edellytys, mutta auttaa siinä kummasti.
Erinomainen kommentti ja hyvää tekstiä. Kritisoimasi kirjoittaja näemmä on jumiutunut esiteiniasteelle, koskei pysty näkemään parisuhteessa muuta kuin seksiä. Ja tunnen oikeasti aika vähän naisia, jotka oikeasti haluaisivat vain maksua seksistä. Useimmat oikeasti haluavat aivan muita asioita - ja tästä johtuen myös kumppanin valinnassa kriteerinä ei ole raha.
Laasanen näyttää tekevän saman virheen mitä monet muutkin nykyisen sosioekonomisen dogman seuraajat: yliyksinkerstaivat asiat yhden muuttujan järjestelmiksi. Heille ei tunnu menevän jakeluun se tosiseikka, että todellisuus on liian monimutkainen alle 4 muuttujan käyttöön - ja silloinkin lähes aina menetetään merkittävää tietoa.
Itse en koskaan ole edes ajatellut maksavani seksistä tai valitsevani kumppania vain seksin takia. Se on minulle täysin vieras ajatus, joten olen vasta-esimerkki, joka kumoaa tämän MAT-teorian. Tosin näillä sosioekonomisilla teorioilla, joiden tarkoitus on pönkittää tiettyä ideologiaa ei ole yleensä minkäänlaista haluakaan kritiikin käsittelyyn.
Ihmisten pariutumismekanismeista tiedetään lopulta aika vähän. Kaikki nämä MAT-tyyppiset teoriat, samoin kuin telaketjulogiikka on mustavalkoista.
Itse uskon parinmuodostukseen vaikuttavan lukuisat asiat, joista on vaikea saada yhtä nippua. Esimerkiksi feromoneille ei kukaan anna arvoa, koska se ei ole loogista, mutta biologinen fakta. Intuitiivinen kehonviestinnän tulkinta tapahtuu alitajuisella tasolla, joten tietyllä hetkellä oleva sosiaalinen asema ei ole vakio edes havainnoitsijan vinkkelistä. Älykäs pystyy kohottamaan asemaansa, ja nämä ovat puolitiedostomattomalla tasolla toimivia viettejä, kun tällaisessä älyllisessä luuserissa näkee (ja haistaa) menestyksen, turvallisuuden ja onnen.
Vaikeita asioita ovat.
Feromonit vaikuttavat paljon - mutta se ei sovi näiden 1800- ja 1900-luvun alun maailmankuvasta kumpuavien teorioiden kuvaan ylväästä älykkäästä miehestä. Valitettavasti tämä kuva on aivan yhtä totuudenmukainen kuin erään 3. valtakunnan Eugeniikka - ja molemmat perustuvat aivan samaan maailmankuvaan.
Mielestäni tiedemies, joka laittaa sormet korviin ja rupeaa hokemaan raparperia jonkun ottaessa esiin tosiseikan, että ihminen on eläin, ei ole tiedemies vaan uskovainen. Ero on hyvin tärkeä: uskovaiselle dogma ja auktoriteetit ovat tärkeämpiä kuin tosiasiat. Tiedemiehelle näin ei pitäisi olla, vaan kaikki teoriat ovat vain hypoteeseja, jotka on koska tahansa kumottavissa.
On aika ottaa seuraava asken polulla, jonka Darwin aloitti ja hyväksyä ihmisten olevan laumaeläimiä. Ainoa merkityksellinen seikka millä eroamme muista on teknologian kehittäminen. Ja tämä tie on tuonut aika paljon pahaa hyvän lisäksi. Vaikken luddiitti olekaan, täytyy myöntää, että maapallon ekosysteemin mittapuulla ihminen on tehnyt paljon enemmän tuhoa kuin hyötyä teknologiallaan. Lisäksi on aika hahmottaa, että maapallolla on yksi peto joka on selvästi yli muiden - yksikään muu petoeläin ei ole saanut aiheutettua samanlaista tuhoa ja tappotilastoja kuin "älykäs" ihminen. Muut pedot eivät yhdessäkään pääse edes lähelle.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 36 kommenttia