Eläköön raaka kilpailu ja turvattu elanto
Talouspoliittinen filosofiani pähkinänkuoressa. Koko kansaa hyödyttävän talouspolitiikan löytämiseen liittyy tietty ristiriita. Toisaalta taloudelle on hyväksi, mikäli markkinoilla sallitaan mahdollisimman raaka kilpailu. Toisaalta ihmisten turvallisuudentunteelle on hyväksi, mikäli markkinoilla ei sallita mahdollisimman raakaa kilpailua. Ratkaisu on sallia raaka kilpailu, mutta taata kaikille kohtuullinen elintaso ammatista huolimatta.
Raa'alla kilpailulla tarkoitan esimerkiksi sitä, että kannattamattomien yritysten ja teollisuudenalojen annetaan vapaasti mennä konkurssiin, eikä ruveta harrastamaan tukitoimia vaikkapa sulkemisuhan alla olevien tehtaiden suojaamiseksi. Samoin päästetään ulkomaalainen halpatyövoima vapaasti kilpailemaan kotimaisen kanssa, eikä yritetä pakottaa heitä toimimaan kotimaisten työehtosopimusten mukaan mikäli palkka on heidän mittapuullaan kohtuullista.
On selvää, että kansa kokonaisuutena hyötyy tämänlaisesta politiikasta. Palveluitaan tai tuotteitaan myyvät - olivat nämä sitten yksittäisiä työntekijöitä tai kokonaisia yrityksiä - joutuvat vaikeuksiin kun heidän tuotteilleen tai palveluilleen ei enää ole kysyntää. Toisin sanoen heidän entiset asiakkaansa ovat löytäneet tavan saada haluamiaan asioita muualta halvemmalla tai paremmalla laadulla. Valtion tuki näille tahoille tarkoittaa, että koko kansalta kerättyjä verorahoja käytetään pienen vähemmistön taloudellisen aseman pönkittämiseen ja estetään yhteiskuntaa kehittymästä. Sen sijaan että ihmiset joutuisivat parantamaan palveluitaan tai laskemaan hintojaan, voivat he tuen turvin tehdä asioita ilman tarvetta muuttaa tai parantaa mitään. Valtiot olisivat aikoinaan voineet hidastaa tietokoneiden kehitystä ylimääräisillä veroilla suojellakseen sitä ammattikuntaa, joka käytti päivät pitkät tieteellisten laskutoimitusten tekemiseen käsin. Uskooko joku, että asiamme olisivat nyt paremmin jos näin olisi aikoinaan tehty? Tai jos jäänmyyjiä olisi suojeltu pakastinvalmistajia vastaan?
Toisaalta on myös selvää, että raaka kilpailu tuottaa epävarmuutta päivittäiseen elämään. Kun firmoja ei suojella ja ulkomailta saattaa milloin tahansa tuppautua halvempaa työvoimaa, eivät ihmiset enää voi luottaa saavansa samalta työnantajalta palkkaa ensi vuonnakin. Olisi vähintäänkin kohtuullista, ettei ihmisten tarvitsisi elää jatkuvassa epävarmuudessa ja stressissä.
Luonnollinen ratkaisu näihin ongelmiin on varmistaa, että maassa on mahdollisimman vahvat ja joustavat turvaverkot. Meidän tulisi luoda järjestelmä jossa kuka tahansa voisi luottaa siihen, että työttömyyden osuessa kohdalle he saisivat välittömästi ja ilman ongelmia riittävää tukea pärjätäkseen kunnes löytävät uuden työn. Sen sijaan että ihmisiä kiusattaisiin mielivaltaisella kohtelulla, pitkillä viiveillä tukien saamisessa tai tukien menettämisellä lähes yksi-yhteen ansiotulojen kanssa, olisivat tuet varmoja ja kannustavia. Kaikki voisivat tehdä töitä varmana siitä, että jos tässä hommassa menee kehnosti, niin yhteiskunta tulee kyllä vastaan. Esimerkiksi Vihreiden perustulomalli olisi selkeä edistysaskel tähän suuntaan.
Lisätty 16:36: Selvennyksenä mainittakoon, että vastustan tässä tekstissä vain sellaisia tukitoimeenpiteitä, joiden ainoana motivaationa on liiketoiminnan jatkaminen sen tekijöiden elintason turvaamiseksi. Sen sijaan en (välttämättä) vastusta esimerkiksi vähemmän saastuttavien firmojen tukemista ympäristönäkökannoista johtuen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kuule Kaj !
Koen TUSKALLISEN SYVÄSTI ETTÄ SÄ ET YMMÄRRÄ !
OLEMME ITSE OMAN TUHOMME AIHEUTTANEET!
TYÖVOIMAVEROT TAPPAVAT TYÖLLISYYDEN ELI TEHOKKAIN TAPPAJA ON TYÖN HINTA
Työn järjettömän korkeat sivukulut, tappavat työllisyyden nopeasti ja pysyvästi!
– 3000€ kuukausipalkka x 12 x 1,8 = vuosikustannus työnantajalle
+ 65 000€!
TÄMÄ 65.000 € on vielä kerrottava 2 – 4 x jotta saadaan tarvittava vuosiliikevaihto, jolla ko palkka pystytän maksamaan.
Valtio vie tästä 70 % ja työntekijä saa jotain 30 % !
700 000 virkamiestä pidetään näillä tapporahoilla hengissä, eikä riitäkään vaan pitää ottaa vielä 10MRD velkaa tyyppien elättämiseen.
VS
KAIKI olisi mahdollista jos emme olisi SOSIAALIFASISTINEN KANSANDEMOKRATIA !
Paras turva ihmisille työttömyyttä vastaan on yhteiskunta, jossa on tarpeeksi töitä saatavilla. Toinen tekijä, mikä luo epävarmuutta on säästämisen puute. Ihmiset voivat myös itse halutessaan liittyä työttömyyskassoihin, jos tarvitsevat sellasita turvaa. Sairastumien ja muu työkyvyttömyys on sitten toinen asia.
Massatyöttömyys on poliittinen valinta. Monelle poliittiselle taholle on edullisempaa ajaa aktiivisten eturyhmien etuja, vaikka he tietäisivät, että tämä aiheuttaa muissa ryhmissä työttömyyttä. Nämä poliittisten päätösten seuraukset ovat jokaiselle puolueelle selvillä, mutta valitettavasti ei äänestäjille.
Suuryritykset haluavat estää kilpailua omien poliittisten tahojen kautta, jolloin uusia työpaikkoja jää syntymättä. Tosiaalta ammattiliitot pitävät nekin yllä keskiaikaisen kiltaperinteen mukaisia ammattikartelleita. Kartellit rajoittavat kyseisen ammatin harjoittajien määrää, jotta etuoikeutettujen joukko voisi pyytää korkeampaa palkkaa. Jotkut alat, kuten taksiala pitää yllä toimintalisensseillä rajoitettua ammatinharjoittajien määrää, jotta saisivat korkeammat voitot. Toiset alat taas rajoittavat maksettavan palkan määrää, jolloin alalta karsitaan pois kokemattomat ammatinharjoittajat. Etlelä-Afrikassa muinoin sanottiin ihan suoraan, että minimipalkkavaatimus on pakko olla, etteivät työnantajat palkkaisi kouluttamattomia mustia valkoisten tilalle.
Lisäksi korkeat verot, tullit ja byrokratia heikentävät työn hyötyä, jolloin työn tuottavuus ja siitä työntekijän saama hyöty laskee ja yhä usempi työpaikka muuttuu kannattamattomaksi.
Neljäs tekijä on epätasaisesti jaettava työttömyyskorvaus, joka voi muodostua monelle vaihtoehdoksi työn tekemiselle. Tietenkin, kun valtio estää työllistymisen edellä mainituilla tavoilla, voidan pitää perusteltuna, että se edes huolehtisi jollain tavalla työttömyyteen pakottamistaan ihmisistä. "Tulokuoppien" poistaminen negatiivisen tuloveron kaltaisilla menetelmillä olisi byrokraattisesti tehokasta ja kannustaisi työhön varsinkin nuoria, jotka saisivat arvokasta työkokemusta päästäkseen tuottavampiin töihin.
Valtion omat työllistämispelleilyt eivät tutlkitusti tehoa, vaan päinvastoin vähentävät veroa maksavien yritysten työllistämiskykyä enemmän, kuin ihmisiä työllistyy valtion suojatöihin. Lisäksi nämä näennäistyöt tuottavat yhteiskunnalle vähemmän hyötyä, kuin markkinakysyntään vastaavat työt.
Suurempia työttömyysaaltoja tuottavat pankkijärjestelmän luottosyklit, mitkä aiheuttavat jatkuvia vain vahvistuvia lamoja ja nousukausia. Kun rahallakaan ei ole vakautta, ei sitä kannata säästää, vaan on kannattavampaa ylikuluttaa velaksi. Ilman säästöjä ei ole investointeja tulevaan eikä turvaa pahan päivän varalle.
Päättäjien on kannattavaa ajaa tätä politiikkaa, koska he ajavat yleensä vain yhden ryhmän etua muutaman vaalikauden aikatähtäimellä. Ei ole kannattavaa ajaa sellaista politiikkaa, joka ei tuota suoraa näkyvää hyötyä aktiivisille äänestäjille ja rahoittjille. Haittoja koitetaan tietenkin piilottaa tilastoja siivoamalla ja hajauttamalla sitä pieniin osiin suurelle joukolle. Varsinkin verotusta koitetaan piitlottaa moniin näkymättömiin maksuihin, varsinkin inflaatiolla saadaan ostovoimaa siirrettyä tavalisilta kansalaisilta valtiolle. Rikkaat kyllä pystyvät suojaamaan omaisuutensa inflaatiolta.
Taksilisensseistä hyötyvät selvästi taksiyrittäjät, mutta kokonaisudessa muu yhteiskunta saa vähemmän taksipalveluita, joutuu maksamaan niistä korkeampaa hintaa ja joutuu kustantamaan niiden taksiajajien työttömyyskorvaukset, jotka olisivat voinneet työllistä taksikuskeiksi. Taksikuskit itsekkään eivät hyödy järjestelmästä, koska, vaikka turvaavat oman työpaikkansa, niin joutuvat itse maksamaan korkeampia veroja ja saamaan palkalleen vähemmän ostovoimaa. Tietenkään taksikuskein ei välttämättä kannata ajaa kartellin lakkauttamista, elleivät muutkin alat tee samaa omille kartelleilleen.
Seurauksena tästä kaikesta on ihmisiä jatkuvasti uhkaava työttömyys ja turvattomuus. Kun sosiaaliset tukiverkotkin on otettu valtion haltuun, joutuvat ihmiset hakemaan turvaa valtiosta ja päättäjät saavat itselleen kuuliaisia alamaisia. Yleensä kuitenkin päättäjien oma pätemättömyys paljastuu ihmisille, jolloin ihmiset joko etsivät tilalle jonkun vielä suurempia lupaavan poliitikon, tai he voivat palata luottamaan itseensä ja muuhun yhteiskuntaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 2 kommenttia