Lukukausimaksut: Arvoista ja valmistumisajoista
Lukukausimaksut-sarjassamme aiemmin ilmestyneet kirjoitukset: Ai että lukukausimaksuja.
Lukukausimaksukeskustelua ei tarvitse pitkään seurata, ennen kuin huomaa että asiaa lähestytään ainakin kahdesta erilaisesta lähtökohdasta:
1) Perusarvonäkemys. Oikeus saada koulutusta ja sivistää itseään on arvo itsessään.
2) Investointinäkemys. Koulutus on yhteiskunnan yksilöön tekemä kallis investointi, jonka on tarkoitus maksaa itsensä takaisin aikanaan.
Karkeasti ottaen perusarvonäkemyksen edustajat vastustavat lukukausimaksuja, investointinäkemyksen kannattavat. Perusarvonäkemyksen kannattajat tahtovat kaikille mahdollisimman tasavertaisen mahdollisuuden sivistää itseään niin paljon kuin vain haluavat. Investointinäkemyksen kannattajat taas kokevat, että maksuton koulutus saa ihmiset pitämään mahdollisuutta koulutukseen itsestäänselvyytenä. Tämä johtaa mm. siihen, ettei koulutusalaa valittaessa harkita kunnolla sen käytännön hyötyjä ja että tutkinnon saamiseen käytetään enemmän aikaa kuin tarvitsisi, mikä tuottaa yhteiskunnalle turhia kustannuksia.
Näistä kahdesta arvokannasta kallistun ehkä eniten perusarvonäkemykseen: pidän oikeutta mahdollisimman laajaan koulutukseen itseisarvona. Tämä ei kuitenkaan vielä automaattisesti ole perustelu sen puolesta, että koulutuksen todella tulisi olla maksutonta. Yhteiskunnan resurssit kun ovat rajalliset, ja on mahdollista, että maksuton koulutus estäisi muiden arvojen toteutumista liikaa. Näin voisi käydä esimerkiksi, mikäli maksuton koulutus maksaisi yhteiskunnalle niin paljon, että terveydenhuoltoon tai sosiaaliturvaan käytettävissä olevat varat kärsisivät merkittävästi. Voidakseni kannattaa maksutonta koulutusta on minun siis edelleen voitava osoittaa, ettei se tuota yhteiskunnalle kohtuutonta vahinkoa. Vastaavasti myös investointinäkemyksen kannattaja voi aivan hyvin päätyä lukukausimaksujen vastustajaksi, mikäli kokee että ne kaikesta huolimatta vain heikentäisivät yhteiskunnan kykyä tehdä investointeja.
Kirjoitin jo viime tekstissäni siitä, etten usko lukukausimaksujen merkittävästi nopeuttavan valmistumista. Opintotuen alhainen määrä on jo itsessään merkittävä kannustin valmistumiselle - tai ainakin sille, että hankkiutuu jotenkin eroon opiskeluista ja siirtyy työelämään, vaikka sitten opinnot keskeyttämällä. Ajatus siitä, että lukukausimaksut jotenkin merkittävästi auttaisivat asiaa, tuntuu kovin epärealistiselta.
Mutta se on vain minun mutuani, joten katsotaanpa tilastoja. Suomessa viisivuotisen korkeakoulututkinnon suoritusajan mediaani on noin 7 vuotta. Opintojen keskeyttämisprosentti vaihtelee noin kuudesta kymmeneen prosenttiin (luvut asiakirjan sivulla 20).
Verratkaamme tätä Yhdysvaltoihin, jossa lukukausimaksut ovat yleisesti käytössä. Siellä 53% neljävuotista tutkintoa suorittavista onnistuu valmistumaan kuudessa vuodessa tai vähemmässä [1, 2]. Pahimmillaan on yliopistoja, joissa kuuden vuoden valmistumisprosentti on kymmenen kieppeillä.
Näiden lukujen suora vertailu on hieman hankalaa, sillä tilastokeskuksen raportoimissa suoritusajoissa ei ole otettu huomioon opintojensa keskeyttäjiä. Yhdysvaltojen "47 prosenttia ei saa suoritettua tutkintoaan kuudessa vuodessa" taas sisällyttää sekä ne, jotka valmistuvat myöhemmin, että ne jotka keskeyttävät opinnot kokonaan. Voimme kuitenkin yrittää harrastaa pientä karkeaa matematiikkaa. Mennään pahimman mukaan ja oletetaan, että suomalaisten yliopistojen keskeyttämisprosentti on keskimäärin sen kymmenen. Tällöin, sen sijaan että noin 50 prosenttia opiskelijoista onnistuisi valmistumaan 7 vuodessa tai sen alle, vain 45 prosenttia onnistuisi. (Toinen 45 prosenttia valmistuu yli 7 vuodessa ja 10 prosenttia keskeyttää kokonaan.) (Matikka pielessä, ks. kommentit) Jos opiskelija suorittaa 5 vuoden tutkinnon 7 vuodessa, on hänen etenemistahtinsa noin 70% suositustahdista. Jos taas opiskelija suorittaa 4 vuoden tutkinnon 6 vuodessa, on hänen etenemistahtinsa 66% suositustahdista.
Toisin sanoen voimme näiden tietojen perusteella sanoa, että Yhdysvalloissa alin 53 prosenttia opiskelijoista yltää noin 66-prosenttiseen etenemistahtiin, siinä missä Suomessa alin 45 prosenttia opiskelijoista yltää 70-prosenttiseen etenemistahtiin. En tiedä teistä, mutta minusta tämä ei kuulosta sellaiselta erolta, joka selkeästi puhuisi lukukausimaksujen valmistumista nopeuttavan vaikutuksen puolesta. Työuran pidentämisessä kannattaisikin keskittää päähuomio muuhun kuin itse opiskeluaikaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Väitän, että suurin syy opintojen viivästymiselle ja keskeyttämiselle on se, että nuoret jullit ryntäävät suoraan lukiosta korkeakouluun, jolloin alkupään opinnoissa energiaa kuluu opiskelun sijasta etsikkoaikaan, mikä manifestoituu sitten opintojen keskeyttämisenä, usein alanvaihtona.
Kansantaloudellisesti järkevämpää olisi se, että etsikkoaika ja nuoreksi aikuiseksi kypsyminen tapahtuisi lukion jälkeisessä parin vuoden työelämässä. Tällä vältettäisiin myös työvoimapula ns. "roskaduuneissa", kun nuoria ylioppilaita kannustettaisiin pitämään muutama välivuosi pihvinpaistajana, metrosiivoojana ym. ennen korkeakouluopintoja.
Edelleen väitän, että opiskelumotivaatio tuollaisen työrupeaman jälkeen on aivan eri luokkaa kuin lukiosta suoraan korkeakouluun hypänneillä, mikä uskoakseni vähentäisi keskeyttämisiä ja nopeuttaisi opintoja.
Suomen tulee kouluttaa kaikki omat kansalaisensa ilman lukukausimaksuja. Pieni kansakunta nousee tai kaatuu sivistyksensä kautta. Tässä asiassa ei kannata valtion säästää.
Suomen ei tule kuitenkaan antaa ilmaiseksi ulkomaalaisille koulutusta, vaan siitä pitää vaatia lukukausimaksu. Mikäli ulkomaalainen haluaa ilmaisen korkeakoulutuksen, kannattaa sitä tiedutella ensiksi omasta maastaan. Suomen tehtävä ei ole kouluttaa muun maalaisia suomalaisten maksamilla verovaroilla.
Nämä nyt ovat ihan simppeleitä asioita, joita joka muukin sivistynyt maa toteuttaa tällä hetkellä. (paitsi Suomi, joka antaa ilmaisen koulutuksen melkein kaikille muun maalaisille kansalaisille, jotka tä'nne älyää vain ilmaista koulutusta tulla hakemaan)
Ei tämän asian ratkaiseminen pitäisi poliitikoilta kovin kummoisia älynlahjoja vaatia.
Tuo suomalaisten yliopistojen 6-10 prosenttia on vuoden aikana opinnot keskeyttäneiden osuus kaikista opiskelijoista. Todellinen keskeyttämisprosentti liikkuu suuruusluokassa 30-40 laskentatavasta riippuen.
Suomalaisten yliopistojen pitkät opintoajat selittyvät etupäässä kahdella asialla. Toisaalta opiskelijoilla on "parempaa tekemistä", kun mikään ei velvoita priorisoimaan opintoja töiden, harrastusten tai muun elämän yli. Toisaalta taas Suomessa hakeudutaan alusta alkaen opiskelemaan kapeasti rajattua alaa, jolta sitten aikanaan valmistutaan juuri kyseisen alan työmarkkinoille.
Kun opintoja ehdotetaan nopeutettavaksi esimerkiksi lukukausimaksuilla, korkeammalla opintotuella tai vaikka opiskeluoikeuden rajauksella, yritetään puuttua ensimmäiseen syyhyn. Jälkimmäiseen taas ei ole oikein uskallettu puuttua, kun siinä pitäisi mullistaa sekä suomalaiset yliopistot että työmarkkinat. Yliopistojen puolella olennaisinta olisi luopua kandivaiheessa alakohtaisista tutkintovaatimuksista ja valita opiskelijat oppiaineen sijaan tiedekuntaan tai yliopistoon. Kun varsinainen erikoistuminen tapahtuisi vasta maisterivaiheessa, päästäisiin eroon aika isosta osasta pääsykokeiden aiheuttamia turhia välivuosia.
Jouni: Äh, joo. Noteerasin kyllä aluksi sen että 6-10 prosenttia oli vuosittainen luku, mutta onnistuin jotenkin hassusti ajattelemaan sen silti kokonaisprosentiksi. Silloin tuo Suomen luku ei enää näytäkään niin hyvältä, joskaan korkea keskeyttämistodennäköisyys jo nyt ei taida sekään lukukausimaksujen ajatusta hirveästi tukea.
Tuo alakohtaisten tutkintovaatimusten pudottaminen kandivaiheesta kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta en ihan hahmota miten se siis toimisi. Minusta tuntuu ettei monella alalla saa edes nyt viisivuotisessa tutkinnossa niin kattavaa tietopohjaa alasta kuin mikä olisi hyväksi, puhumattakaan sitten siitä jos ensimmäisenä kolmena vuotena olisi pääasiassa yleisempiä opintoja. Tuntuisi siltä, että silloin olisi välttävä pätevyys monelle alalle muttei oikein millekään kunnollista.
Kaj: Vitsi on siinä, että aika harva loppujen lopuksi tarvitsee työelämässä kovin syvällistä osaamista alasta, jota sattui opiskelemaan. Maissa, joissa yliopistoista valmistutaan nuorena, kandi on usein lähinnä yleissivistävä tutkinto, jonka pää- ja sivuaineilla ei välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä myöhemmän työuran kanssa.
Tuota noin, ei niitä lukukausimaksuja ollut kukaan hyväksymässä alunperinkään. Ensimmäinen maksullisesta koulutuksesta noussut kohu oli facebook-ryhmästä, jonka otsikkona "Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi!", jossa sitten kehotettiin äänestämään SDP:tä, Vasemmistoliittoa tai Vihreitä. Se oli hyvin läpinäkyvää, koska oppositiopuolueista jätettiin mainitsematta KD ja Perussuomalaiset, joskin kaikki eduskuntapuolueet hallitusta myöten ovat maksullista opiskelua vastaan. Ryhmän perustajana Hki:n Taidekorkeakoulun Jukka Liukkonen, joka ei profiilissaan ilmoita puoluekantaansa, mutta tällä tempauksellaan toki tuo sen hyvin voimakkaasti esiin.
Seuraava FB-ryhmä oli nimeltään "Ei lukukausimaksuille", jonka perusti SDP:n aktiivina tunnettu ja eurovaaliehdokkaanakin ollut Niko Korte. Syynä oli opetusministeriön työryhmän ehdotus pistää yliopistoihin lukukausimaksut valmistumista vauhdittamaan. Korte sai mystisesti tiedon asiasta päivää ennen kuin se uutisoitiin ja opetusministeriön työryhmän puheenjohtaja olikin SDP:n riveistä. Näitä omien virkamiestensä ehdotuksia demarit sitten kauhistelivat leuka täristen istuntosalissa, vaikka Virkkunen oli jo aiemmin todennut etteivät opinnot tule suomalaisille maksullisiksi ja kieltäytyi viemästä työryhmän esitystä eteenpäin.
Asian kiinnostavuutta lisää se, että Korte ilmoittaa ryhmänsä profiilissa että "he" olivat aiemmin puhuneet "porttiteoriasta" lukukausimaksujen suhteen, kuinka ne tulisivat suomalaisillekin ja päättää esittelyn "kuinkas sitten kävikään?". Jotenkin tulee sellainen fiilis, että näpit eivät kaikilla demareilla olisi ihan puhtaat tuon ensimmäisenkään ryhmän suhteen, mutta en jaksanut plärätä läpi koko Liukkosen kaverilistaa, joskin Dan Koivulaakso (vasemmistonuorten pj) siellä näkyi ainakin olevan, mutta siitä ei vielä voi päätellä sitä tai tätä.
Onhan se toisaalta mielenkiintoista, että suurimman oppositiopuolueen pitää levittää valheita Kokoomuksesta että olisi mitä arvostella.
"Asian kiinnostavuutta lisää se, että Korte ilmoittaa ryhmänsä profiilissa että ”he” olivat aiemmin puhuneet ”porttiteoriasta” lukukausimaksujen suhteen, kuinka ne tulisivat suomalaisillekin ja päättää esittelyn ”kuinkas sitten kävikään?”. Jotenkin tulee sellainen fiilis, että näpit eivät kaikilla demareilla olisi ihan puhtaat tuon ensimmäisenkään ryhmän suhteen, mutta en jaksanut plärätä läpi koko Liukkosen kaverilistaa, joskin Dan Koivulaakso (vasemmistonuorten pj) siellä näkyi ainakin olevan, mutta siitä ei vielä voi päätellä sitä tai tätä."
Ilkka, samanlaista "kokeillaan kepillä jäätä" touhua on tämä Yle-maksun nimellä kulkeva tasaverovouhotus jota myös Kokoomus on kannattanut voimallisesti. Jos oikein peiliin katsotaan niin ei näissä uusliberalismin tuulahduksissa ole millään puolueella puhtaat jauhot pussissa. Nyt on selvästi alkanut uusi aika jossa katsotaan miten tiukalle kansa voidaan laittaa. Tänäänkin uutisissa kerrottiin että vimmainen terveydenhuollon yksityistäminen on itse asiassa ainoastaan nostanut hintoja, varsinkin kuntapuolella, ja silti tämä vimma senkun jatkuu vaan, nyt myös entistä enemmän vanhustenhoidon puolella kun yksityistetään sitäkin - hoitokoteja syntyy kuin sieniä sateella.
Propagandan ensimmäinen perussääntö on se että kun jotain asiaa toistetaan tarpeeksi kauan, kansa ottaa sen todesta.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 7 kommenttia