*

Kaj Sotala - Näkökulmia mieleen ja maailmaan Blogi on ikkuna kirjoittajansa ajatuksiin ja mielipiteisiin, sivuten yhteiskunnallisia aiheita psykologiasta tekijänoikeuksiin.

Laiton tiedostonjakaminen vain nopeutti vääjäämätöntä

Osa kulttuurialalla olevista on sitä mieltä, että luovat alat ovat kriisissä - mutta eivät niinkään tiedostonjakamisen vuoksi, vaan tarjonnan runsauden ylipäätään. Esimerkiksi muusikko, levykauppias ja levy-yhtiön perustaja Tommi Forsström kirjoittaa [1, 2] että nykypäivänä raha on jo lakannut olemasta se asia, joka rajoittaa ihmisten kykyä kuunnella musiikkia. Ilmaiseksi on saatavilla niin paljon musiikkia, niin laittomasti kuin aivan laillisestikin, että paljon suurempana ongelma on löytää aikaa kaiken kiinnostavan kuuntelemiseen. Kuluttajien huomiosta on kilpailemassa niin suuri joukko yhtyeitä ja tekijöitä, että muiden kuin valmiiden supertähtien on vaikeampaa saada itseään esille ja myytyä. Tilanne on hyvä levittäjille, jotka voivat kerätä kokoelmiinsa suuren määrän eri tekijöiden levyjä ja kerätä rahansa myymällä kutakin levyä vain muutaman kappaleen, mutta huonompi niille tekijöille joiden levyjä myydään vain muutama kappale. Laiton tiedostonjakaminen on siis enemmänkin osa suurempaa ongelmaa - siinä missä yksittäisen ihmisen oli aiemmin suhteellisen vaikea saada käsiinsä musiikkia, netti on tehnyt siitä vallankumouksellisen helppoa. Kuluttajan ja musiikinystävän kannalta tilanne on tietenkin erinomainen: musiikkia on kirjaimellisesti saatavilla enemmän kuin koskaan edes ehtisi kuunnella.

Tukea tälle ajatukselle tulee myös esimerkiksi Antti Peisalta. Hän avasi vuonna 2005 Levyvirasto.net -verkkopalvelun, jonka idea oli tarjota netissä kauppapaikka kotimaiselle pienmusiikille, niin itsenäisille artisteille kuin levy-yhtiöillekin (Levyviraston kasvun tyrehdyttyä se laajeni 2007 myymään myös suurempien yhtyeiden musiikkia). Hän kertoo [3]:
Useimmille pienbändeille musiikin myynnistä ei yksinkertaisesti ole hyötyä, sillä kysyntää ei ole tarpeeksi. Tätä väitettä tukee myös myyntitilastot, joita tutkailimme ennen The Groundin avaamista. Levyvirastossa reilusti yli puolet pienbändeistä ei myy lainkaan tai vain muutaman levyn. Maailma on muuttunut niistä ajoista, kun kotikylän bändin ihka oikea cd-julkaisu oli kova juttu.
Sama ilmiö ollaan huomattu myös esimerkiksi sanomalehtipuolella: uutiset leviävät niin tehokkaasti ja helposti ympäri maailman, että kaupallisilla uutistentarjoajilla on vaikeuksia pärjätä kilpailussa mukana. Ihmiset levittävät Twitterin kaltaisten palveluiden kautta jatkuvasti ilmaiseksi tietoja, ja kerran vuorokaudessa painettavat fyysiset lehdet jäävät toivottomasti jälkeen ja joutuvat julkaisemaan vanhentuneita uutisia. Jopa perinteinen pornoteollisuus kärsii netistä, halvalla tehtyjen harrastelijavideoiden ollessa kaikkialla.

Chris Anderson puhuu kirjassaan Free siitä, miten Internet ja tietotekniikka ovat joka tapauksessa väistämättä mullistamassa nykyiset liikemallit. Tiedostojen kopiointi ja levittäminen ei todellisuudessa ole täysin ilmaista - niiden säilömiseen tarvitaan sähköä, kovalevytilaa ja nettiliittymiä - mutta kustannukset ovat tarpeeksi lähellä nollaa jotta voitaisiin puhua käytännössä ilmaisesta. Verkossa toimimisesta tulee väistämättä tietty määrä kiinteitä kustannuksia, mutta rajakustannukset - kustannukset jotka koituvat ylimääräisten kopioiden tuottamisesta kunhan kiinteät kulut on katettu - ovat olemattomia. YouTube, Google, Facebook ja Twitter ovat kaikki kaupallisia palveluita, mutta siitä huolimatta täysin ilmaisia. Kun verkkopalvelu Yahoo alkoi tarjoamaan täysin rajoittamatonta määrää tilaa sähköposteille, kovinkaan moni ei yllättynyt. Rajatonta sähköpostitilaa tarjoavan tahon ilmestyminen oli ollut vain ajan kysymys. Palveluntarjoajalle koituvat kustannukset rajattoman tilan tarjoamiselle olivat pudonneet käytännössä nollaan. [4]

Tähänastiset kulttuuriliikemallit ovat rakentuneet rajallisuuden käsitteen ympärille. Teoskappaleiden monistaminen oli aikoinaan hidasta ja suhteellisen kallista ja työlästä. Paul Graham on sanonut, että kustantajat eivät todellisuudessa koskaan aiemmin myyneet sisältöä, vaan paperia. Kirjojen ja sanomalehtien julkaisijat asettivat hinnat merkittävässä määrin sen mukaan, miten paljon tuotteiden painattaminen maksoi. [5] Kun ihmisten oli vaikea muuten saada teoksia käsiinsä, oli järkeenkäyvää maksaa niiden painamisesta ja levittämisestä koituvista kuluista, mutta tänään tuota vaikeutta ei enää ole. Pelkkä harrastelijoiden vapaaehtoispohjalta tuottama ilmaismateriaali on saavuttanut ja on saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, etteivät kopioiden monistamisen rajallisuuteen perustuvat liikemallit tulee enää missään tapauksessa muutenkaan toimimaan. Sen sijaan on kysyntää liikemalleille, jotka käyttävät täysillä hyväkseen ilmaisuuden hyötyjä.

Chris Anderson mainitsee kuusi pääkategoriaa, joihin voidaan jakaa tavat tarjota palveluita ilmaiseksi. Näitä kategorioita ovat mm. freemium (kuka tahansa saa käyttää palvelua ilmaiseksi, mutta maksamalla saa lisäetuja - tyypillisessä palvelussa yksi prosentti käyttäjistä kustantaa sivuston 99 prosentilla ilmaiskäyttäjiä), mainonta (näillä pyörivät erilaiset sivustot Googlesta Facebookiin) ja sisäänheittotuotteet (Banda Calypso -yhtye jakoi tuleviin keikkakaupunkeihinsa levyjään kopioitavaksi ja polkuhintaan myytäväksi, ja veti keikoille tarpeeksi yleisöä hankkiakseen yksityislentokoneen).

Monet kulttuurialan ihmiset panikoivat nähdessään teoksiaan kopioitavan vapaasti, koska he ovat yhä kiinni perinteisessä paradigmassa, jossa jokaisen teoskappaleen tuottaminen oli kallista. Kun näin oli, olisi ollut mahdoton yhtälö jakaa kalliiseen hintaan ihmisille suuria määriä ilmaiskopioita, ja sitten vielä odottaa heidän käyttävän suuret summat myynnissä olevien kappaleiden hankkimiseen. Nykyään liiketoiminta voi kuitenkin hyvin pohjautua juuri ilmaiskappaleiden levittämiseen ja virallisten versioiden myymiseen suhteellisen pienelle ostajajoukolle, kohtuullista korvausta vastaan.

Tulevaisuudessa kulttuurintuotanto joutuu joka tapauksessa kilpailemaan yhä suuremmissa määrin ilmaisuuden kanssa. Näin olisi joka tapauksessa käynyt, oli laitonta tiedostonjakamista tai ei. Netti on antanut meille pääsyn valtaisaan suureen määrään kaupallista tuotantoa, ja hajottanut kuluttajien huomion lukemattomien eri tuottajien välille. Seurauksena tuottajat joutuvat keksimään uusia tapoja joilla tuoda itseään esille, ja ilmaisuus on hyvin tehokas tapa saada huomiota, mainetta ja rahaa. Yhä suurempi joukko tekijöitä päätyisi joka tapauksessa laittamaan teoksiaan ilmaisjakeluun, mikä pakottaisi muut vähitellen samaan (on käynyt jo käsitteeksi, että yhtyeillä on MySpace -sivustolla omat sivut, joiden kautta heidän kappaleidaan voi kuunnella ja joiden kautta he saavat julkisuutta). Luvaton tiedostonjakaminen on pelkästään kiihdyttänyt tätä kehitystä - ehkä 10 tai jopa 20 vuodella, mutta lopputulos olisi vääjäämättömästi ollut sama. Teoskappaleiden hinnat olisivat joka tapauksessa pudonneet netin myötä lähelle nollaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Pekka Lampelto

Terve, Kaj!

Kirjoitin tuossa äsken yhdestä sisällöntuotannon ansainamallista, josta ei ole vielä hirveästi ollut keskustelua. Kyse on ehdollisesta varainkeruusta ennen sisällön julkaisua. Ideahan lyhykäisyydessään olisi, että immateriaalioikeudet muuttuisivat ainoastaan liikesalaisuuksiksi.

http://pekkalampelto.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/0...

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

Hyvältä mallilta näyttää, ja kommentoinkin siihen juuri hieman ennen kuin laitoit tämän kommentin. :)

hara (nimimerkki)

En jaksa olla ihmettelemättä tätä periaatetta että homma on tehtävä laillisiksesi koska sitä ei kuitenkaan voida estää ja että se on artistin etu että hänen tuotoksiaan voi levittää vapaasti ilman hänen lupaansa. Samalla periaatteella voin varastaa ilman rangaistusta auton, polkupyörän, skootterin, kirjan ..ihan mitä vaan - vain omaan henkilökohtaiseen käyttööni - kunhan palautan sen.

Grow up and get a REAL life - minä menen muualle ja blokkaan tämän sivun proxini asetuksissa etten edes vahingossa eksy tänne.

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

#3: Niin periaatteessa voisitkin, jos voitaisiin varmistaa että tosiaan pystyisit käyttämään sitä tavaraa niin ettei siitä koituisi alkuperäiselle omistajalle haittaa (saisit sen varmasti palautettua ennen kuin hän sitä tarvitsisi jne.). Koska tätä ei voida varmistaa, parempi säilyttää nykytilanne. :)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Anteeksi, jos tämä menee aiheesta hiukan sivuun ainakin musiikin tuottamisesta. Mitä mieltä piraatit ovat äskettäisestä tuomiosta, joka tuli pelihahmon varastamisesta?

Käyttäjän kajsotala kuva
Kaj Sotala

#5: Asiasta ei hirveästi keskustelua ole ollut, mutta oma ja uskoakseni myös enemmistön mielipide on, että tuomio oli asiallinen. Pelihahmon kyseessä ei ollut yksittäisestä tiedostosta jota rajoittamaton joukko ihmisiä voisi käyttää kerralla, vaan luonteeltaan perinteisen fyysisen esineen kaltainen asia. Sen varastaminen ei siis käytännössä eronnut mitenkään mistään muustakaan varkaudesta. Kun hahmon kehittämiseen vielä oli mennyt suuret määrät aikaa ja vaivaa, oli aivan aiheellista että sen varastamisesta rangaistiin.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

6# Kiitos vastauksesta. Perustelu kannallesi oli looginen, mutta pelkäänpä, että tulee olemaan vaikeaa määritellä, mitä lopulta tarkoitetaan fyysisen esineen kaltaisella asialla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Turha puhua fyysisistä ja aineettomista arvoista. Riittää kun puhutaan taloudellisista arvoista ja haluista sosialisoida niitä.

Tuija Aalto (nimimerkki)

Lars-Erik Wilskman, määrittely helpottuu, jos otetaan käyttöön kilpailullisen ja ei-kilpailullisen hyödykkeen käsitteet ja ollaan välittämättä siitä, onko tuote hiiltä vai bittejä.

Kilpailullisen hyödykkeen piirre on, kuten esille tuomasi pelihahmon käyttäminen, että kappaleen haltuun saaminen vähentää muiden mahdollisuutta käyttää sitä. Juuri sitä hahmoa voi olla vain yksi ja jos se kaapataan, siitä ei synny digitaalista kloonia pelimaailmaan, vaan rikoksen uhri jää ilman omaa kappalettaan.

Alpo Leppänen (nimimerkki)

Lauri Gröhn tuntuu huutelevan vähän joka paikassa "sosialismia!". Siitä, onko ihan oikea sosialismi hyvä vai huono asia voidaan puhua erikseen, mutta siitä voisi jättää meuhkaamatta silloin kun se ei liity käsilläolevaan aiheeseen.

vapaaporvari (nimimerkki)

Eiköhän Laurikin sentään antautuisi näille viehättäville naispuolisille piraateille:

http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/11/piratpar...

...vaikka kuinka sosialisoisivat aineelliset ja aineettomat housut jaloista. ;-)