*

Kaj Sotala - Näkökulmia mieleen ja maailmaan Blogi on ikkuna kirjoittajansa ajatuksiin ja mielipiteisiin, sivuten yhteiskunnallisia aiheita psykologiasta tekijänoikeuksiin.

Kansalaisaloite on vaaleja luotettavampi tahdonilmaus

Helsingin Sanomat uutisoi eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen vähättelevän kansalaisaloitetta:

Hänen mukaansa uudella järjestelmällä ei ole tarkoitus muuttaa normaalia käytäntöä, jonka mukaan lainsäädäntöaloite on pääsääntöisesti hallituksella.

“Kun aloitteenteko kohdentuu joko marginaalisiin tai muutoin riidanalaisiin asioihin, se ei voi olla se tie, jolla kansalaisten valitseman eduskunnan enemmistön tahto alkaa syrjäytyä”, sanoo Tiitinen.

“Eduskunnassa on edelleen sama vaaleissa ilmaistu tahto. Sen mukaan mennään vaalikausi.”

Tiitinen tuntuisi koettavan sanoa, ettei kansalaisaloitteita tulisi ottaa kovin vakavasti, sillä niiden takana on vain pieni osuus kansasta. Vaaleissa valitulla eduskunnalla taas on kansan valtaosan tuki puolellaan, joten eduskunnan itsensä tekemät lakialoitteet heijastavat kansan tahtoa paremmin.

Tämä päättely on kuitenkin virheellistä, sillä vaalitulos kertoo kovin vähän siitä, mitä mieltä kansa jostakin yksittäisestä mielipiteestä on. Valtaosa kansasta saattaa kannattaa jotakin lakialoitetta, vaikka valtaosa eduskunnasta vastustaisi sitä. Voimme havainnollistaa tätä yksinkertaisella mallilla.

Ajatellaan ensin, että eduskunta voisi koko virkakautensa aikana äänestää vain yhdestä asiasta, että kaikki kansanedustajaehdokkaat kertoisivat etukäteen kantansa tähän asiaan, että kaikki valituksi tulleet ehdokkaat äänestäisivät vaalilupauksensa mukaisesti, ja että käytössä olisi jokin siirtoäänivaalitavan kaltainen äänestysjärjestelmä. Tässä tapauksessa kansanedustajien vaali ei eroaisi periaatteessa mitenkään siitä, että kansa äänestäisi päätettävänä olevasta asiasta suoraan, ja eduskunnan koostumuksen voitaisiin todellakin sanoa heijastavan kansan tahtoa. Voisin kansalaisena päättää kantani asiaan, etsiä kantaani noudattavan ehdokkaan, ja äänestää häntä.

Mitä jos eduskunta voisikin äänestää kahdesta eri asiasta? Nyt minun tarvitsisi etsiä ehdokas, joka olisi kanssani samaa mieltä molemmista asioista. Mutta ehdokkaita on sen verran paljon, että tämänlaisia ehdokkaita löytyisi varmasti vielä hyvin monia jos aiemmin kanssani samaa mieltä olevia ehdokkaita oli puolet, nyt heitä saattaisi olla kenties neljännes kaikista ehdokkaista.

Monestako eri asiasta eduskunta voi oikeasti päättää? Lakeja voi säätää periaatteessa mihin tahansa liittyen, joten erittäin monesta. Eduskunnan kotisivujen haku löysi viime vaalikaudelta 5744 eri aloitetta, joista noin kymmenesosa (549) oli lakialoitteita. Monikohan kansanedustajaehdokas olisi kanssani samaa mieltä 549 eri asiasta? Jos leikimme, että jokaisen uuden asian lisääminen eduskunnan päätösvaltaan puolittaa samaa mieltä olevien ihmisten määrän, ja katsomme pelkästään lakialoitteita, niin kanssani täysin samaa mieltä olevia ehdokkaita olisi 50%^(549) = 5*10^(-164) prosenttia eli nolla pilkku 163 nollaa viisi prosenttia. Eli vielä selvemmin sanottuna, ei yhtikäs ketään.

En siis voi löytää ehdokasta, joka olisi kanssani samaa mieltä aivan kaikesta. Täytyy siis tyytyä ehdokkaaseen, joka on kanssani samaa mieltä minulle tärkeimmistä asioista. Kenties suosikkiehdokkaani on kanssani samaa mieltä vaikkapa kymmenestä eri asiasta. Kaikista lopuista asioista tarvitsee vain hyväksyä se, että valitsemani ehdokas äänestää tahtoni vastaisesti. Eduskuntaan saattaisi siis hyvinkin päätyä hallitus, jotka olisivat äänestäjiensä kanssa samaa mieltä pienestä määrästä asioita, mutta eri mieltä valtaosasta muita. Kansalaisaloitteen kohdalla tiedämme sentään varmasti, että ainakin 50 000 ihmistä oli sen ajaman aloitteen kanssa samaa mieltä. Vaalituloksen perusteella tiedämme paljon vähemmän siitä, mitä mieltä ihmiset loppujen lopuksi olivat.

Tässä kohtaa joku saattaisi protestoida. Jos ihmiset kerran äänestävät sen perusteella, mitä asioita pitävät tärkeimpinä, eikö se tarkoita että pelkästään kansalaisaloitteella keskusteluun saadut asiat eivät ole erityisen monen mielestä kovinkaan tärkeitä?

Kenties. Mutta tässä kohtaa meidän kannattaa ottaa huomioon kasa muitakin asioita, jotka tekevät vaikeammaksi päätellä kansan tahdon eduskunnan tahdon perusteella. Alla niistä joitakin:

  • Tiedon puute. Yksittäisen äänestäjän on hyvin vaikea tietää, mitä kaikkia asioita hänen suosikkiehdokkaansa todella pitää tärkeimpinä. Ei riitä, että joku ehdokas kannattaa enimmäkseen kaikkia samoja asioita kuin minäkin – hänen tarvitsee myös pitää tärkeimpänä niitä asioita kuin mitä minäkin. Muuten hän saattaa uhrata minulle tärkeän asian edistääkseen jotakin asiaa, joka on minulle yhdentekevä. Vaalikoneista ei saa luotettavaa kuvaa, sillä ehdokkaiden kannattaa usein pyrkiä antamaan vastauksia, jotka miellyttävät mahdollisimman montaa. Harva äänestäjä edes vaivautuu tutkimaan ehdokkaiden kantoja kunnolla, äänestäen ennemmin hatarien mielikuvien varassa.
  • Vinoutunut tieto. Liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan. Koska kansanedustajat tarvitsevat kansan ääniä pysyäkseen vallassa, on heille tärkeintä vaikuttaa siltä kuin he pyrkisivät toteuttamaan kansan tahtoa. Tämä ei mitenkään välttämättä ole sama, kuin kansan tahdon toteuttaminen. On arkipäivää, että poliitikot antavat tarkoituksella lausuntoja jotka kätkevät heidän todellisen kantansa, tai koettavat piilottaa eri toimenpiteiden varsinaiset seuraukset. Saatan siis äänestää jotakuta joka väittää kannattavansa minulle tärkeää asiaa, mutta ei oikeasti kannatakaan, tai ainakin pitää sitä paljon vähemmän tärkeänä kuin mitä väittää.
  • Keinotekoiset rajoitteet kansan tahdon toteuttamisessa. En voi äänestää ketä tahansa ehdokasta, sillä Suomi on jaettu vaalipiireihin. Mitä jos jostain ihmeen kaupalla löytyykin minulle täydellinen ehdokas, mutta hän ei ole omassa vaalipiirissäni? Englantilainen sanoisi tähän “tough luck”, Dna Oy:n mainosmies taas että “elämä on”. Puhumattakaan äänikynnyksestä, jonka kautta nykyiset eduskuntapuolueet ovat pyrkineet sulkemaan pienemmät tulokkaat ulos.
  • Suomen vaalitapa. Olen tähän asti puhunut vain ehdokkaan äänestämisestä. Suomen vaalitavassa äänestetään kuitenkin ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissijaisesti ehdokasta. Enää ei siis riitä, että löydän ehdokkaan joka tukee kantojani – hänen puolueensa on myös oltava samoilla linjoilla, ja mahdollisia puolueita on paljon vähemmän! On siis hyvin todennäköistä, että merkittävä osa äänestäni päätyy tukemaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen enimmäkseen eri mieltä. Vaikka löytäisinkin sen itselleni täydellisen ehdokkaan, voi olla, ettei minun siltikään kannattaisi äänestää häntä, koska hän on väärässä puolueessa.

Näitä tekijöitä voisi halutessaan löytää paljon lisääkin. Esimerkiksi se, että kansanedustajehdokkaiksi valikoituu ylipäätänsäkin vain tietynlaisia ihmisiä, vaikuttaa varmasti lisää kansan mahdollisuuksiin saada tahtonsa lävitse. Ja suhteellinen matala äänestysprosentti kertoo siitä, että tarpeeksi moni kansalainen tietää vaikutusmahdollisuuksiensa olevan niin huonot, ettei mielipidettään kannata vaivautua ilmaisemaan lainkaan. Ja niin edelleen.

Tämän kaiken huomioonottaen, mitä eduskunnan tahto siis kertoo kansan tahdosta? Mieli tekisi sanoa “ei yhtään mitään”, mutta se olisi jo liioittelua. Mutta ei nyt kuitenkaan hirvittävän paljoa. Kansalaisaloitteen hyväksyminen taas kertoo sentään sen, että sillä on 50 000 ihmisen tuki. Näin poikkeuksellisen selvälle viestille olisi hyvä antaa edes vähän painoa.

Onko “kansan tahto” muuten ylipäätään erityisen hyvä perustelu päätösten tekemiselle? Olen tästä hieman skeptinen. Mutta jos sitä pitää hyvänä perusteluna, niin ei ainakaan voi ruveta vähättelemään kansalaisaloitteita.

 

Tämä kirjoitus löytyy myös kotisivultani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Ainakin alustavasti vaikuttaisi siltä, että kansalaisaloitteissa takuulla pärjää se, kenellä on eniten rahaa. Ennen muinoin oli tällainen kultainen sääntö:
Golden rule: The person who has the gold makes the rules.

Ehkä tuohon kansalaisaloitteiden rahoituskuplettiin olisi hyvä saada rajoitteita ajoissa.

Käyttäjän HeikkiOrsila kuva
Heikki Orsila

Olisi kiva saada Suomeenkin Sveitsin -mallinen suora demokratia. Ihmiset ovat täällä hyvin tyytyväisiä siihen. Keksin ainakin kolme syytä tälle.

Ensimmäinen on se, että parlamentti tukee useimmat päätökset itsenäisesti, eli kansan ei tarvitse vaivautua äänestämään kuin murto-osasta asioiota.

Toinen, ja kenties tärkeämpi syy on se, että jos parlamentti tekee virheen tai on puuttumatta todelliseen ongelmaan, voi kansa vaatia sitovaa kansanäänestystä. Sitova kansanäänestys vaatii 50-100k henkilöä. Niitä järjestetään 3-4 kertaa vuodessa, joka kerralla äänestetään useasta asiakysymyksestä.

Kolmas syy on se, että kansa voi nopeasti vaihtaa mielipidettään ja kääntää takkinsa, puolueet eivät yleensä tee tätä poliittisista syistä vaikka olisivat olleet väärässä.

Sveitsi on todella upea maa. Ihmettelen miksi Euroopassa ja erityisesti Suomessa puhutaan niin paljon pahaa suorasta demokratiasta.

Käyttäjän riittavirtanen kuva
Riitta Virtanen

Euroopan tiheän asutuksen maissa itsenäisellä ajattelullakin on varmaan pitemmät perinteet. Eräs tuttava kertoi italialaisesta kokouksesta: kaikki vaan huusivat yhtä aikaa ja toistensa yli. Mutta päätös sieltä tuli.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kiinnitin huomiota pieneen yksityiskohtaan Tiitisen lausunnossa:

“Kun aloitteenteko kohdentuu joko marginaalisiin tai muutoin riidanalaisiin asioihin, se ei voi olla se tie, jolla kansalaisten valitseman eduskunnan enemmistön tahto alkaa syrjäytyä”

Eduskunnan enemmistön tahtoahan ei ole tietääkseni viime aikoina monessakaan asiassa selvitetty. Se nimittäin vaatisi salaisen lippuäänestyksen tai edes oikeuden äänestää puoluekurista riippumatta, kuten asiassa parhaaksi näkee.

Käyttäjän riittavirtanen kuva
Riitta Virtanen

Ja hallituspoliittinen ohjelma määrää hallituspuolueiden tahdon vaalien jälkeen. Annetut vaalilupaukset unohdetaan. Kansalaisen aktiivisuus on sitä, että käy piirtämässä sen numeron. Sitä ennen kansalaisen toivotaan tietysti käyskentelevän vaalikarjana rokkapadan ympärillä juttelemassa mukavia tai kuuntelemassa ehdokkaiden small talkia.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Kyllähän tämä edustuksellinen demokratia alkaa olla muisto vain. Tätä rataa kun mennään parikymmentä vuotta, niin kolmannes jaksaa äänestää ja loput kaksi kolmannesta ei, kuka mistäkin syystä.

Siinä mielessä kansalaisaloite on tervetullut uudistus. Aloitteen allekirjoittajien määrä olisi syytä laskea sille tasolle, joka vastaa suhdelukua 1/200 äänestysikäisistä kansalaisista. Näin ollen 20000 allekirjoittajaa pitäisi riittää.

Toimituksen poiminnat